Malaga-Paris-Helsinki

Benalmadena

Herätys kello 03.11. Ensimmäinen ajatus oli jippii!! Vihdoinkin pääsen kotiin. Aamutoimet, uloskirjautuminen hotellista ja taksiin. Hyvästelen Benalmadenan ja toivon, että viimeistä kertaa. Vastaan tulee kaksi poliisiautoa valot vilkkuen. Muuten ei tapahdu juuri mitään.

Malaga

Lentokentällä on rauhallista, vain kahden tiskin eteen alkaa kerääntyä jonoa. Juttelen niitä näitä edessäni jonottavan miehen kanssa. Hän on tullut häihin Andalusiaan ja nyt hän on kotimatkalla Floridaan. Häneen perheensä imigroitui Venezuelaan, jonne hän jäi muun perheen myöhemmin muuttaessa takaisin Espanjaan. Viimeiset kaksi vuotta hän on asunut Jenkeissä. Hän kovasti haaveili matkasta Skandinaviaan, ehkä ensi vuonna. Takanani on perhe neljän pienen lapsen kanssa. Aika reipasta touhua vanhemmilta.  Hetki vielä, passi tiskiin ja laukku hihnalle. 23,5 kg. Turvatarkastukseen pääsen suoraan ja se menee läpikulkien. Kahville ja leivälle, lisäksi tuorepuristettua appelsiinimehua - 16.90 euroa. Vessaan ja portille. Olen varannut itselleni - tai siis ostanut - käytäväpaikan, 25D. Nousen koneeseen viimeisten joukossa, jälleen kerran. Ei tarvitse seisoa jonossa vaan voin istua rauhassa ja odottaa jonon katoamista. Jossain aina odotat, joko koneessa tai portilla. Yhtä jonottamista tämä matkustaminen. 

Pariisi

"...Pariisissa pieni tauko, napataan Dom Perignon...' laulaa Atomirotta matkalla Malagaan. Oma matkani suuntaa auringosta pimeyteen: Suomeen ja talveen. Olen onnellinen. Pariisissa taivas on harmaa ja vettä sataa taivaan täydeltä. Charles de Gaulle-lentokentällä on aikaa lounaalle, syön japanilaisessa ravintolassa mereneläväkeiton - japanilaisella twistillä tietenkin. Pari tuntia ajan tappamista ja koneeseen. Helsinki-Vantaalla noin kello 16.30.

Helsinki

Heti astuttuamme koneesta ulos Helsingissä, meiltä tarkastetaan passit. Kun pääsen laukkuhihnalle, (ilmeisesti) huumekoira on jo valmiina hommiin. Onkohan tulli saanut vinkin jostain rikollisesta toiminnasta? Kohta perässä tulee nuori mies neljän tullihenkilön saattelemana hakemaan laukkuaan. Tullikoira työskentelee sermin takana ja päästää laukkuni jatkamaan matkaa hihnalla.

Kylmä. Sama vanha kaava toistuu: siskoni tulee lähtevien oville autolla vastaan ja mennään äidin luokse kahville. Toinen siskoni on jo siellä. Olen ostanut Malagasta käsintehtyjä keksejä ja Rondasta, luostarista, nunnien tekemiä joulukeksejä. Kahvittelemme ja vaihdamme kuulumisia.

Lunta alkaa sataa isoin hiutalein. Maa muuttuu hetkeksi valkoiseksi, Ihana tervetulotoivotus!

Puerto Banus-Marbella, Espanja

Puerto Banus

Aurinkorannikko tuntuu aika väsähtäneeltä - samoin kirjoittaja. Vai tuntuuko Aurikorannikko väsähtäneet, koska olen itse väsynyt? Vai olenko väsynyt, koska Aurinkorannikko on uivahtanut? Niin tai näin; olisin jo valmis lähtemään täältä. Vielä yksi työpäivä ja adios! Tänään kävin Puerto Banuksessa, sekin on nykyään aika laimea. Kaduilla on hiljaista, liiketiloja on tyhjillään ja hulppeat jahdit ovat tainneet vaihtaa satamaa. Olihan siellä vielä loistoa jäljellä, kuten kuvassa näkyvä auto. Koska en tunne autoja, kysyin tekoälyltä. Tässä vastaus:

---

"Kuvassa esiintyvä auto on klassinen MG B, tarkemmin MGB Roadster kovakattoisella hardtop-katteella. MGB on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista brittiläisistä urheiluautoista, jota valmistettiin vuosina 1962–1980. Sen tunnistaa helposti pyöreistä etuvaloista, perinteisestä kromimaskista sekä matalasta ja virtaviivaisesta roadster-korista, joka edustaa aikansa urheiluautoestetiikkaa parhaimmillaan. MGB:n suunnittelussa yhdistyivät melko yksinkertainen tekniikka ja ajamisen ilo, mikä teki siitä suositun harrasteauton jo valmistusvuosiensa aikana ja vielä enemmän niiden jälkeen.

