Road trip
Opuzen-Kravica-Stolac-Trebinje
Tällä kaudella mulla on käynyt jo kymmenisen vierasta. Vieraat on ihania: he katkaisevat tasaiset rutiinit ja antavat uutta potkua arkeen. Vieraitten kanssa tulee lähdettyä uusiin paikkoihin ja itselleen tututkin paikat näkee uudella tavalla muitten seurassa. Tänään vieraat halusivat vesiputouksille, joten sinne siis!
Ajoimme Dubrovnikista pohjoiseen kuvankaunista rantatietä pitkin. Vasemmalla Adrianmeri ja oikealla Dinaariset vuoret. Eipä juuri hienompaa reittiä voi olla. Käännyimme sisämaahan päin ja ensimmäinen tauko pidettiin pienessä, 3000 asukkaan, Opuzenin kaupungissa. Ajan melkein viikottain kaupungin ohi kun palaamme Mostarin-retkeltä. Nyt käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävimme päiväkävelyllä kaupungin kauniilla keskusaukiolla Trg kralja Tomislavalla. Kauneutta lisäsivät kaupugin läpi virtaava Neretvajoki ja sen yli menevät sillat.
Kaupungin katutaideanti oli suorastaan hengästyttävä. Talojen päädyissä oli isoja upeita muraaleja ja hylätyssä kerrostalossa oli muraalien lisäksi myös vapaamuotoisesti tehtyjä graffiteja. Opuzenin sivujen mukaan kaupungissa on 96 muraalia ja niiden takana on Zen Opuzen Street Art Festival.
Seuraavaksi rajan ylitys ja Kroatia vaihtui Bosnia ja Hertsegovinaan. Mulla oli tarkoitus (ja ohjeistus) ylittää raja tutusta paikasta, Metkovićin raja-asemalta. Kartanlukija oli kuitenkin eri mieltä - tai eksyksissä - ja ylitimme rajan kuin huomaamattamme Gabelan pieneltä paikallisliikenteelle tarkoitetulta asemalta. Tuntui kuin olisimme menneet kaupan parkkipaikalle; rajalla ei ollut kuin yksi pieni koppi, jossa Bosnia ja Hertsegovinan rajavirkailijat tarkastivat passimme (ja henkilökortin). Yleensä raja-asemilla on molempien maiden tarkastuspisteet, nyt ei.
Kravitcan vesiputoukset viilensivät mukavasti +37-asteista ilmaa. Vesi tulee maanalaisista lähteistä ja on kirkasta ja kylmää. Rohkeimmat meistä menivät uimaan, me muut tyydyimme ihailemaan putouksia ravintolapöydästä, juomiemme äärellä.
Seuraavaksi lounaspysähdys Stolacin kaupungissa. Löysimme viehättävän ravintolan Bregava-joen rannalta. Vieressä oli mahtava ottomaanien aikainen kivisilta ja vuoren huipulla kohosi keskiaikainen linnoitus ja kaupungin muurit. Tältä seudulta on löydetty jäänteitä asutuksesta 15 000 vuoden takaa. Tiettävästi Stolac on yksi maailman vanhimpia asutuspaikkoja.
Maukkaan lounaan jälkeen kävimme kävelemässä kivisiltoja ja kylänraittia pitkin. Kovin on unelias tämä kaupunki, mutta kukapa sitä jaksaisi keskipäivällä ulkona liikkua. Tämäkin kaupunki taitaa herätä illalla eloon, kuten etelän kylät yleensäkin.
Matkamme jatkuu vuoristotietä pitkin Trebinjen kaupunkiin. Trebinje edustaa mulle jäätelöä - siellä ei voi käydä syömättä paikallista jäätelöä paikallisessa Grk-jäätelöbaarissa. Laskin, että listalla on 54 erilaista jäätelöannosta! Tänään valitsin annoksen nimeltä Cuba: kaksi palloa vaniljajäätelöä, persikkaa, vaniljakastiketta sekä iso köntsä kermavaahtoa. Nyt jaksaa ajaa takaisin kotiin Dubrovnikiin.
