Lefkara, Kypros

Kypros on yksi niitä harvoja paikkoja jota en jää kaipaamaan. Ei täällä sinänsä mitään ikävää/hankalaa/inhottavaa ole; paikka vaan on mitätön. Yleensä tulee hehkutettua suosikkipaikkoja (New York, Berliini, Etelä-Afrikka) ja unohdettua inhokkipaikat. Ehkä ihan ykkösinhokiksi menee Marokko ja heti perässä seuraavat Egypti ja Sudan. Toki kulttuurierot vaikuttavat tähän; soolonaismatkailijaa ei kaikkialla katsota hyvällä ja joskus kohtelu on aika karua. Täällä miehet ovat machoja, enemmän kuin missään muualla. Aluksi heidän machoilunsa tuntui melkeinpä naisvihalta, mutta ehkä he vain (epävarmuuttaan?) halusivat näyttää kaapin paikan itsenäiselle skandinaiselle. Kun he olivat ensin yrittäneet tylyttää minua, seurasi iskemisvaihe. Kun sekään ei tuottanut tulosta, syntyi ehkä jonkinlainen ystävyys. Tosin siinä heidän suojeluhalunsa meni kyllä vähän liian pitkälle. Työlästä - ja mielenkiintoista - ovat nämä kulttuurien väliset erot.

Mielenkiintoisia paikkoja saarella ovat olleet Limassol, vuoristokylät ja Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta. Toki luonto on kaunista, mutta pelkkä kauneus ei riitä - pitää olla myös luonnetta! Alla kuvia kauniista Lefkaran vuoristokylästä. Seuraavaksi matka jatkuu takaisin Kreikkaan.

P.S. Tuli kovalla kädellä käsiteltyä kyproslaiset miehet, entä sitten naiset? Työelämässä olen tutustunut vain muutamiin paikallisiin naisiin; kovia ja tylyjä ovat - tai ainakin sen vaikutelman heistä saa. Hotelleissa olen tutustunut moniin vierastyöläisiin, lähinnä bulgaarialaisiin ja heidän kanssa olen tullut hyvin juttuun, ovat tosi mukavia. 

Limassol, Kypros

Parempi myöhään. Menee vähän nurinkurisesti ja jälkijättöisesti, kun ensin kirjoitin Limassolista poislähtemisestä ja nyt viikon kuluttua Limassolissa oleskelusta. Pakko on laittaa kuvia Limassolista, sillä se kuitenkin on ollut Kyproksen mielenkiintoisin ja monipuolisin kohde. 

Tästä alkaa vanhan kaupungin ostos- ja kävelykatu. Perinteisten matkamuistomyymälöiden lisäksi täältä löytyy useita paikallisten taiteilijoiden ja käsityöläisten putiikkeja. Keskusta on hiljainen ja ränsistynyt. Taloja on paljon tyhjillään. Omistajat ovat kuolleet eivätkä perikunnat ole päässeet yksimielisyyteen, mitä taloille tulisi tehdä. Talot ovat keskustassa kalliita - hinta huitelee miljoonan euron hujakoilla - eikä kenelläkään ole niitä varaa ostaa ja kunnostaa. Surullista.

Agora eli vanha kauppahalli on saanut uuden elämän. Sisällä on hyviä ravintoloita ja katolla kaunis terassi. Täällä on myös viihtyisiä oleskelu- ja työskentelytiloja, tänne voi ostamisen sijaan/lomassa tulla myös viihtymään ja oleskelemaan.

Limassolin keskustassa, rannan tuntumassa on viihtyisä puisto, jossa on paljon upeita veistoksia. Päivällä puiston ovat vallanneet tänne nukkumaan tulleet afrikkalaistaustaiset kodittomat. Heistä ei ole häiriötä ja myös he saavat olla täällä rauhassa. 