Autossa näkyvät lukuisat tarrat ja lisävalojen kiinnikkeet viittaavat siihen, että tämä yksilö on rakennettu tai ainakin varusteltu klassikkorallien ja autotapahtumien henkeä mukaillen. MGB on ollut vuosikymmenten ajan suosittu valinta tällaisiin ajotapahtumiin, sillä se on kevyt, ketterä ja helppo huoltaa, ja sen varaosia on edelleen hyvin saatavilla. Malli oli aikanaan edistyksellinen myös siksi, että se oli yksi ensimmäisistä massatuotetuista autoista, joissa käytettiin korirakenteen kantavana osana itsekantavaa monokokkirakennetta perinteisen tikapuurungon sijaan.

Vaikka MGB ei ollut aikansa tehokkain urheiluauto, sen 1,8-litrainen nelisylinterinen moottori tarjosi riittävästi vauhtia mutkateillä nautiskeluun, ja auton tasapainoinen ajettavuus teki siitä pitkäaikaisen menestyksen. Nykyään MGB:tä arvostetaan ennen kaikkea sen ajattoman ulkonäön, mekaanisen yksinkertaisuuden sekä suuren harrastajayhteisön vuoksi. Kuvan yksilö sopii täydellisesti välimerelliseen satamamiljööseen, jossa klassikkoauton rento eleganssi ja veneilyn tunnelma kohtaavat."

Repikää siitä.

Marbella - vanha kaupunki

Marbellan vanha kaupunki on kaunis. Se on täynnä paikallista pöhinää. Lapset palailevat koulusta koulupuvut päällänsä ja iäkkäät, arvonsa tuntevat pariskunnat kävelevät kapeilla kujilla kaikessa rauhassa. Ravintoloissa on kalaruokia riesaksi asti, ei tee mieli. Piipahdan kaupoissa. Ihastuin harmaa-mustaan hameeseen, hinta 1 100 euroa. Sinisenä olisi maksanut "vain" 850 euroa. Kauppaan jäivät molemmat. Myyjältä sain varsin kylmää kohtelua, en tainnut kuulua heidän kohderyhmäänsä. Istahdan nauttimaan auringon lämmöstä ja otan lounaaksi vihersmoothien. Sitten bussilla takaisin kotiin.

P.S. Malagan kaupunki on satsannut luksusveneiden säilytyspalveluun satamassaan. Ehkä paatit ovat seilanneet Puerto Banuksesta Malagaan?

Fuengirola/Mijas, Espanja

Perjantai - Fuengirola

Sataa, sataa ropisee.... Talvi on tullut Espanjaan, taivas on lonkeronharmaa. Nyt ei kyllä huvita mikään. Onneksi on pitkä aamu, eikä kiire minnekään. Puolilta päivin lähden bussilla Fuengirolaan. Valtaosa vastaantulevista tuntuu puhuvan suomea. Ei Fuengirolaa suotta sanotaan Suomen epäviralliseksi pääkaupungiksi Espanjassa. Vähän ahdistaa; en halua kuulla mitä Jaskalle kuuluu tai mitä tänään on illalliseksi. Vähän työasioita, tapaslounas, reippailua rantapromenadilla eli Paseo Maritimolla. Bussilla takaisin Benalmadenaan ja suoraan töihin.

Huomenna Mijas, vielä kerran Malaga, Ronda on jo taputeltu. Oppaan työ on kuin kehää kiertäisi; viikosta toiseen ja vuodesta toiseen samaa. Onneksi välillä kohteet vaihtuvat, mutta nyt olen jämähtänyt Kreikka-Espanja-akselille. Ja välissä Suomi. Blääh! 

Lauantai - Mijas

Sataa, sataa ropisee... taas. Mijaksessa maisema on harmaa sumusta ja tihkusta. 15/30 asiakasta lähti retkelle mukaan, aika hyvin. Päästän asiakkaat vapaalle ja kiiruhdan sateensuojaan vakiokahvilaani, cafe Art'iin. Ruoka on täällä huonoa mutta kahvi hyvää. Se riittää minulle tänään. Odotan sateen taukoamista lattea juoden. Sade lakkaa mutta ehtii alkaa uudelleen, ennen kun ehdin kahvilasta ulos. Ei kun takaisin pöytään ja ihailemaan kaatosadetta sisältä käsin.

Sitten vierailulle Mijaksen Nykytaiteen keskukseen. Johtaja on armoton Suomi-fani ja täällä on joka kesä suomalaisten taiteilijoiden näyttely ja peruskokoelmassa on Arttu Mannisen teos. Mutta tänään tulin katsomaan picassoja. Täällä on enimmäkseen hänen  keramiikkatöitään, upeita ovat. Tiesitkö muuten, että Picasson koko nimi on Pablo Diego José Francisco de Paula Juan Nepomuceno María de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz y Picasso.

Joskus työpäivät tulevat kalliiksi. Mijaksesta tarttui matkaani - tai ne kyllä toimitetaan kotiini - mutta ostin tusinan isoja käsintehtyjä lautasia. Ne ovat cordobalaisen taiteilijan, Miguel Ángel Torres Ferreras'in tekemät ja just minun makuuni. Siinä meni tämän päivän palkka, eikä riittänytkään. Mutta onnellinen olen. Tavara ei tee onnelliseksi, mutta kuten Zsa Zsa Gabor (vai John Wayne?) sanoi: Raha ei tee onnelliseksi, mutta mieluummin itken jaguarissa kuin bussissa.

