Kajiado, Kenia

Nairobissa kiinnekohtamme on Jungle junction, noin kymmenen kilometrin päässä keskustasta sijaitseva hostelli ja leirintä-alue. Paikka on autoilijoiden ja motoristien suosiossa, täällä on tilaa parkkeerata, säilyttää ajoneuvoja ja myös korjata menopelejä ammattitaitoisen henkilökunnan avustuksella. Hotelleja etsiessämme joudumme huomioimaan, että bussi mahtuu hotellin lähelle, mieluiten vartioidulle alueelle. Bussi on täällä parkissa kymmenisen päivää ja porukka majailee täällä tai lähtee omille teilleen. Tässä lähellä sijaitsee mm. Karen Blixenin museo, virtahepo- ja krokotiilikeskukset sekä Giraffe Center. Kirahvi-keskuksella on hyvä periaate; pelastaa kirahveja, jotka eivät luonnossa pärjää sekä toimia lapsille ja nuorille opetuskeskuksena luontoon ja kierrätykseen liittyvissä asioissa. Siellä tapasimme Melvinin, nuoren masaimiehen, joka lähti kanssamme kiertä-
mään luontopolkua. Juttu luisti sen verran hyvin, että Melvin kutsui meidät kotikyläänsä vierailulle.

Sunnuntai oli hyvä päivä lähteä savannille tapaamaan Melvinin äitiä, Emilyä. Emily on masai, seitsemän lapsen yksinhuoltaja ja bisnesnainen. Hänellä on karjaa, lehmiä ja vuohia, ja paikallisittain hän on kohtalaisen menestynyt nainen. Hänellä oli yllään masaivaatteet ja omatekemiä helmikoruja, joita Annen kanssa himoitsimme. Valitettavasti hänellä ei ollut kuin kaulakoruja myytävänä, mutta nekin kelpasivat meille.

Keniassa on 42 eri heimoa ja masait ovat yksi suurimpia. Perinteisesti masait ovat olleet sotureita ja paimentolaisia, mutta nykyään he ovat joutuneet sopeutumaan osaksi muuta yhteiskuntaa. Myös kaupungissa masaimiehet tunnistaa punaisesta viitastaan ja joskus heillä on jopa paimentolaiskeppi mukanaan. Masainaiset viihtyvät perinteisesti kotona, kun taas miehet ovat viettäneet varsin liikkuvaa elämää.

Kävimme savannilla kävelemässä ja moikkaamassa Emilyn naapureita. Mieleeni jäi vanha rouva Koko, noin 90-vuotias isoisoäiti. Koko asuu itsetehdyssä olkimajassa, joka on vuorattu ulkoa lehmän lannalla. Maja on matala, en pystynyt seisomaan sisällä suorassa. Keskellä huonetta on avotuli, jossa ruoka valmistuu ja tuli lämmittää viileinä iltoina. Savu menee ylös ja ulos olkikaton läpi ja katto on hienosti mustunut ja nokeentunut. Kokon naapurissa asuu hänen tyttärensä perheineen. Tytär on kuuromykkä ja kommunikoi viittomilla. Myös hän tekee koruja ja saimme aiemmin päivällä Melviniltä lahjaksi hänen tekemänsä helmirannekorut, joissa on suomenlippuja. Olin otettu lahjasta, sillä ajatus on hieno ja Melvin oli nähnyt vaivaa ja selvittänyt googlettamalla, millainen suomenlippu on.

Savannilla on todella kuumaa ja kuivaa. Seeprojen ja gasellien lisäksi näimme kuivuuteen kuolleitten eläinten luurankoja ja pääkalloja. Surullinen näky, mutta osa luonnon kiertokulkua. Alueelle on rakennettu vesialtaita, muuten siellä ei vettä ole. Ruoho oli ruskeaa, vain piikikkäät akaipensaat vihersivät.

Mombasa, Kenia

Menolippu Mombasaan! Käytiin hakemassa liput Mombasan yöjunaan hyvissä ajoin. Nairobin rautatieasema oli varsinainen nähtävyys. Valitettavasti sitä ei saanut kuvata - turvallisuussyistä. Se on rakennettu noin sata vuotta sitten, brittien siirtomaa-
vallan aikaan ja siihen on tuskin koskaan tehty remonttia. Aikanaan kaunis rakennus on nyt purku-uhan alla. Surullista. Mom-
basan yöjuna on oikea klassikko: ykkösluokassa kahden hengen makuuhytti, illallinen ja aamiainen valkoisin pöytäliinoin katetussa ravintolavaunussa. Mikäs sen nostalgisempaa. Innolla odotimme Annen kanssa junamatkaa. Seuraavana aamuna sain kuitenkin tekstiviestin, että matkamme on peruttu ja rahat voisimme noutaa asemalta. Asemalla saimme tietää, että junat ovat vuorokausitolkulla myöhässä, eikä uusia lippuja juniin enää myydä. Tarina Mombasan yöjunasta taitaa olla legendaa. Monet haluavat/yrittävät matkustaa sillä, jotkut ovat päässeet jopa puolimatkaan saakka, mutta kukaan tapaamistani ihmisistä ei ole päässyt sillä perille ongelmitta. Saimme vinkin, että junalla kannattaa matkustaa Nairobista Mombasaan (ei siis Momba-
sasta Nairobiin) sillä matka olisi alamäkeä ja ongelmia vähemmän kuin ylämäkeen matkatessa.