Iltaisin puisto herää eloon, paikalliset tulevat tänne perheineen näyttäytymään. Ravintolat täyttyvät ja jäätelönmyyjät saapuvat paikalle. Kaikki ovat hyvällä tuulella, täällä on helppo hymyillä.

New Port eli Uusi Satama. Tänne on tainnut valua kaikki raha ja resurssit. Satama-alueelta löytyvät hienoimmat ravintolat ja putiikit. Jamie Oliver Restaurant on täällä myös. Ja isoimmat veneet mitä koskaa olen nähnyt.

Limassol-Agia Napa, Kypros

Lähdin ajelemaan Limassolista kohti kotia, Agia Napaa. Tarkoitus oli käydä katsomassa Tentan rauniot Kalavasosissa kotimatkan varrella. Mutta koska tuleva maanantai oli pyhäpäivä - Neitsyt Marian taivaaseen nousemisen päivä - oli raunioalue kiinni jo lauantaina. Päätin jatkaa matkaa pikkutietä, rannikkoa pitkin. Limassoliin olin kiiruhtanut moottoritietä ajaen. Heinäsirkalle pienet tiet ja hiljainen vauhti sopivat paremmin, auto kun alkaa täristä 100 kilometrin vauhdissa. Ja eihän mulla minnekään ollut kiirettä. 

Ensimmäinen pysähdys, vessa- ja virkistystauko, Marin kylässä, pienessä venepoukamassa. Satamassa oli pieni kahvila, jossa oli hyvin paikallinen tunnelma. Satamassa oli kalastajia ja veneen kunnostajia, vieressä hiekkaranta auringonottajineen.

Aina en ehtinyt pysähtyä kun jotain mielenkiintoista oli tien varrella. Esimerkiksi melonit jäivät ostamatta paikalliselta tuottajalta, kun huomasin kojun liian myöhään. Tämä veistos Agios Theodoraksessa sen sijaan huusi jo kaukaa pysähtymään. Sydämen sisällä oli hyvä paikka viivähtää hetki.

Maisemat olivat upeat: oikealla puolella turkoosina kimmeltävä meri ja vasemmalla puolelle viljelmät ja kaukana siintävät vuoret. Matkan varrelle sattui peltoja ja oliivipuulehtoja sekä kamelipuisto. Kamelit jätin väliin. 

Larnakaa lähestyessäni näky oli jotenkin epätodellinen. Lunta, vaahtoa, suolaa? Piti pysähtyä ja käydä tutkimassa asia. Suolajärvi. Kerran aiemmin olen nähnyt suolajärven, Utahissa, mutta ainoastaan junan ikkunasta. Nytkään en päässyt ihan rantaan suolaa maistelemaan, sen verran rämeistä oli maasto.

Ajelin hiljakseen hop on/hop off-turistibussin perässä. Huvitti; bussin perässä ajaessani saan myös kiertoajelun Larnakassa. Bussin kääntyessä keskustaan, lähdin kuitenkin toiseen suuntaan.

Kartan mukaan liikenneympyrässä toisesta liittymästä pois ja rannan suuntaiselle pikkutielle. Mutta, mutta. Piikkilanka-aita ja poliisikoju. Luulin eksyneeni Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan rajalle. Läsnäoloni ei ketään onneksi kiinnostanut ja käänsin auton kojun edessä ja nokka takaisin kohti liikenneympyrää. Nyt ei ollut muuta mahdollisuutta kun suunnata moottoritielle ja sitä pitkin kotiin.

Illalla tarkastin kartasta minne olin matkallani harhautunut. En ollut Pohjois-Kyproksen rajalla vaan Iso-Britannian sotilastukikohdassa, Dekéleiassa.  Kyproksen itsenäistyttyä Iso-Britanniasta, kirjattiin itsenäistymissopimukseen, että Iso-Britannian haltuun jää kaksi tukikohtaa Kyproksella: Dekéleia ja Akrotiri. Siellä ne edelleen ovat, kuudenkymmenenkahden vuoden jälkeen.