Benalmadena - koti

Kastumiselta ei voinut välttyä, kun Mijaksessa tuli välillä vettä vaakatasossa. Onneksi oli suht lyhyt päivä, noin viisi tuntia. Kotona suihkuun ja peiton alle lämmittelemään. Sateen sattuessa saamme taittaa työmatkat taksilla. Aamulla en tätä vielä tiennyt ja kastuin eka kertaa kunnolla bussipysäkille kävellessäni. Iltapäivällä tiesin, mutta taksille ei ollut tarvetta; sade lakkasi taas hetkeksi.

Benalmadena Pueblo, Espanja

Benalmadena Pueblo 

Tällä keikalla mulla oli kaksi tavoitetta: käydä Benalmadena Pueblossa ja Malagan katedraalissa. Nyt voi laittaa rastin ruutuun, molemmat tehtävät suoritettu. Eilen olin asiakkaitten kanssa  Malagassa ja heidän vapaa-ajallaan kävin katedraalissa. Sain alennuslipun, seitsemän euroa. Aina kysytään opaskorttia, mutta eihän meillä sellaista ole edes olemassa. Täytyy tuunata itselleen sellainen. Katedraali oli valtava, moskeijan raunioille rakennettu. Näyttää siltä, että kirkon sisällä on kirkko ja niinhän siellä tavallaan onkin. Alkuperäistä moskeijaa ei purettu vaan sen ympärille rakennettiin katedraali. Niinpä vanhan moskeijan jäänteet on edelleen kirkon sisällä ja nykyään osa sitä. Katedraalissa on vain yksi torni, toinen torni jäi rakentamatta, vaikka katedraalia rakennettiin hartaasti 250 vuotta. Tästä syystä Malagan inkarnaation katedraali sai lisänimen La Manquita, Yksikätinen nainen. 

Tänään suuntasin matkani Puebloon. Bussilla ajattelin mennä, mutta toisin kävi. Näin jo kaukaa, että pysäkillä on liikaa ihmisiä. Ensimmäinen bussi oli niin täynnä, ettei se edes pysähtynyt pysäkillemme. Toinen bussi pysähtyi, mutta kyytiin mahtui vain muutama uusi matkustaja. Luovutin ja lähdin kävelemään Arroyo de La Mieliin, 1,5 km päähän keskustaan, josko sieltä saisin bussin helpommin. En saanut. Sama kuvio; täysi bussi ei edes pysähdy pysäkille ja seuraava on niin täynnä, että hyvällä tahdollanikaan en mahdu kyytiin. Kävelen juna-asemalle, josko siellä tärppäisi. Huomasin, että tänään on markkinat ja ainakin osittain siksi bussit ovat täynnä. Juna-aseman kohdalla bussit tyhjenivät ja mahduin kyytiin. Ensiksi menin stupaan, buddhalaiseen pyhään rakennukseen, joka on Euroopan suurin lajissaan, 33 metriä korkea. Stupa hehkui harmoniaa ja tasapainoa; kaunis paikka on. Tämä stupa on harvinainen, sillä tässä on sisätila. Yleensä näin ei ole, vaan stupaa kierretään ulkopuolelta myötäpäivään rukoillen. 

Seuraavaksi Mariposarioon eli perhospuutarhaan. Kun astuin ovesta sisään, tuntui kuin olisin astunut satuun. Lämmin ja trooppisen kostea ilma lehähti kasvoilleni ja perhoset lensivät ympärilläni. Maagista! Osa perhosista oli heleän ja hohtavan turkooseja, aivan yliluonnollisen näköisiä. Morfo peleidrs eli Sininen morfo. Sen siivat ovat yläpuolelta siniset ja alhaalta ruskea. Kunnon kuvaa sinestä en onnistunut saamaan. Täällä kuva morfosta.

Kävelyä Pueblon kapeilla kujilla ja tapaslounas. Sitten Arroyo de la Mielin kautta takaisin costalle eli rannikolle. Kaikki kolme Benalmadenan kaupunginosaa tänään nähty ja koettu. Kotiin viettämään siestaa ennen illan rientoja.

Benalmadena, Espanja

Olen ollut täällä vasta viisi päivää. Olen ehtinyt retkeillä jo Malagassa, Rondassa ja Mijaksessa. Ja sama tahti jatkuu loppuviikostakin. Joku kysyi eilen, kauanko olen ollut täällä ja vastasin hänelle, että kymmenisen päivää. Vähän nauratti, kun tajusin, että neljä päivää tuntui kymmeneltä päivältä! Ekat viikot ovat töissä kiireisiä, parin viikon jälkeen helpottaa - hieman. Työvuorot ovat aika hajanaisia; välillä pitkää, välillä pätkää ja sitten vielä hajavuoro eli sekä aamua että iltaa, ja päälle vielä puhelinpäivystys. Ja kun ollaan samassa hotellissa kuin asiakkaatkin, on myös ruokailut vähän niin kuin työaikaa. 

