Angkor Wat, Kambodža

Harvoin teen tällaista täsmämatkailua kuin nyt. Halusin nähdä Angkor Watin ja muut alueen temppelit enemmänkin kuin itse Kambodžaa. Koska nyt olin lähellä, reilun tunnin lentomatkan päässä, päätin lähteä matkaan. Lyhyistä lentomatkoista tunnen huonoa omaatuntoa, mutta on tämä kuitenkin ekologisempaa kuin tehdä tänne uusi reissu Suomesta käsin. Muutenkin maailmantuska valtaa välillä mielen; mikä oikeus minulla, länsimaisella hyvinvointiyhteiskunnan asukkaalla, on tulla köyhiin maihin levittelemään rahojani ja viihdyttämään itseäni. Olen onnekas, sen olen monta kertaa reissuillani todennut. 

Siem Reapin lähellä on noin sata temppeliä, vanhimmat niistä yli tuhat vuotta vanhoja. Osa on buddhalaisia ja osa on hindutemppeleitä - jokainen ainutlaatuinen, erilainen. Päivälippu alueelle maksaa 37 dollaria, saman verran kun kului vuosia Angkor Watin rakentamiseen. Seurakseni temppelikierrokselle sain ranskalaisen Nadjan ja adoptoimme mukaamme kiinalaisen nuorukaisen, joka oli yksin kovin eksyksissä. Hän puhui ainoastaan kiinaa ja konekääntäjän avulla kommunikoimme keskenämme. En tiedä kuinka paljon väärinymmärryksiä tuli, mutta sopuisasti vietimme päivän yhdessä. Angkor tarkoittaa kaupunkia ja Wat temppeliä. Angkor Watin temppeli on kuvattuna myös Kambodžan lippuun ja se yksi maailman vierailluimmista monumenteista. Tänään myös Kambodžsan pääministeri kunnioitti aluetta vierailullaan ja se aiheutti tietenkin erityisjärjestelyjä mm. liikenteen suhteen. Aikanaan nämä temppelikaupungit ovat olleet maailmaan kehityksen kärkeä ja miljoonakaupunkeja. Valitettavasti uskonnollisten ja poliittisten taistelujen vuoksi paljon on tuhottu, eikä mikään voi korvata noita menetyksiä. Viimeiset 25 vuotta aluetta on restauroitu järjestelmällisesti kansainvälisin voimin.

Angkor Wat on suurin ja mahtavin khmerien 1100- luvulla rakentama temppelikaupunki. Alkujaan se oli buddhalainen temppeli mutta muuttui myöhemmin hindutemppeliksi. Pol Potin ja  punakhmerien valtakaudella, 1970-luvulla, uskonnot kiellettiin ja niinpä khmerit tekivät tuhojaan temppeleissä mm. katkomalla patsailta päitä. Myös paikalliset ryöstivät temppeleitä, myivät saaliin pimeillä markkinoilla ja siten edesauttoivat yhden aikakauden tuhoa. Onneksi osa paikallisista sai myös pelastettua patsaita ja Angkor National museumissa on tallessa noin tuhat ehjää patsasta. Onneksi päitä ja patsaita on viime vuosina myös palautettu maailmalta takaisin kotiin. 

Angkor Thom on muurien ympäröimä temppelikaupunki aivan Angkor Watin kupeessa. Siellä sijaitseva Ta Prohm -temppeli on pieni ja sympaattinen, jokseenkin satumainen, jossa luonto on vallannut alaa ja viikuna- ja kapokkipuitten juuret ja rungot kiemurtelevat rakennusten ympärillä. Täälläkin on tuhottu buddhan kuvia hakkaamalla kuvat irti hiekkakiviseinistä – vain buddhan istuva muoto on jäänyt jäljelle. Seiniin on kaiverrettu muinaiskhmerin ja sanskriitin kielisinä tekstejä ja onpa siellä yllättäen kuvattuna muitten eläinten joukossa myös dinosaurus. Angelina Jolien tähdittämän Hollywood-elokuvan Lara Croft: Tomb Rider´n myötä paikka tuli suuren yleisön tietoon. 

Khmerien valtakauden viimeiseksi jääneellä Bayon -temppelillä tuli hieman surrealistinen olo, tuntui kun joku tuijottaisi. Alueen viidellä sisäänkäynnillä on kullakin väylän molemmin puolin 54 patsasta; vasemmalla puolella hymyilevät, hyvää edustavat patsaat ja oikealla puolella yrmeät, pahaa edustavat patsaat. Eli 2 x 54 x 5. Kaikki patsaat ovat olleet päättömiä, mutta muutamia vuosia sitten niitä on alettu rekonstruoimaan ja osa niistä on saanut uuden pään. Temppelin jokaisessa 54:ssä tornissa on neljät kasvot, yhdet jokaiseen ilmansuuntaan katsovat. Kasvoissa on kuvattuna buddha ja kuningas, tosin kasvoissa on kuningasta vain 3%.