Agia Napa, Kypros

Autoilun iloja

Grasshopper eli Heinäsirkka tuo paljon iloa ja piristystä päiviini. Aina ei kuitenkaan mene ihan putkeen, vahinkoja sattuu. Moottoritiellä ajaessani eturengas puhkesi. Luulin, että tapahtuma olisi ollut dramaattisempi, mutta ehdin hiljentämään vauhtia renkaan tyhjetessä ja ajamaan sopivasti kohdalle osunutta ramppia ylös ja rauhallisemmalle tielle. Kurkistus takakonttiin; ei vararengasta. Vaikka tuskin olisin yksin uskaltanut rengassta vaihtaakaan. Onneksi on vuokra-auto, joten soitto vuokraamoon. 1,5 tuntia meni tien poskessa apua odotellessa. Ani saapui hätiin noin 12-v. poikansa Panagiotiksen kanssa. Olipa ilo! Anin pakettiauto oli kuin pieni verstass. Mielenkiinnolla seurasin kun poika avusti isäänsä tärkeänä - ja tärkeä roolihan hänellä olikin työkaluja ojentaessaan. Kauaa siinä ei mennyt kun uusi rengas oli alla. Pian jo ajelimme Anin kanssa peräjälkeen kohti Larnakaa. 

Auto tuo vapautta, varsinkaan jos sitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Tankilla käyminenkin on ilo. Palvelu pelaa, ja jos käteisellä maksaa, ei tarvitse edes nousta autosta. Samalla kun tankki täyttyy, tulevat ikkunat pestyiksi. Ihan mahtavaa saada palvelua ja samalla vaihtaa muutama sana bensiksen työntekijän kanssa. 

Kyproksella olen taas joutunut totuttautumaan vasemman puoleiseen liikenteeseen. Vuosia sitten sain tuntumaa vasemman puoleiseen liikenteeseen Thaimaassa - siellä tuli käytyä mopokoulukin. Thaimaassa oli helppoa ajaa; menit vaan muitten perässä ainaisessa ruuhkassa. Täällä ei ruuhkia juurikaan ole. Täältä puuttuvat myös mopot, ajaminen on vähemmän stressaavaa. Liikenneympyröissä jouduin aluksi miettimään kumpaan suuntaan lähteä, mutta yllättävän nopeasti "väärällä puolella" ajamiseen tottuu.

Jos autoa ei olisi, moni hieno paikka jäisi näkemättä. Eilen kävin ajelemassa ja patikoimassa Cape Grekon luonnonsuojelualueella. Siellä merivesi on kauneinta koskaan! Syvän turkoosin/petrolin sinistä, täysin luonnottoman näköistä. Ihan kun joku olisi yöllä salaa käynyt värjäämässä meren. Rantaa pitkin menee vaellusreittejä. Kuljin Agioi Anargyroin kirkolta Konnoksen lahdelle, matkaa huikeat 1,4 kilometriä suuntaansa. Mutta 36 asteen lämpö ja paahtavan auringonpaiste veivät mehut vajaan kolmen kilometrin reippailulla. Onneksi merituuli vähän vilvoitti ja takaisin tullessani sain ostettua tuorepuristettua appelsiinimehua parkkipaikalle ilmestyneestä jäätelöautosta. 

Aamulla kävin hakemassa silmälasini ja aurinkolasini vahvuuksilla, jotka ostin viikko sitten Nikosiasta. Kuriirifirma toimitti ne Agia Napaan ja heidän toimistonsa sijaitsee 300 metrin päässä kotoani. Just sopiva aamukävely. Ja lasitkin miellyttivät.

Nikosia/Lefkosa, Kypros

Matka jatkuu Larnakasta aamiaisen jälkeen saaren keskiosaan, Nikosiaan; kreikkalaisen kautta turkkilaiseen. Matkaa reilut 55 km ja reilu tunti Grasshopperilla eli heinäsirkalla. Autoni on vanha rellu, metallin hohtoinen ja limenvihreä, sopivasti lommoilla ja naarmuilla. Hyvin kulkee vaikkei kiihdykään. En voinut viedä auto Kyproksen turkkilaiselle puolelle vakuutusteknisistä syistä. Siispä auto parkkiin kreikkalaiselle puolelle ja kävellen Pohjois-Kyproksen turkkilaiseen tasavaltaan. Tosin Pohjois-Kyprosta ei ole tainnut ratifioida mikään muu maa kuin Turkki. Muitten maitten mielestä Turkki on miehittäjä, joka on laittomasti vallannut 1/3 Kyproksesta.

Mutta ennen sitä käyn Nikosiassa eli Lefkosassa, joksi kyproksenkreikkalaiset pääkaupunkiaan kutsuvat. Sain vinkin hyvästä silmälasiliikkeestä - joka myy samoja belgialaisia kehyksiä jotka minulla ennestään on - ja halusin käydä tsekkaamassa sen. Ja totta; sieltä löytyi mieleiset kehykset. Samalla laitatin aurinkolaseihini uudet linssit vahvuuksilla. Sain kahdet lasit kuudensadan euron hinnalla - kaksitehot siis. Olen tyytyväinen. Nyt täytyy tulla uudelleen Lefkosaan ensi viikolla hakemaan silmälasit.

Kun kaupat oli tehty, kiertelin hieman kaupungilla ennen kun kävelin rajanylityspaikalle Ledra street Checkpointille. Passia vilautin sekä kreikkalaisen Kyproksen puolella että turkkilaisen Kyproksen puolella ja kävelin jaetun pääkaupungin pohjoisosaan, muurien sisäpuolelle.

Lämmintä tänään 36 astetta.

 Larnaka, Kypros

Vanhaa ja uutta rinnakkain, enemmän kuitenkin vanhaa. Täältä saisi loma-asunnon halvalla. Kaupunkikuva on enimmäkseen rähjäinen. Paljon huonokuntoisia ja epäsiistejä rakennuksia. Välillä tuntuu että vain luonto on täällä kaunis - sitä ei ihminen ole vielä täysin tuhonnut.

Larnakassa on kivoja kahviloita, tosin tyhjillään päiväsaikaan. Lämpötila on 32 astetta ja ilmankosteus vieläkin suurempi kuin Ayia Napassa, joten kukapa päivällä jaksaisi ulkona oleskella jos ei ole pakko.

Vanhat varastorakennukset ovat saaneet uuden elämän.

Larnakassa on hauska Salt & Pepper Museum eli Suola & Pippuri-museo. Museon perustaja haluaa esitellä ja ylläpitää pientä ja tärkeää osa arkielämästämme.

Turkkilainen kortteli päättyy Larnakan keskiaikaiseen linnakkeeseen, joka on rakennettu 1300-luvulla. Siellä on museo ja sisäpiha toimii tapahtumien näyttämönä.

Illalla kaupunki herää eloon. Ravintolat täyttyvät paikallisista 

turisteista, rantakadulla on ravintoloita vierivieressä ja lähikujilta löytyy pikkukauppoja.

Auringonlaskun aikaan rantakin näyttää kauniilta. Larnakassa on hiekkarannan sijaan  mutaranta, ei kovin kaunis eikä jalallekaan kovin miellyttävä. Mutta siellä monet viihtyvät aurinkoaottaen ja kalastaen.

Paralimni, Kypros

Bussilippu Paralimniin maksoi 1,50 euroa. Bussi kierteli ja kaarteli lomakylässä ja puolen tunnin kuluttua saapui Paralimni-nimiseen pikkukaupunkiin. Lähdin tänne silmälasiostoksille, halpaa kun on. Varsinainen Sulo Vilen. Piti ihan tarkistaa montako asukasta täällä on: 15 000. Sillä pieneen kaupunkiin nähden täällä on paljon silmälasiliikkeitä, ainakin seitemässä kävin. Ja opin senkin että Protaras, lomakylä jossa asun, on Paralimnin kaupunginosa. Yllätyin taas kun kaikkialla on niin nuhjuista ja jokseenkin rumaa. Tyhjät liiketilat tekevät kaupunkikuvasta vieläkin ankeamman.