Siispä pohtimaan muita vaihtoehtoja. Lopulta päädyimme Mombasa rahan yöbussiin. Raha tarkoittaa keniaksi onnellista, bussin täytyy olla hyvä. Bussilla meno-paluu maksoi 17,50 euroa, kun se junalla olisi maksanut ykkösluokassa 80 euroa. Lipussa nimeni muuttui muotoon Joan, kelpo nimi sekin. Bussi lähti ajallaan, 21.30, mutta reilun tunnin jälkeen matkamme tyssäsi pariksi tunniksi tiellä sattuneen onnettomuuden takia. Tie oli hyvä, mutta täynnä rekkoja. Mombasa on satamakaupunki ja rekkoja liikkuu tiellä jonoksi ja ruuhkaksi asti. Tämä tietysti hidastaa muuta liikennettä ja niinpä saavuimme perille Mombasaa viitisen tuntia myöhässä. Kaikkiaan matka kesti 14 tuntia. Ja kilometrejähän kertyi 400.


Ensivaikutelma Mombasasta oli likainen, pölyinen, meluisa ja kaoottinen. Halusimme pois kaupungista, valkoisille hiekka-
rannoille. Kysyimme tietä eteläisille rannoille paikalliselta nuorelta mieheltä. Reippaasti hän opasti meidät perille, jossa kuitenkin selvisi, että etelän sijaan olimmekin pohjoisessa, eivätkä ne hiekkarannat siellä kovin valkoisia olleet - enemmänkin likaisia ja roskaisia. Ei kun taksi alle ja kohti etelää. Ajoimme takaisin kaupunkiin ja siitä lautalla kaupungin eteläpuolelle, Dianiin. Täältä vihdoinkin löysimme pienen paratiisin, jossa rentoudumme pari seuraavaa päivää.

Nairobi, Kenia

Nairobi on kuin yksi suuri bussiasema. Keniassa asuu 45 miljoonaa ihmistä, joista reilut 3 miljoonaa Nairobissa. Liikenne on hektistä, nopeatempoista ja vaarallista. Pikkubussilla eli matatulla matka maksaa 50 shillinkiä eli noin 50 senttiä. Eilen tullessamme Annen kanssa matatulla Nairobin keskustaan, tutustuimme bussissa Maryyn, joka opasti meidät hotelliimme. Matkalla hän kertoi toiminnastaan Neema orphans -keskuksessa ja kutsui meidät sinne vierailulle. Neema on paikka, joka auttaa orpoja ja leskiä huolehtimaan itsestään ja hankkimaan toimeentulonsa. Mary on paikan toiminnanjohtaja. Hän itse on parempiosainen ja hänen sydämenasiansa on auttaa heikommassa osassa olevia. Hän halusi esitellä meille keskuksen toimintaa, mutta esitellä myös meidät keskuksen ihmisille. Hänen mukaansa vierailijat antavat valoa ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Neema on perustettu vuonna 2006, mutta varsinainen toiminta on lähtenyt käyntiin vasta viime vuonna. Keskuksesta lesket voivat ostaa materiaalia, joista he valmistavat saippuaa myyntiin ja näin he voivat saada toimeentulonsa omalla työllään. Heillä on myös mahdollisuus työskennellä keskuksessa, jolloin tuotto menee yhteiseen hyvään mm. orpokodin ylläpitämiseen ja orpojen koulutukseen. Meillä matkaajille pyykinpesusaippua oli oikein oiva tuote. Ostimme saippuaa kaksi tankoa, laitoimme sen kahteentoista osaan ja jaoimme sen muitten pikavuorolaisten kesken.

Nairobi, Kenia

Aikamoista tämä viisumirumba. Tähän saakka viisumit on saatu rajalta, yleensä 50 dollarin hintaan. Suomalaisella passilla on helppo matkustaa, meillä on hyvä maine. Tarkoituksenamme oli hakea Etiopian viisumia Suomen suurlähetystöstä Nairobista, mutta täällä saimme tietää, että lähin paikka suomalaisten hakea viisumia on Tukholma. Vaihtoehtoina on siis lähettää joku meistä passien ja hakemusten kanssa Tukholmaan tai lähettää em. asiakirjat kuriiripalvelun kautta Ruotsiin.

Myös hakemusten tulostaminen ja passien kopioiminen osoittautui sen verran haasteelliseksi, että päädyimme ostamaan kimpassa oman tulostimen. Loppumatkasta arvomme, kuka tulostimen joutuu ottamaan mukaansa tai sitten annamme sen viimeisessä tarkastuspisteessä "lahjaksi" poliisille. Myös passikuvia piti lähteä ottamaan lähiostarille, kolmella eurolla sai kuusi kuvaa. Sudaniin saa viisumin helposti, mutta Etiopia on vaikeampi tapaus. Ellemme saaa viisumia Etiopiaan, tyssää pikavuoron matka Keniaan. Kuulemma vuoteen viisumeja ei ole myönnetty maanteitse matkaaville, joten kovin toiveikas en uskalla viisumin saamisen suhteen olla. Etiopiaa ei voi kiertää; Somalia, Uganda ja Etelä-Sudan ovat ehdottomasti poissuljettuja kauttakulkumaita. Lentämällä voisimme mennä Addis Abebaan - lentokentältä saisi viisumin helposti - mutta silloin Ajokki jäisi viettämään eläkepäiviään Keniaan. Ja eihän se olisi pikavuoro enää ilman Ajokkia.

Passi lähtee joka tapauksessa Ruotsiin ja me jäämme kopioiden kanssa odottelemaan Keniaan - aika orpo olo.