Eilen vaihdoin huonetta hotellin varjoisalta puolelta auringon puolelle - ihan kun maata olisin vaihtanut! Mukavan viileä muuttui kostean kuumaksi. Ensimmäistä kertaa piti laittaa ilmastointi päälle. Myös maisema muuttui parkkipaikasta keltaiseen kerrostaloon. Ja kun oikein kurkoitan parvekkeen kaiteen yli, on minulla merinäköala. Hotellin altaalle en ole ehtinyt, enkä myöskään puutarhaan. Vapaa-aika on mennyt seuraavan päivän töitä valmistellessa.

Tulin juuri Mijaksesta. Kylällä päästin asiakkaat vapaalle ja kiiruhdin itse kahvilaan lounaalle ja valmistelemaan tulevaa Malagan retkeä. Kylällä en käynyt, enkä yhtään kuvaa ottanut.

Rondassa tuli muutama kuva napattua opastamisen ohessa. Paikallisopas Pepe soi minulle poskisuudelmat ja tarjosi kierroksen päätteeksi tapasta ja oluen. Viime vuonna sain häneltä pelkkää huutoa (aiheestakin), sillä unohdin rahat kotiin enkä pystynyt maksamaan hänelle ennen kuin sain myöhemmin lainattua rahaa kollegaltani. Pepe myös soitti silloin pomolleni, ja haukkui kaikki meidän oppaat surkimuksiksi. Sellaista. Samalla reissulla multa meni myös ääni. Ensimmäisellä pysähdyksellä kävelykierroksella korotin ääntäni niin, että kaikki 50 asiakasta kuulisivat hyvin, ja hups - sinne katosi ääni. Lähti vähän väärällä tekniikalla. Onneksi oli paikallisopas paikkaamassa ja kierros saatiin vedettyä.

Nyt siestaa ja illalla hotellipäivystys eli retkien myyntiä ja asiakkaiden kysymyksiin vastaamista. Illallinen ja nukkumaan, niin jaksaa huomenna taas jatkaa hommia.

Lämpöä +27°C.

Malaga, Espanja

Malaga 💛

Malagasta on vuosien varrella tullut yksi suosikkikaupungeistani. Olin innoissani, kun pääsin heti ensimmäisenä työpäivänäni tutustumaan meidän uutuusretkeen. Ihanaa! Tätä sanaa olen ehtinyt jo viljelemään runsain mitoin moninaisissa yhteyksissä niin, että kollegani ovat ihan kyllästyneitä ihasteluihini. Mutta mikäs teet; ihanaa on.

Asiakkaiden maistellessa malaga-viinejä bodegassa, livahdin kauppahalliin pissalle. Siellä on ilmainen vessa ja väljempää. Samalla ihastelin kauppahallin lasimaalauksia ja tuoretuotetarjontaa. Takaisin tunkkaiseen ja haisevaan bodegaan, ja sieltä pienen porukan kanssa Malagan museoon eli Museo de Malagaan. Siellä kierros toisessa kerroksessa, jossa kaikki upeat teokset ovat malagalaisten taiteilijoiden tekemiä.

Lounaaksi tapaksia ja vettä. Erityismaininnan ansaitsee munakoisosuikakeet hunajan kera. Myös sardiinit olivat maukkaita. Salaatti sen sijaan outo, mutta maistuva. Siihen oli varmaan kerätty kaikki eilisen tähteet: perunaa, sipulia, tomaattia, kananmunaa, tonnikalaa ja appelsiinia.

Malagassa oli yllättävän rauhallista, vaikka satamassa oli kaksi valtavan isoa risteilyalusta. Myös sää suosi eilisen sateen jäljiltä, lämmintä oli noin 25°C. Ihana päivä!

Puerto de la Cruz, Espanja

Lähtökahvit 

Puertossa on ollut vilkas viikko. Semana Santa eli pääsiäisviikko on tuonut kaupunkiin ja kaduille populaa. Jokailtaiset pääsiäiskulkueet (ja tänään myös aamulla klo 05.00) tuovat suuret joukot keskustan kapeille kaduille. Teitä suljetaan ja siinä sitten törötät autojonossa ja odotat teitten avautumista. Kapeilla kujilla et pääse kääntymään, eikä poikkikaduille mahdu. Myös mannerespanjalaiset ovat lähteneet perheineen pääsiäislomalle, ja usein he suuntaavat juuri tänne Kanariansaarille. 

Pääsiäiseen loppuu kuulemma koulujen talvilukukausi. Tästä johtuen myös edellinen viikko Puertossa oli ruuhkaisa. Peruskoulun päättävillä on tapana lähteä luokkaretkelle ennen kuin kanssakoululaiset suuntaavat jatko-opintoihinsa, kukin omille tahoillensa. Nuoret liikkuvat suurissa porukoissa (äänekkäästi), ja hotellit ja kaupunki saavat ihan uutta energiaa.

Pääsiäisen ja koululomien lisäksi hotellityöntekijät järjestivät lisäsäpinää ryhtymällä lakkoon. Lakko kestää kaksi päivää ja hotelleilla on minimimiehitys sinä aikana. Kaduilla autoletkat kiertelevät kaupunkia ja töötit huutavat. Iskulauseita huudellaan kovaäänisiin ja ammattiyhdistysliikkeen liput liehuvat ilmassa. Plaza Charcon aukiolla on non-stop -mielenosoitus. Hirveä meteli.

