Porthsmonth, Dominica.
"You are the worst crew ever." Olen huvittunut ja imarreltu kapteenimme Klaesin kommentista, että olemme huonoin miehistö ikinä hänen 30-vuotisella urallaan. Mieluummin reilusti surkein kuin tasapaksua keskitasoa. Tämän aamuiselle kriisipalaverille oli todella tarvetta, sen verran tyytymättömiä kaikki ovat olleet. Olemme kuulemma laiskoja, juoppoja bilettäjiä, jotka pitävät venettä vain halpana hostellina. No, miehistön näkemys päällystöstämme ei ole juurikaan kummoisempi: myös päällystö juopottelee rankanpuoleisesti, eivät osaa organisoida asioita ja kun päätöksiä viimeinkin tehdään, muuttuvat ne hetken päästä kokonaan, eikä muutoksista muisteta kaikille kertoa. Emme kuulemma tee tarpeeksi töitä veneitten huoltamiseksi. No, koskaan ei ole pyydetty ja kun kysyn voinko auttaa, vastaus on aina 'ei kiitos'. On vaikeaa olla oma-aloitteinen, kun ei tiedä veneilystä mitään. Eniten purjehtimisesta olenkin oppinut muilta kanssamatkaajilta, kapteeneiltamme en juuri mitään. Heillä ei ole aikaa eikä kykyä opastaa meitä vasta-alkajia. Teen veneellä sen minkä voin: autan aamiais- ja illallisvalmisteluissa ja tiskaan muitten kanssa. Olen myös yrittänyt ommella rikkimenneitä kankaita ja pitää venettä siistinä. Mutta ilmeisesti se ei riitä.
Aamuinen keskustelu ei ollut kovin rakentava, enkä usko siitä olevan juuri mitään hyötyä. Klaes oli sitä mieltä, että olkaa sitten niinkuin haluatte, häntä ei kiinnosta. Aamun jälkeen kolme henkilöä päätti jättää leikin kesken ja jäädä maihin Dominicassa. Matkaa jatkaa nyt sitten 12 henkilöä. Ehkä mukaan tulee uusia tyyppejä. Katsotaan nyt millaiseksi meno muokkaantuu ja kuinka kauan jaksan itse olla mukana. Vielä kuitenkin haluan jatkaa purjehtimista ja samalla Karibian maisemin ja uusiin saariin tutustumista.
Aamupalaverimme tunteiden purkauksineen tuotti siis kuitenkin tulosta. Illallisella porukka oli rentoutuneempaa ja puheliaampaa kuin normaalisti. Ilmeisesti moni sai purettua taakkaansa ja kevennettyä sydäntään. Hyvä niin.
"You are the worst crew ever." Olen huvittunut ja imarreltu kapteenimme Klaesin kommentista, että olemme huonoin miehistö ikinä hänen 30-vuotisella urallaan. Mieluummin reilusti surkein kuin tasapaksua keskitasoa. Tämän aamuiselle kriisipalaverille oli todella tarvetta, sen verran tyytymättömiä kaikki ovat olleet. Olemme kuulemma laiskoja, juoppoja bilettäjiä, jotka pitävät venettä vain halpana hostellina. No, miehistön näkemys päällystöstämme ei ole juurikaan kummoisempi: myös päällystö juopottelee rankanpuoleisesti, eivät osaa organisoida asioita ja kun päätöksiä viimeinkin tehdään, muuttuvat ne hetken päästä kokonaan, eikä muutoksista muisteta kaikille kertoa. Emme kuulemma tee tarpeeksi töitä veneitten huoltamiseksi. No, koskaan ei ole pyydetty ja kun kysyn voinko auttaa, vastaus on aina 'ei kiitos'. On vaikeaa olla oma-aloitteinen, kun ei tiedä veneilystä mitään. Eniten purjehtimisesta olenkin oppinut muilta kanssamatkaajilta, kapteeneiltamme en juuri mitään. Heillä ei ole aikaa eikä kykyä opastaa meitä vasta-alkajia. Teen veneellä sen minkä voin: autan aamiais- ja illallisvalmisteluissa ja tiskaan muitten kanssa. Olen myös yrittänyt ommella rikkimenneitä kankaita ja pitää venettä siistinä. Mutta ilmeisesti se ei riitä.
Aamuinen keskustelu ei ollut kovin rakentava, enkä usko siitä olevan juuri mitään hyötyä. Klaes oli sitä mieltä, että olkaa sitten niinkuin haluatte, häntä ei kiinnosta. Aamun jälkeen kolme henkilöä päätti jättää leikin kesken ja jäädä maihin Dominicassa. Matkaa jatkaa nyt sitten 12 henkilöä. Ehkä mukaan tulee uusia tyyppejä. Katsotaan nyt millaiseksi meno muokkaantuu ja kuinka kauan jaksan itse olla mukana. Vielä kuitenkin haluan jatkaa purjehtimista ja samalla Karibian maisemin ja uusiin saariin tutustumista.
Aamupalaverimme tunteiden purkauksineen tuotti siis kuitenkin tulosta. Illallisella porukka oli rentoutuneempaa ja puheliaampaa kuin normaalisti. Ilmeisesti moni sai purettua taakkaansa ja kevennettyä sydäntään. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti