Oslo, Norja

Maanantai on haasteellinen päivä. Monet museot ja galleria ovat kiinni ja lounaspaikkaakin oli vaikeaa löytää - jos siis halusi syödä jotain muuta kuin pizzaa/kebabia/hampurilaisia. Monet ravintolat ovat kiinni maanantaisin ja useat auki olevista avaavat ovensa vasta kolmelta iltapäivällä. Tarjouduin yhteen ravintolaan, mutta siellä oli vain yksi hermostunut tarjoilija, joka yritti hoitaa myös kokin hommat sekä salissa että take away - luukulla. Kokilla taisi olla rokulipäivä. Seuraavaan ravintolaan kelpasi maksuvälineeksi vain norjalainen pankkikortti tai käteinen, ja kumpaakaahan minulla ei ollut. Hyvä niin, sillä kulman takaa löytyi pieni - siis todellakin pieni - kalaravintola, Havets Fryd, jossa oli vain muutama annos paikallisesta kalasta valmistettuna. Otin perinteisen norjalaisen kalakeiton, joka maksoi reilut kuusi euroa. Keitto oli valmistettu valkeasta lohesta, joka ei ollut koostumukseltaan ollenkaan 'kalamainen', enemmänkin tasainen kuten vaikka kampasimpukka. Liemi oli kermaista ja paksua, enemmänkin valkokastiketta kuin lientä. Todella hyvää!

  

Koska maanantai ei ole mikään museopäivä, suunnistin Vigelandin patsaspuistoon. Oli kyllä yllättävä kokemus! Puisto oli kuin Versailles'n palatsin puisto pienoiskoossa ja siellä oli yli 200 patsasta jos jonkinlaisessa asennossa.

Puiston on suunnitellut taiteilija Gustav Vigeland ja kaikki patsaat ovat myös hänen käsialaansa. Osa on valettu pronssiin, osa veistetty graniittiin ja osa oli takorautaisia. Patsaitten leikillisyys ja kummalliset asennot saivat hymyn huulille. Tässä hieman tunnelmia puistokävelyltä.

 

Oslo, Norja

Oslossa näkee onnelan synkemmän puolen; narkkareita, alkoholisteja, kerjäläisiä ja kodittomia. Skandinaavinen hyvinvointijärjestelmä ei sittenkään tavoita kaikkia - eikä kaikki haluakaan tulla tavoitetuiksi. Muuten Oslo näyttää kauniilta ja vauraalta; kadut ovat siistejä, puistoja kukkaistutuksineen ja patsaineen on tiuhaan ja ihmiset ovat hyvin pukeutuneita. Oslon maamerkki, Operahuset eli oopperatalo näyttää kaikessa jyhkeydessään rantaan ajautuneelta jäämöhkäleeltä. Sisältä paljastuu lämmin tammiverhoilu, kaikki näyttää kovin skandinaaviselta. 

Kivenheiton päässä on Nobel Peace Center eli Nobelin rauhan keskus. Siellä esitellään Alfred Nobelin tarina, rauhanpalkinnon saajat ja heidän työtään. Viidestä Nobel-palkinnosta rauhanpalkinto on ainoa, joka jaetaan Norjassa (muut palkinnot jaetaan Tukholmassa, Ruotsissa). Palkinnot jaetaan 10. joulukuuta, Alfred Nobelin kuolinpäivänä. Kuollessaan Nobel oli yksi maailman rikkaimpia henkilöitä. Hänen omaisuutensa oli nykyrahassa laskettuna 160 miljoonaa euroa. Ainoana suomalaisena rauhanpalkinnon on saanut Martti Ahtisaari vuonna 2008.

