Deshaies, Guadeloupe.

Eilen totesimme ruotsalaisen Sofian kanssa, että meidän skandinaavien on vaikeaa relata. Espanjalaisille ja argeentiinalaisille se tuntuu olevan toinen luonto. Me skandinaavit emme saa aina suutamme auki, amerikkalaiset (sisältää myös kanadalaiset) hoitakoot small talkin. Ranskalainen tuo pikantin lisän porukkaamme hauskoine aksentteineen ja ruokasnobbailuineen. Laivakoiramme Chewie on ruotsinkielinen, ainakin muutaman käskyn se tunnistaa ruotsiksi. Väärinymmärryksiä esiintyy jatkuvasti, mutta onneksi ne johtavat useimmiten nauruun. Osaan purjehtia englanniksi, mutta minulla ei ole aavistustakaan eri termien suomenkielisistä nimistä. Ja todellakin; olen oppinut purjehtimaan! Purjehdusrutiinit alkavat olla hallussa ja veneessä liikkuminen on luontevaa. Itseasiassa vene tuntuu jo kodilta.

Aluksi tunsin olevani veneessä kuin vanki. Maihin ei päässyt kun jonkun kyyditsemänä. Mutta nyt - se on vähän kun bussia odottaisi. Myös ruokapolitiikka on haastavaa. Kipparimme Sylvia haluaa kontrolloida kaikkea, eikä meidän muitten ruokatoiveilla ole juuri painoarvoa. Kun haluaisimme illalla kokata jotain tiettyä ruokaa, hänen kommenttinsa on, että on käytettävä niitä raaka-aineita, joita löytyy. Tämä onkin aiheuttanut eniten kränää joukossamme, mutta minkäs teet. Her way or highway. Olenkin syönyt kiintiöni täyteen purkkitomaatteja ja tomattisosetta. Ei enää, kiitos.

Guadeloupe on Ranskan alusmaa, joten täältä saa hyvää leipää, vaikkakin vaaleaa, juustoja ja hyvää viiniä. Kaikilla saarilla on banaaneja, appelsiinejä, tomaatteja... Aika peruskamaa. Pojat ovat onnistuneet saamaan muutaman kerran kalaa illalliseksi. Tänään on mm. luvassa perunasalaattia kalan kera. Omalla kokkausvuorollani tein suomalaista trendiruokaa, avokadopastaa. Siitä tuli hitti ja muutamat jopa halusivat reseptin itsellensä.
Kuvittelin purjehtijoitten olevan sosiaalista porukkaa, mutta kaikki tuntuvat viettävän aikaa venekunnittain. Jos tapaamme satamassa kahvilassa saatamme hymyillä varovasti ja korkeintaan kysyä wi-fin salasanaa. Se siitä sosiaalisuudesta.

Boullainte, Guadeloupe.

Tänään sain iskun päähäni pääpurjeesta. Kaikki tapahtui nopeasti, yllättäen jopa kapteenimmekin. Hän oli ottamassa valokuvia, kun purje yllättäen muutti suuntaa ja iski häntä suoraan kasvoihin, lennättäen aurinkolasit kauas kannelle ja varmaankin murtaen hänen nenänsä. Kun hän horjahti, purje jatkoi matkaa suuntaani. Sain käden suojakseni ja lopulta vain köysi sivalsi ohimoani, jättäen punaisen palojäljen. No, näitä joskus tapahtuu, oppiipahan olemaan varovainen. Muita haavereita ei onneksi ole sattunut miehistöllemme.

Saapuvan myrskyn takia jouduimme muuttamaan suunnitelmiamme ja lähtemään Dominicalta Guadeloupeen päivää aiottua aikaisemmin. Purjehdin M/S Joshualla, joka on joukkomme isoin vene, 44 jalkaa eli nelisentoista metriä pitkä. Pienemmissä veneissä tulen merisairaaksi, mutta en M/S Joshualla, sen verran vakaampi se on. Tänään aallot olivat keskikokoisia, noin 3-4 metrisiä, mutta suurimpia, missä olen koskaan ollut.   Nyt todellakin ymmärrän, mitä tarkoitetaan aalloilla ratsastamisella - huikea tunne! Yksi venekuntamme näki matkalla delfiinejä, me jouduimme tyytymään lentokaloihin.

M/S Joshualla kanssamme matkasi myös laivakoira Chewie. Mielestäni koira näytti merisairaalta ja surkealta kyyhöttäessään kapealla käytävällä. Kapteenimmee Claes kuitenkin tokaisi lakoonisesti, että kunnossa se on,  se vaan nappaa sinun tuntemuksesi. Ja siltä se tuntuikin. Koko matkan Chewie oli lähelläni, ikäänkuin suojellen minua. Välillä se tosin innostui leikkimään lentokalojen kanssa.