Viimeksi olin Puertossa vuonna 2019. Ennen coronaa kaupunki oli kaunis ja eloisa. Nyt talot ovat päässeet rapistumaan, tyhjää liiketilaa on todella paljon ja moni hyvä ravintola on sulkenut ovensa. Tuntuu, että paikallisten mieliala on matalalla ja tyytymättömyys elämään on kasvanut. Liikaa turisteja, kaikki kulut nousevat, palkat pysyvät ennallaan. Taitaa olla sama suuntaus ihan kaikkialla. Minun on aika vaihtaa maisemaa ja palata Suomeen.

Niistä lähtökahveista. Menin kakkukahvilaan ja valitsin kermaisimman kakkupalan vitriinistä. Ennen kun ehdin tilata, huomasin että kukkaro on jäänyt kotiin. Se niistä kakkukahveista. Ehkä juon sitten tervetulosumpit Suomessa.

Teneriffa, Espanja

Niitä, näitä 

Puerto de la Cruzin kauppahalli on ruma, eikä siellä ole juuri perinteisiä kauppiaitakaan. Vähän syrjässäkin se on ja kolkko. Keskiviikkoisin ja lauantaisin siellä on kirpputori. Sisällä on antiikkia, taidetta ja uusia tuotteita, ulkona perinteisiä kirpputoripöytiä. Viime lauantaina satoi vettä - niin kuin kaikkina muinakin päivinä viime viikolla - ja kauppiaat pakkasivat kamojaan pois jo ennen puolta päivää.

Sää on ollut viileä ja sateinen. Teidellä on yöpakkasia ja rinteille on satanut lunta. 

Viime perjantaina täällä alkoi pääsiäisen vietto. Joka ilta, ja joskus aamuisinkin, on messu ja sen jälkeen pääsiäiskulkue. Ensimmäinen kulkue oli nimeltään Murheellisen Neitsyt Marian kulkue. Mariaa kuljetetaan kirkon ympäri, soittokunta soittaa ja kirkkokansa seuraa perässä. 

Kulkueet sekä ihastuttavat että vihastuttavat. Olimme menossa hakemaan asiakkaita hotellilta lentokentälle, mutta tie oli Charcon puiston kohdalla suljettu. Odotimme bussissa noin 30 min. ennenkuin katu taas avattiin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Aikataulumme petti pahemman kerran, ja oli minuuteista kiinni että asiakkaamme ehtivät lennollensa. Taisin olla bussissa ainoa, joka ymmärsi tilanteen vakavuuden. Asiakkat nauttivat extranäytöksestä, eivätkä olleet ollenkaan huolissaan.

Teneriffan pääkaupungissa, Santa Cruzissa, on taidemuseo TEA - Tenerife Espacio de las Artes. Museossa esitellään 1900-luvun taidetta. Tuon ajan suurin teneriffalainen taiteilija on surrealisti Oscar Dominguez. Hänet rinnastetaan aikalsisiin Daliin ja Picassoon. Kuvaan valitsin kuitenkin Jesus Hernandez Veranon teoksen. Teos on kaikessa yksinkertaisuudessaan moniulotteinen, herkkä ja upea. Huoneen sininen lattia on suorastaan maaginen!

MUNA eli Museo de la Naturaleza y Arqueología oli listallani gunachien takia. Guanchit olivat Kanariensaarten alkuperäiskansaa, jonka alkuperää ei tunneta. Heidän arvellaan tulleen Kanarialle 8000 vuotta sitten Afrikasta, ja heillä on yhteinen geeniperimä saamelaisten kanssa. Mysteeristä ja mielenkiintoista. Guanchit ehkä rakensivat täällä Teneriffalla Gűimarin kaupungissa olevat pyramidit, ehkä ei. Ainakin he osasivat muumioida vainajansa ja MUNAssa näitä muumioita on esillä.

Guanchinaisen ihannepaino oli 120 kiloa ja nainen sai/joutui avioitumaan kolmen miehen kanssa. Arki sujui kuukauden jaksoissa: yksi aviomies hoiti kuukauden ajan peltotyöt, toinen kalastuksen. Kolmannelle lankesi aviollisten velvollisuuksien hoitaminen. Liekö guanchien yhteiskunta ollut naisen paratiisi vai helvetti?

Ja sitten vaan kauniin värinen, pippurin näköinen kasvi tänne loppuun kun on niin hieno.

Puerto de la Cruz, Espanja

Aamukävely Taoron puistoon

Puertossa on paljon portaita. Niiltä en säästynyt tälläkään aamukävelyllä. Enää ne eivät tunnu niin pitkiltä ja raskailta kuin alkuaikoina. On tainnut kunto täällä vähän parantua.

Rappusten nouseminen palkitsee upeitten näkymien muodossa. Aurinko vielä pilkahtelee pilvien lomasta, mutta sadepilvet jo vyöryvät meren takaa. Viime viikolla meitä kuritti Nuria-myrsky ja tällä viikolla vieraili Olivier-myrsky. Sää on ollut hyvin epävakaista.