Auringonlaskua nousimme katsomaan Bakheng Hill -temppelin huipulle. Tähän temppeliin pääsee kerrallaan vain 300 henkilöä. Monet olivatkin tulleet paikalle hyvissä ajoin, että varmasti pääsevät paraatipaikoille. No, ei se auringonlasku kovin kummoinen ollut, mielenkiintoisempaa oli seurata ihmisiä ja heidän paniikinomaista valokuvaamistaan ennen kuin aurinko katoaa kokonaan horisontin taakse.

Siem Reap, Kambodža

Saan varmaan matkailusta ja uudessa kaupungissa ensi kertaa kävelystä samanlaiset kiksit kun alkoholisti saa ekasta ryypystä. Tunne on vaan niin mahtava; askel on kevyt, olo on vapaa ja tuntuu että pystyn hengittämään kunnolla. Mutta ennen kun lähdemme kulkemaan Siem Reapin katuja, täytyy palata alkuun. Viisumin hakeminen. Ja sehän ei välttämättä ole Thaimaassa ihan yksinkertaista. Mutta tunnollisesti ohjeita seuraten, kopiopino laukussa ja lomakkeet täytettynä suuntasin Phuket townin maahanmuuttovirastoon. Tarvitsin uuden viisumin ettei työlupani katkea kun poistun maasta. Virasto oli neljään auki ja olin paikalla hyvissä ajoin, viittä vaille kolme. Menin ensimmäiselle tiskille ja samalla virkailija vastasi puhelimeen. Odottelin pöydän ääressä ja huomasin naisen pyörittelevät lappua kädessään: closed eli suljettu. Hän lätkäisi tasan kolmelta lapun eteeni ja jatkoi puheluansa. Loistavaa. Seuraavalle tiskille siis. Esitin asiani ja nyt miesvirkailija sanoi kyynisesti ettei sinulla kuitenkaan ole tarvittavia liitteitä. Onnellisena sanoin että kyllä on ja ojensin paperipinon hänelle. Hän ei edes vilkaissut papereitani vaan antoi minulle nipun uusia lomakkeita ja tiedot uusista liitteistä. Sitten hän laittoi luukun kiinni ja toivotti minut tervetulleeksi sitten kun kaikki paperit ovat kunnossa. 

En voinut kuin ihmetellä mitä juuri oli tapahtunut. Eihän sen näin pitänyt mennä. Kollegani vieraili Phan Ngan maahanmuuttovirastossa ja sai leiman passiinsa viidessä minuutissa vaikkei hänellä ollut edes allekirjoitusta hakemuksessaan. Epäreilua. Seuraavana päivänä ollessani töissä lentokentällä, kysyin neljältä eri virkailijalta kuinka minun tulee toimia ja sain neljä eri vastausta. Epätoivoista. Eihän tästä viisumin hakemisesta mitään tule. Lopulta päädyin ottamaan pienoisen riskin ja hakea viisumia vasta lentokentällä, reissuun lähtiessäni. Ja sehän onnistui nopeasti, mitään liitteitä ei kysytty, ainoastaan valokuvan halusivat. Ja hintakin on sama 1000 bahtia kuin virastossa. Huojentuneena nousin koneeseen.

Kambodžaan sain viisumin lentokentältä, 35 dollaria. Hassua, että täällä on valuuttana sekä Amerikan dollari että Kambodžan riel ja niitä käytetään rinnakkain. Hassua on myös oikean puoleinen liikenne, Thaimaassa kun ajetaan vasemmalla. Lentokentältä kaupunkiin johti mahtipontisen oloinen valtaväylä, jonka varrella oli poliiseja seisomassa muutaman sadan metrin välein. Täällä näkee myös pyöräilijöitä, joita ei Phuketissa näe ollenkaan. Skoottereita  tietenkin ja moporiksoja. Savusumu täyttää ilman ja se tekee auringonnoususta jotenkin pehmeän. Ilma on kuitenkin raskasta hengittää, saastetta täynnä. Autot ovat pieniä ja vanhoja, tunnelma on kuin vanhassa sosialistisessa valtiossa. Ruoka täällä on todella halpaa, keskihinta tuntuu olevan 2 dollaria. Mutta mikäli pizzaa mielit, siitä joudut pulittamaan kymmenisen dollaria.

Tässä kuvasatoa ensivaikutelmista.