Illalla saavuimme Bouillanteen, Guadeloupeen. Tuuli alkoi yltyä ja aurinko laskea. Meillä oli ongelmia ankkurin kanssa, ketju oli jäänyt jumiin, eikä ankkuri laskeutunut. Neljän miehen voimin asia saatiin kuitenkin pian korjattua. Miehistömmme vahvuus on tippunut viidestätoista yhdeksään, joka on mielestäni sopiva määrä. Nyt ei ole enää niin ahdasta, eikä vapaamatkustajille ole tilaa. M/S Shalomissa nukkuu lisäkseni vain kaksi henkeä. Toinen heistä, Anders, puhuu ja kävelee unissaan melkein joka yö. Viime yönä hän yritti siirtää kuun valoa pöydältä ja kun ei onnistunut, seisoi hän pöydän ääressä ihmeissään päätään raapien. Lopulta iso aalto keinautti hänet kumoon sängyllensä ja niin hän jatkoi taas uniaan.

Martinique >>> Dominica

Pennville, Dominica.

Tuntuu, että aina tapahtuu ihania asioita kun poistun veneeltä. Tosin sama tunne on usein kotonakin; ihmeitä tapahtuu, kunhan vaan lähden kotoa ulos. Veneellä on hieman ahdistavaa olla. Siellä ei ole päivisin mitään tekemistä, tylsistyy vaan. Kuitenkaan kapteenimme ei pidä siitä, että poistumme päivisin veneeltä. Outoa ja rasittavaa; eihän meitä siellä päivisin tarvita.

No, olen saanut uuden harrastuksen - liftaamisen. Täällä se on helppoa ja turvallista. On hauskaa reissata pieniä pätkiä paikallisten kyydissä ja kuulla heidän tarinoitaan. Esim. eilen taitoin matkaa banaanien seassa avolavan kyydissä. Pari lavalla ollutta työmiestä piti hyvää huolta minusta. Sain turvallisimman paikan ja ohjeet, kuinka matkustaa mukavasti. Hauskaa. Tänään Sveitsin konsulin vaimo otti minut kyytiinsä ja kutsui kotiinsa. Vietin hetken hänen kanssaan, kävelimme metsälammelle syöttämään kaloja ja kävimme samalla noutamassa juomavettä lähteestä. Jatkaessani matkaa sain ohjeita ja varoituksen sanan evästeeksi. Hän olisi pyytänyt yhden työtekijänsä matkaseurakseni, mutta kieltäydyin kunniasta.

Jatkoin siis matkaani yksin kylmille lähteille. Toiveenani oli virkistävä kylpy, mutta lähteet olivat todella pieniä, noin 30 cm halkaisijaltaan. Lisäksi ne haisivat mädälle kananmunalle. Eikun jatkamaan matkaa. Sain kyydin seuraavaan kylään, Pennvilleen, paikalliselta nuorelta mieheltä. Kyselin häneltä lounaspaikkaa, muttei niitä hänen mukaansa lähistöllä ollut. Pennville näytti varsin autiolta ja ehdin jo huolestua, kuinka pääsen sieltä pois. Olinhan viimeisen kahden tunnin aikana nähnyt kaksi autoa. Uinuvassa kylässä oli, kumma kyllä, koulu ja neljä baaria. Menin yhteen niistä kysymään lounasta ja sain vastaukseksi naurunremakan. Ruokaa ei kuulemma ole tarjolla, mutta ehkä omistajan serkku voisi kokata kaukaa tulleelle vieraalle. Ja kokkasihan hän. Hyvää perusruokaa oman puutarhan antimista. Ruuan odottaminen kesti 1,5 tuntia ja sinä aikana opettelin pelaamaan dominoa paikallisten baarikärpästen kanssa.

Koska aurinko alkaisi kohta laskea, päätin ottaa pikkubussin takaisin satamaan. Olin ainoa matkustaja ja meillä oli hauska keskustelu kuljettajan kanssa. Matkan päätteeksi hän ei suostunut ottamaan minulta maksua, vaikka kuinka yritin hänelle rahojani ojentaa. Sen sijaan hän haluaisi viedä minut illalliselle. Ikävä kyllä minun täytyi tuottaa hänelle pettymys huonoilla tekosyillä. Mutta ehkä me molemmat saimme mukavan muiston yhteisestä matkastamme.

Porthsmonth, Dominica.