Kuljen kapeitten kujien kautta. Talot ovat värikkäitä ja hyväkuntoisia. Hetkeksi saan kirjavan kissan matkaseurakseni, muuten saan kuljeskella kaikessa rauhassa aikalailla yksikseni.

Taoron puiston vieressä on hotelli Tigaiga. Sisäänkäynti on komea, yhden kuvan arvoinen.

Puistossa sijaitsee anglikaaninen kirkko, All Saints Church. Etualalla on pieni puisto, joka on perustettu vuonna 1977 sattuneen lentoturman uhrien muistoksi. Onnettomuus sattui Teneriffan pohjoisella lentokentällä, ei kovin kaukana täältä. Tuo lento-onnettomuus on ilmailuhistorian tuhoisin, siinä menehtyi 583 henkilöä.

Näkymä Taoron puistosta Teiden vuoristoon. Teide on Espanjan korkein kohta. Joidenkin tietojen mukaan se kohoaa 3718 metrin korkeuteen, toisten mukaan 3715 mmpy. Ehkä eroosio on madaltanut Teiden huippua vuosien aikana tuon kolme metriä?

Lammikossa uiskenteli pieniä karppeja - tai niin ainakin luulen. Olivat aika pieniä ja enimmäkseen oransseja väritykseltään.

Puisto on hyvä paikka lukemiseen ja rentoutumiseen. Täällä on myös koirapuisto ja kuntoiluvälineitä. 

Puerto de la Cruz, Espanja

Myrskyn jälkeen

Nuria-myrsky armahti Teneriffan. Sadetta ei tullut, mutta tuulta sitäkin enemmän. Puuskittainen tuuli ylsi enimmillään 35 metriin sekunnissa. Ulkona oli vaarallista liikkua; hiekkaa, roskia, kuivuneita lehtiä ja oksia iskeytyi päin kasvoja. Hattu ei pysynyt päässä ja tukkakin meinasi lähteä lentoon. Kun neljäkin metriä pitkä ja kuiva palmun oksa putoaa puusta voimalla alas, on parempi pysyä poissa alta.  Naapurisaarella, La Gomeralla, myrskytuulen lisäksi tuli sadetta 40 mm tunnissa. Suomessa sadepäivänä tulee vettä keskimäärin 5 mm tunnissa. Illalla alkoi myrsky jo tyyntyä. Seuraavana päivänä roskia siivottiin kaduilta ja palattiin normaaliin arkeen. Koulut ja puistot avattiin, samoin ravintolat ja kaupat avasivat ovensa. 

Ennen myrskyä kävin Parque Botanicossa eli Kasvitieteellisessä puutarhassa, viralliselta nimeltään Jardín de Aclimatación de La Orotava. Sekin oli myrskyn vuoksi, ja jälkeen, suljettu. Mutta aurinkoisena päivä se on kuin viilentävä keidas. Sisäänpääsymaksu on kolme euroa, ei paha. Botanico on hyvin hoidettu ja siellä on yli 3 000 kasvia. Yllättävän paljon oli kasveja tropiikista, kuten Etelä- ja Väli-Ameriikasta, sekä Aasiasta ja Afrikasta. Osa kasveista on istutettu jo 1700-luvun lopulla ja suurin puu on Australian banyan-puu. Se kohoaa 30-40 metrin korkeuteen ja levittäytyy 40 metrin leveydelle. Ilmajuuret ovat komeat ja puun runko on kuin Sagra de Familia-katedraali. 

Keskellä puistoa sijaitsee suihkulähde ja aukiolla on valokuvanäyttely. Puiston kaunein ja rauhallisin paikka on ylätasaneteella sijaitseva iso vesiallas. Altaassa kasaa vesililjoja ja sieltä on hieno näkymä alas vehreään puistoon.

Puerto de la Cruz, Espanja

Asuntoja, ruokaa ja myrskyn odotusta

Eilen muutin uuteen opaskämppään, tällä reissulla jo kolmanteen. Ensimmäinen kohde oli Playa de las Americas, ja siellä majoituin ***huoneistohotellissa, kimppakämpässä. Huoneisto oli ylimmässä kerroksessa, taisi olla 5. kerros. Parvekkeelta oli hienot näkymät sisäpihan allasalueelle ja ylös vuoristoon. Kaikkiaan oikein kelpo opaskämppä. Tosin minun huoneeni oli vaatehuoneen kokoinen eikä ikkunoista nähnyt ulos. 1½ viikkoa meni hyvin, mutta useampi kuukausi olisi voinut olla jo ahdistavaa.

Seuraavaksi muutin ***+huoneistohotelliin Puerto se la Cruzissa. Toinen kerros ja näkymät altaalle. Kaksiossa oli hyvä pohja ja vast'ikään rempattu kylppäri. Muuten huoneisto oli jäänyt 90-, ehkä jopa 80-luvulle. Mutta hyvin viihdyin. Sain käydä aamiaisella kaksi kertaa viikossa, mutta ruoka oli sen verran  kehnohkoa, että muutama kerta riitti.