Kävin juomassa kyproslaisen kahvin Pyhän Annan kirkon kupeessa. Kyproslainen kahvi tarjoillaan pienestä kupista ja sen pitäisi olla vahvaa - ei ollut. Kahvin kanssa tulee aina lasi vettä. Tarinan mukaan siksi vettä, koska muinoin vihamiehet surmattiin laittamalla heidän kahviinsa myrkkyä. Ja kun kahviin lorautti tipan vettä, alkoi se poreilemaan jos siinä myrkkyä oli. Mutta ehkä nykyään tuodaan lasillinen vettä kahvin kanssa koska on vaan niin kuuma.

Kahvilasta lähdin bussiasemaa kohti kuumalla ja kapealla kadulla kävellen. Kuulen, kun joku huutaa "Hello miss Aurinko" eli "Hei neiti Aurinko". Hetken lyö tyhjää, eihän kukaan tunne minua täällä. Sitten huomaan vanhassa pölyisessä Opelissa hotellini (jossa siis asun ensimmäisen viikon) taloudenhoitajan tutun hymyn ja käden huiskutuksen. Naurattaa. Aina joku tuntee.

Silmälaseja en (vielä) ostanut, en oikein löytänyt mieleisiä kehyksiä. Hinta tosin houkuttaa. Suomessa saan pulittaa kaksiteholaseista yli tonnin, täällä ne lähtisivät 350 eurolla. 

Protaras, Kypros

Nyt ollaan massaturismin ytimessä. Tästähän täällä on kyse; auringosta, hiekkarannasta ja altaasta. Ja ehkä vähän juomisesta ja syömisestä. Juominen siksi ensiksi että se tuntuu tänne tulevilla olevan tärkeämpää kuin syöminen. Täältä löytyy McDonald´s, Starbucks, Pizza Hut, KFC ja Lidl. Täytyy myöntää että Lidlin täällä olo oli iloinen yllätys. Aiemmissa paikoissani, Skiathoksella ja Pargassa ei oikein ollut ruokakauppoja, ainoastaan ylihintaisia minimarketteja. Nyt Lidlistä saa `oikeaa` ruokaa, tuttua ja turvallista, edulliseen hintaan. Ja onneksi noitten kansainvälisten brändien joukosta löytyy vielä muutama paikallinen meze- ja kebab-ravintola. 

Kyproksella on aika väljää, venäläiset puuttuvat. Aiempina vuosina venäläisiä on ollut 40% turisteista, joten nyt erityisesti hotellit ovat hätää kärsimässä. Monet eivät ole avanneet oviansa tänä kesänä ollenkaan, ja monet ravintolat ja kaupat ovat lopettaneet toimintansa. Protaras muistuttaa hieman kulahtanutta -70-luvun ostoskeskusta itäisen Helsingin lähiössä. Britit ovat täällä äänekkäin kansanryhmä - ja juopunein. Tuntuu että bileet eivät lopu koskaan, aina joku vaan jaksaa. Ensi viikolla muutan Agia Napaan. Siellä päästään tositoimiin, täällä Protaraksessa bilettäminen on kuulemma harrastelijoiden touhua.

Meri on täälläkin kaunis ja rannat siistejä. Se varmaan riittää monelle. Lämpöä on noin 32 astetta ja kosteusprosentti on korkea. Tuntuu ettei keho saa tarpeeksi happea ja tämä ilmanala tekee olon väsyneeksi ja kropan raskaaksi. Ilma ei juurikaan viilene aamulla tai illalla, välillä  merituuli tuo hetken helpotuksen. Ihanaa olla sisällä! 

'