"You are the worst crew ever." Olen huvittunut ja imarreltu kapteenimme Klaesin kommentista, että olemme huonoin miehistö ikinä hänen 30-vuotisella urallaan. Mieluummin reilusti surkein kuin tasapaksua keskitasoa. Tämän aamuiselle kriisipalaverille oli todella tarvetta, sen verran tyytymättömiä kaikki ovat olleet. Olemme kuulemma laiskoja, juoppoja bilettäjiä, jotka pitävät venettä vain halpana hostellina. No, miehistön näkemys päällystöstämme ei ole juurikaan kummoisempi: myös päällystö juopottelee rankanpuoleisesti, eivät osaa organisoida asioita ja kun päätöksiä viimeinkin tehdään, muuttuvat ne hetken päästä kokonaan, eikä muutoksista muisteta kaikille kertoa. Emme kuulemma tee tarpeeksi töitä veneitten huoltamiseksi. No, koskaan ei ole pyydetty ja kun kysyn voinko auttaa, vastaus on aina 'ei kiitos'. On vaikeaa olla oma-aloitteinen, kun ei tiedä veneilystä mitään. Eniten purjehtimisesta olenkin oppinut muilta kanssamatkaajilta, kapteeneiltamme en juuri mitään. Heillä ei ole aikaa eikä kykyä opastaa meitä vasta-alkajia. Teen veneellä sen minkä voin: autan aamiais- ja illallisvalmisteluissa ja tiskaan muitten kanssa. Olen myös yrittänyt ommella rikkimenneitä kankaita ja pitää venettä siistinä. Mutta ilmeisesti se ei riitä.

Aamuinen keskustelu ei ollut kovin rakentava, enkä usko siitä olevan juuri mitään hyötyä. Klaes oli sitä mieltä, että olkaa sitten niinkuin haluatte, häntä ei kiinnosta. Aamun jälkeen kolme henkilöä päätti jättää leikin kesken ja jäädä maihin Dominicassa. Matkaa jatkaa nyt sitten 12 henkilöä. Ehkä mukaan tulee uusia tyyppejä. Katsotaan nyt millaiseksi meno muokkaantuu ja kuinka kauan jaksan itse olla mukana. Vielä kuitenkin haluan jatkaa purjehtimista ja samalla Karibian maisemin ja uusiin saariin tutustumista.

Aamupalaverimme tunteiden purkauksineen tuotti siis kuitenkin tulosta. Illallisella porukka oli rentoutuneempaa ja puheliaampaa kuin normaalisti. Ilmeisesti moni sai purettua taakkaansa ja kevennettyä sydäntään. Hyvä niin.

Roseau, Dominica.

Dominica vaikuttaa paljon monimuotoisemmalta kuin Martinique - ja myös paljon köyhemmältä. Kun Martinique näytti tasaisen keskiluokkaiselta, Dominicassa tuloerot näkyvät katukuvassa niin taloissa, autoissa kun ihmisten pukeutumisessakin. Roseau, Dominican pääkaupunki on värikäs ja pieni; jopa satamassa ankkurissa oleva risteilijä näyttää kaupunkia suuremmalta. Liikenne on vasemman puoleista, kielinä englanti sekä kreoli ja valuuttana itä-Karibian dollari. Kaikkialla tosin käyvät myös eurot ja Amerikan dollarit.

Lounas pienessä paikallisessa kuppilassa maksoi 10€, mikä tuntui varsin paljolta. Olikohan siinä turistilisä mukana? Hiustenleikkuu sen sijaan maksoi kolmisen euroa, mikä taasen tuntui todella edulliselta. Kampaajatytöllä tosin meni sisu kaulaan kesken hiustenleikkuun. Hän aloitti reippaasti, ehkä vähän liiankin reippaasti. Hänen yllätyksekseen kone leikkasi melkein kaljun jäljen ohimooni ja siitäkös hän säikähti. Hän pyyteli vuolaasti anteeksi ja sanoi, ettei koske enää hiuksiini. Superystävällisesti yritin rohkaista häntä jatkamaan, sillä kampaamossa ei ollut muita, enkä voinut lähteä sen näköisenä ulos. Hän kuitenkin kieltäytyi ja alkoi soittelemaan paniikkipuheluita. Parinkymmenen minuutin päästä omistaja saapui naureskellen paikalle ja leikkasi hiukseni loppuun varmoin ottein. Häneltä jäi lounas kesken, mutta ei se häntä tuntunut haittaavan. Taisi ohut hiuslaatu yllättää nuoren kampaajatytön.

Saint-Pierre -> Roseau, Dominica.

Pienta säätöä ennen purjeitten nostoa.

Tsekkaus vesitankkeihin.

M/S Joshua.

Roseau iltavalaistuksessa.

Roseau aamulla.