Nyt asun ***+hotellissa, edelleen Puerto de la Cruzissa. Perussiisti hotellihuone eli ei keittiötä. Mutta sen korvaa buffetaamiainen, -lounas ja -illallinen. Jääkaappi ja vedenkeitin löytyvät kyllä huoneesta. Parvekkeeltani mulla on merinäköala - parkkipaikan takana, mutta kuitenkin. Ja isoin parveke koskaan, ainakin kuusi metriä pitkä!

Tänään minulla oli varattuna retki lähisaarelle, La Gomeralle. Eilen Kanarialla annettiin myrskyvaroitus, joten en uskaltanut lähteä tunnin lauttamatkalle. Sade ei haittaa, mutta tuulennopeus;  130km/tunti, huolestutti. En tiedä oliko huoleni turha, mutta retkeä ei peruttu. Kaikki muut meri- ja vuoristoretket tältä päivältä peruttiin. 

Täällä pohjois-Teneriffalla sää on vaihtelevaa, etelässä on vakaampaa. Päivälämpötilat vaihtelevat 20-25° välillä, yöllä on noin 15°C. Etelässä on aina muutama aste lämpimämpää. Täällä myös sataa enemmän ja siksipä pohjoinen on vihreämpi ja vihreämpi. Etelässä näkyy enimmäkseen palmuja ja kaktuksia, pohjoisessa on pieniä viinitiloja ja banaaniviljelmiä. Kaikkiaan pohjoinen on monipuolisempi ja täällä on saaren kauneimmat kylät.

Nyt odottelen myrskyn tuloa ja mietin, miten vapaapäiväni viettäisin. Myös iltapäivälehti Suomessa uutisoi Kanariansaarten myrskyvaroituksesta otsikolla: Myrsky uhkaa suosikkikohdetta - korkein varoitus.

Puerto de la Cruz, Espanja

Suomi-Tenerife-kerho

Pylly vasten pyllyä pum-pum, Äidin pikkupoika, Elvis, Remu... Näistä koostui Tenerifen Suomi- kerhon kauden lopettajaisdisko. Tiskijukka pisti parastaan, mutta tanssilattia pysyi tyhjänä. Sen sijaan pöytäseurueet rupattelivat vilkkaasti, paikalla oli kolmisenkymmentä ihmistä. 

Kerhon toiminta on erittäin aktiivista, varsinkin kun sitä pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Jäseniä on noin 700 ja vuosijäseneksi pääsee 35 euron jäsenmaksulla. Täällä pääset opiskelemaan espanjaa, joogaamaan, pelaamaan rantalentopalloa, maalaamaan taidepiiriin - vain muutamia aktiviteetteja mainitakseni. Erilaisia aktiviteettiryhmiä on reilut kaksikymmentä, jokaiselle jotain. Kerhotilan seiniä kiertää korkeat kirjahyllyt, jotka ovat täynnä suomenkielisiä kirjoja. Hyllyiltä löytyy myös lehtiä ja mainoksia. Kahvila palvelee asiakkaita kolme kertaa viikossa lokakuusta maaliskuulle. Ja karaokea lauletaan joka lauantai.

Disko alkoi just sopivasti kello viideltä. Ehdin hieman tutustua kerhon toimintaan ja muutamiin vapaaehtoisiin. Valitettavasti työt kutsuvat, iltalentokenttävuoro odottaa, täytyy lähteä kotiin vaihtamaan uniformu päälle ja hommiin.

https://www.tenerifensuomikerho.net/

Puerto de la Cruz, Tenerife

Sitio Litre - historiallinen orkideapuisto

Puisto on suht pieni ja kompakti. Siellä on selkeät kulkureitit ja penkkejä, joille istahtaa ihailemaan istutuksia. Miksiköhän nimi on Orkideapuisto? Niitäkin täällä on, mutta ei ihan riesaksi asti. Mutta siellä on kuitenkin Teneriffan suurin ja monipuolisin orkideakokoelma. Linnut laulavat sekä vankeudessa että vapaudessa - täällä on isossa häkissä love bird-nimisiä lintuja eli rakkauslintuja, oikealta nimeltään viktoriankaijanen. Lammikossa ui karppeja ja puutarhassa asustaa iguaani. Täällä kasvaa Puerton suurin ja vanhin traakki- eli lohikäärmepuu, jolla on ikää yli 600 vuotta.

Puisto on Puerto de la Cruzin vanhin puisto, liki 250 vuotta vanha. Se on yksityinen puisto, brittiperheen omistuksessa. Täällä on kasvatettiin Teneriffan ensimmäiset banaanit eli platanot. Nykyään ne ovat viljellyin kasvi - tai siis marja - saarella. Platano on pieni, käyrä ja siinä on ruskeita pilkkuja. Se on täyteläinen ja makea. Sitä käytetään täällä sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin. 

Puistossa on pieni kahvila ja pieni taidegalleria. Paikallinen taiteilija järjestää puistossa maalauskursseja. Galleriassa on hänen maalauksiaan ja kortteja myynnissä. Isolla ruohokentällä voi pelata krokettia. 

Puisto on hieman kotikutoinen, erittäin sympaattinen. Kaikki ei ole ihan tietop, mutta pieni särmä vaan lisää viehättävyyttä. 