Keskustan toisella laidalla sijaitseva Slottsparken eli Kuninkaallinen puutarha on harvinaisuus, sillä se on ollut avaamisestaan, vuodesta 1854 lähtien, yleisölle avoinna. Se on puutarhureiden taidonnäyte ja suojelukohde, jonne on istutettu noin 2000 puuta. Puisto ja kuninkaanlinna sijaitsevat pääkadun, Karl Johans gaten päässä mäennyppylällä. Tuntuu oudolta kävellä linnan pihalla kuninkaan ollessa kotona. Vartijoita on vain muutama eikä muureja tai aitoja ole erottamassa kuninkaallisia rahvaasta.    

Bergen ---> Oslo, Norja

Suurin odotuksin astuin junaan Bergenin asemalla aikaisin sunnuntaiaamuna. Bergen-Oslo -välin pitäisi olla maisemiltaan yksi maailman kauneimmista rataosuuksista. Ensimmäiset kymmenen minuuttia matkattiin tunnelissa, sitten saavuimme Arnaan, jonka jälkeen matka jatkui taas tunnelissa. Hieman huvitti. 

Junassa paikalliset erottuivat turisteista: he nukkuivat ja turistit odottivat kännykät kädessään maisemia. Kun juna meni tunneliin, kuului pettyneitä huokauksia. Mullekin kävi muutaman kerran niin, että juuri kun olin saanut kameran esille, mentiin tunneliin ja maisema jäi ikuistamatta.

Aamulla vedenpinta merenpoukamissa oli peilityyni ja usva verhosi  lumisia vuortenhuippuja. Vuorilta laskeutui useita vesiputouksia ja kosket alhaalla kuohuivat yli äyräittensä. Vedenpinta joissa oli korkealla, monet puut ja pensaat olivat jääneet veden varaan. Norjassakin maaseutu autioituu. Radanvarrella näkyi useita autiotaloja ja - tiloja. Maataloudessa suositaan suuria tilakokoja, eivätkä pienet tilat täälläkään pärjää. Muutamia lammaslaumoja niityillä kuitenkin näkyi.

Mitä korkeammalle tullaan, sitä talvisemmaksi maisema muuttuu. Radan korkein kohta on Finsen kylässä, 1222 metrin korkeudella merenpinnasta. Siellä on vielä reilusti lunta ja lammet ovat jäässä. Näyttää hassulta, kun ihmiset nousevat junaan sukset kainalossa.

Norjalaisten kanssa tulee helposti juttuun. He puhuvat hyvää englantia ja jos jotain ei ymmärretä, toistetaan sama ruotsiksi. Matkaseuranani oli parin tunnin ajan bergeniläinen eläkeläismies. Hän kertoili minulle veneestään, perheestään ja Norjan historiasta. Kuninkaalliseen perheeseen hän suhtautui suopeasti - ovathan he hyvää  pr:ää maalle - vaikka pitikin instituutiota jo aikansa eläneenä. Hänen poistuttuaan junasta Glo'ssa, yritin torkahtaa hetkeksi. Ei siitä kuitenkaan mitään tullut, sillä vähän väliä piti avata silmät ja tarkistaa, etten vaan missaa yhtään upeaa maisemaa.

Osloon saavuimme aikataulussa 6,5 tuntia myöhemmin. Täälläkin paistaa aurinko ja lämpö hellii satunnaista matkaajaa.

Bergen, Norja

Täytyy laittaa Bergenistäkin pakollinen street art -postaus. Olkaapa hyvät.

Bergen, Norja

Jos Islanti näytti satumaalta, vaikuttaa Norja todelliselta onnelalta. Bergen näyttäytyy auringonpaisteessa idylliseltä paikalta asua. Kaupunki on sopivan kokoinen - lagom, sanoisi ruotsalainen - meren ja vuorten välissä. Kapeat kadut värikkäine puutaloineen ja mukulakivineen, komeine kivitaloineen ja hoidettuine puutarhoineen. Ja kissat ovat muuttuneet maatiaisista norjalaisiksi metsäkissoiksi.

Terassilla juttelin norjalaisen naisen kanssa siitä, kuinka onnekkaita olemme naisina, kun olemme syntyneet 1900-luvun loppupuolella Skandinaviaan. Meillä on samat oikeudet kuin miehillä ja melkein sama palkkakin. Kovin helposti emme jää kodittomiksi tai sairautemme jää hoitamatta. On huomattavasti helpompaa olla köyhä Skandinaviassa kuin vaikkapa Bangladeshissä.

Norjalaisilla tuntuu olevan samanlainen ylpeys itsenäisyydestä kuin meillä suomalaisillakin. Se ei ole itsestäänselvyys, vaan sen vuoksi on taisteltu. Ja suhde Ruotsiin tuntuu myös yhdistävän; onhan Norjakin ollut aikanaan Ruotsin vallan alla. Rakas vihollinen siis. Jos suomalaiset rakastavat suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen -vitsejä, on norjalaisilla ihan ikiomat Pekka ja Toivonen -vitsit meistä suomalaisista.

Kuten: Pekka ja Toivonen ottavat kuppia ja koettavat keksiä aiheita maljojen nostoon. Toivonen ehdottaa että juodaan malja Suomen metsille. Pekka innostuu: hyvä ajatus, mutta juodaan sitten joka puulle!

Bergen, Norja

Mitä Islannista jäi mieleen? Reykjavik on kuin pieni sympaattinen kylä mahtavan luonnon ympäröimänä. Lumiset vuoret, sammalpeitteen verhoamat laavakentät, pauhaavat vesiputoukset, massiiviset jäätiköt, arvaamattomat tulivuoret.... Kuin satumaa saagoineen ja trolleineen. Isalantilaiset muistuttavat paljon suomalaisia; jäyhiä, vähäeleisiä ja vähäpuheisia. Small talk ei juurikaan kiinnosta, mutta kun islantilaisten kanssa pääsee juttusille, ovat he todella ystävällisiä ja sydämellisiä. Hintataso on ravintoloissa suomalaisellekin korkea. Pizzasta saa pulittaa reilut kaksikymppiä ja lounaastakin halvimmillaan 16-17 euroa. Kaupoissa tosin ruoka on samoissa hinnoissa kuin Suomessa, hieman jopa halvempaakin. Alkoholia verotetaan rankasti ja happy hour -aikaan olut maksaa ravintolassa viitisen euroa. Luottokortilla pärjää joka paikassa, käteistä ei tarvitse ollenkaan. Jopa bussissa voi maksaa kortilla, samoin julkisessa käymälässä.

Matka jatkuu Norwegianin siivin kohti Bergeniä. Lentäminen on nykyään käsittämättömän halpaa, ehkä jo liiankin halpaa. Lento Reykjavikistä Bergeniin maksoi 65 euroa. Tosin hintojen kanssa pitää olla tarkkana, piilokuluja on paljon ja ne saattavat jopa tuplata sen edullisen lentolipun hinnan. Jos haluat laukun ruumaan, maksat siitä extraa. Tai jos unohdat sen varauksestasi, maksat siitä hunajaa lähtöselvityksessä.  Jos haluat tietyn isumapaikan koneesta, maksat siitä lisähintaa, aterioista puhumattakaan. Mitään ei kuulu enää peruslipun hintaan, ainoastan paikka koneessa ja käsimatkatavarat. Ja lähtöselvityksenkin teet itse, henkilökunnan tarve on minimoitu mahdollisimman pieneksi. Mutta näillä mennään, lyhyillä lennoilla pärjää ilman aterioita ja matkatavaroita.

Millainen ensivaikutelma Bergenistä on syntynyt? Kesä! +18*C, wau!! Ja vihreää. Pipo saa nyt vaihtua aurinkolaseihin ja villasukat sandaaleihin. Ihmiset ovat vallanneet terassit ja jäätelökioskien edessä on jonoja. Satama on täynnä veneitä ja ihmiset nauttivat illallista veneiden kansilla. Kesä on lyhyt, joka hetkestä on nautittava täysillä.