Puerto de la Cruz, Teneriffa

Suomalainen seurakunta ja Vanhenevan naisen ruokous

Vapaapäivä, mikään ei oikein kiinnostanut. Aamulla satoi vettä ja asunto oli kylmä. Piti lähteä ulos lämmittelemään. Asunnoltani, vuoren rinteeltä, on noin 165 rappusta alas keskustaan. Alas sujuu helpommin, ylösnouseminen tuppaa hengästyttämään - varsinkin, jos on painavat kauppakantamukset käsissä. Onneksi matkalla on muutamia tasanteita, voi vähän huilata.

Siestan aikaan keskustassa oli rauhallista. Täälläkin on liiketilaa tyhjillään ja aukiolevat kaupat kaipaavat asiakkaita. Kahviloissa on yksittäisiä asiakkaita, työntekijätkin ovat istahtaneet pöytiin seurustelemaan. 

Suuntaan kulkuni Calle San Juanille ja siellä San Franciscon kirkkoon. Siellä kokoontuu tänään Suomalainen seurakunta jäähyväistapahtuman merkeissä. Kausi päättyy ja suurin osa suomalaisista lentää kesäksi Suomeen. Kirkon työntekijät, pappi ja kanttori, ovat kausityöntekijöitä ja viipyvät Puertossa viisi kuukautta kerrallaan. Ensi syksynä taas uudet työntekijät ja uudet kuviot. Tässä tapahtumassa veisattiin virsiä, luettiin runoja - sekä omakirjoittamia että Eino Leinoa. Kirkkokuoro esitti pari laulua ja kanttori säesti pianolla, komeasti kaikui pienessä kirkossa. Niin, ja tietenkin vielä rukoiltiin. Läsnä oli parikymmentä seurakuntalaista ja minä.

Odotin kirkkokahveja mutta niitä ei tarjottu. Lähdin kotiin keittämään päiväkahvit.

Tässä yhden seurakuntalaisen lukema Abbedissan - vanhenevan naisen -  ruokous. Hyvä muistutus, tunnistin itseni useammastakin kohdasta.

Abbedissan rukous:

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi.

Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.

Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen – ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka.

Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. 

Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin.

Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.

Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.

Amen.

Puerto de la Cruz, Teneriffa

Mielenosoitus Puertossa

Tänään lähdin sateen uhallakin mielenosoitukseen. Asia on tärkeä niin paikallisille kuin turisteillekin; puhdistamattomien jätevesien laskeminen Atlantille. Tämä on tärkeää maailmanlaajuisestikin, eikös Itämereenkin johdeta jätevedet Pietarista puhdistamatta? Moraalitonta on myös suurten risteilyalusten toiminta; monilta laivoilta menee vessavedet edellenkin suoraan maailmamme meriin. Säädetty on ainoastaan, kuinka kaukana rannikolta noin voi tehdä.

Täällä Puertossa suosituin ranta, Playa Jardines, on jouduttu sulkemaan saastuneen veden takia. Rannalla on siitä kyllä kylttejä, mutta kaikki eivät kielloista välitä. Jos he ymmärtäisivät uivansa kirjaimellisesti paskavedessä, ehkä mieli muuttuisi. Puerton kaupunki johtaa jätevedet suoraan Atlantille ja nyt yksi poistoputkista on rikkoutunut. Tämä tarkoittaa sitä, että vessa- ja muut jätevedet valuvat mereen rannan lähellä ja aallot tuovat moskan rantaan. Hirveä haju ja hirveä lieju. Mikä meitä ihmisiä vaivaa!?

No, raha ja ahneus. Kaupunki säästää, kun ei puhdista vesiä, eikä rakenna kestäviä poistoputkia. Asukkaat ovat jo 15 vuotta vaatineet toimia, mutta vielä mitään ei ole tapahtunut.

Yleensä puhutaan vastuullisesta matkailusta, mutta kyllä vastuullinen elämä yleensäkin tuntuu olevan haastavaa. Ei passaa mennä sieltä, missä aita on matalin. Pitkäjänteinen toiminta lienee avain ja vastuullisuuskasvatus taaperoista lähtien. Toki laeilla ja infrastruktuurilla on ensiarvoisen tärkeä osuus. Miten kierrätät, jos kaupunki ei hoida hommaansa?

Kulkue kokoontuu rantabulevardille, Martianezin rannalle. Sieltä kuljettiin noin kaksi kilometriä rantaa pitkin Playa Jardinin rannalle, joka on kaikkein saastunein Puerton rannoista. Meteli kulkueessa oli korvia huumaava. Iskulauseita huudettiin, taputettiin ja vihellettiin. Tämän asian vuoksi olin valmis sietämään ruuhkaa ja tönimistä, sekä sietämättömän kovia vihellysääniä.

Kun ohitimme urheilustadionin, vieressäni kulkenut mies kirosi kaupungin päättäjät. Täälläkin kotoperäisten, kestävien kasvien sijaan, stadionille on istutettu Australiasta tuotuja kasveja, jotka eivät Teneriffan olosuhteita kestä.

Alimmassa kuvassa t-paidassa lukee: jos te kaikki ette olisi täällä, itkisin. Ja kyltissä: ei lisää paskaa mereen.