Seattle, Washington --> Grants Pass, Oregon

Jäähyväiset Seattlelle, muttei seattlelaisille. Dean, eläköitynyt palomies, oli lähdössä viime viikolla San Franciscoon moikkaamaan poikiansa. Kun hän kuuli, että myös minä olen lähdössä San Franciscoon, siirsi hän omaa matkaansa viikolla, jotta saisi matkaseuraa ja jaettua kuluja. Tänään, perjantaina, siis lähdimme matkaan hänen asuntoautollansa. Matka kestänee 3-4 päivää, mitään kiirettä ei ole. San Franciscoon minua odottaa Bea, kultainennoutaja, tiistaiksi. Hänen emäntänsä lähtee Lontooseen ja minä jää lenkittämään Beaa kahdeksi viikoksi.

Connie vaati saada kyydittää minut Deanin luokse etelä-Seattleen aamulla viiden aikaan.  Sopi minulle hyvin. Dean oli valmiina lähtöön kun saavuimme ja matkaan pääsimme kuuden aikoihin. Tosin pysähdyimme hetikohta hakemaan aamiaiskahvit ja -croissantit. Söimme ne amerikkalaiseen tapaan ajaessamme ja soitimme vuortellen lempimusiikkiamme netistä. Ensimmäinen etappi oli Eugene, Oregonissa. Kävimme hampurilaisilla, pienellä happihypyllä ja sen jälkeen otimme nokoset. Matka jatkui vielä parin tunnin verran Grants Pass´iin, jossa nyt kokkaamme ja yövymme Walmartin parkkipaikalla. Asuntovaunu on yhdeksän metriä pitkä ja se on jaettu kahteen osaan eli meillä molemmilla on omat huoneet.  Autosta löytyy myös keittö, wc/suihku ja onpa meillä jopa telkkarikin.

Portland, Oregon, Yhdysvallat 

 

Viimeinen päivä Portlandissa. Siivoamista, pyykinpesua, pakkaamista... ja valmistautumista matkaan kohti Seattlea. Mitä Portlandista jäi mieleen? Metsäpalot - jotka jatkuvat edelleen ja evakuointialue on laajentunut entisestäänkin - ruokarekka-alueet, ihanat vintageputiikit; niin vaate- kuin huonekalusellaiset, pyöräily-ystävällisyys, hyvä julkinen liikenne, superystävälliset ja kärsivälliset bussikuskit sekä tietenkin ihmiset.

Mistä sitten en pitänyt? Kodittomista, tai siis siitä, ettei heillä ollut paikkaa minne mennä. Ja siitä, ettei yhteiskunta huolehdi heistä. Narkkareista; kai heidänkin suuri määränsä kertoo jotain täkäläisestä yhteiskunnasta. Vaikka kaupunki on pyöräilijä- ja jalankulkijaystävällinen, on se kuitenkin rakennettu autoilijoiden ehdoilla. Kunnon ruokakaupppoihin on hankala päästä julkisilla ja minimarketeissa on tarjolla vain prosessoitua roskaruokaa. Muutenkin roskaruuan ja kertakäyttöastioiden määrä on valtava. Tosin New Season -ruokakaupan kassalla sain muistaakseni 80 sentin hyvityksen, kun minulla oli oma kassi mukana.

Koiran kanssa liikkuessa tulee helposti juteltua ihmisten kanssa, ainakin sitä small talk´ia. Ja naapureihinkin olen tutustunut. Ystävällisyys on täällä vallitsevaa niin busseissa kuin kaduillakin. Oli se sitten aitoa tai ei, on se kuitenkin mukavaa. Huomaan itsekin hymyileväni täällä enemmän ja tuntuu täysin normaalilta ottaa katsekontaktia vastaantulijoihin. Trumpista ei täällä tunnu pitävän kukaan, eikä paikallisuutisissa ainakaan ole hänen tempauksiaan huomioitu. Enemmän taidetaan Trumpista uutisoida Suomessa kuin täällä Oregonissa. Muutamalle ihmiselle kerroin kolmen tunnin kuuluisteluista maahantullessani ja he olivat häpeissään ja vihaisia siitä, kuinka ala-arvoisesti heidän hallintonsa kohtelee ulkomaalaisia. Tosin huomautuin aina, että minua kohdeltiin kuitenkin ystävällisesti. 

Portland, Oregon, Yhdysvallat

 

 

First Thursday in Pearl

 

Pearlin alue Portlandin keskustassa on todellinen helmi. Alueella on paljon gallerioita, taiteilijoiden työhuoneita, pieniä putiikkeja sekä tietysti baareja ja ravintoloita. Yli kolmenkymmenen vuoden ajan alueella on vietetty joka kuukausi First Thursday in the Pearl -tapahtumaa. Eli tapahtuma ajoittuu nimensä mukaisesti joka kuukauden ensimmäiselle torstaille. Kesäkuukausina - huhtikuusta lokakuuhun - taidenäyttelyjen avajaisten ja taiteilijatapaamisten lisäksi, osa NW 13th Avenue´ta on suljettu liikenteeltä ja alue on muuttunut Street Gallery´ksi. Katugalleria on myyntitapahtuma, jossa paikalliset käsityöläiset ja taiteilijat myyvät tuotteitaan. 

Myös paikallisia panimoita on paikalla ja olutta on tarjolla joka makuun. Portlandissa on yhteensä 75 pienpanimoa. Ja se on kuulemma maailmanennätys. Missään muussa kaupungissa koko maailmassa ei ole yhtä monta panimoa kuin täällä. Monet galleriatkin tarjosivat olutta viinin lisäksi. Ravintolat tarjoavat ruokaa happy hour -hinnoin ja ihmisiä on tuhansittain liikkeellä.

 

Portland, Oregon, Yhdysvallat

 

Metsäpalo jatkuu viidettä päivää Eagle Creekissä. Sen lisäksi Oregonissa on kolme muutakin metsäpaloa. Savu leijailee edelleenkin Portlandissa, mutta huomiseksi on luvattu helpotusta; tuulen suunta muuttuu ja sateita on luvassa. Ehkä huomenna voisi jo viettää aikaa ulkona ilman silmien kirvelyä ja savun makua suussa. Lämmintä tänään oli hieman alle 30°C, joten onneksi myös kuumuus on hieman hellittänyt.

Tässä muutamia muraaleja matkan varrelta, eri puolilta Portlandia. 

 

Oregon, Yhdysvallat

 

Kuva: The Oregonian

Eagle Creek

 

Kaksi päivää sitten alkanut metsäpalo Eagle Creekissä, Portlandin lähistöllä, ei ota laantuakseen. Palo on levinnyt jo Columbia-joen molemmille puolille ja savusumu on vallannut myös Portlandin. Palon aiheuttajiksi epäillään viisitoistavuotiaita poikia, jotka ovat leikkineet ilotulitteilla rutikuivassa metsässä. Yksi heistä on otettu kiinni kuulusteluja varten. Nyt spekuloidaan, kuinka pitkäksi aikaa pojat pitäisi laittaa vankilaan. Neljäksi, viideksi, kymmeneksi vuodeksi? Kai tuokin on Amerikassa mahdollista. Maltillisemmat ehdottavat yhdyskuntapalvelua; palon jälkien raivaamista ja kouluissa luennoimista aiheuttamastaan tuhosta. Entä mikä on vanhempien vastuu, pitäisikö myös heitä rangaista? Pelkästään palon sammuttamiseen on kulunut jo kymmeniä miljoonia dollareita, puhumattakaan arvokkaan metsäalueen ja satojen kotien tuhoutumisesta.

Enää ei tuhkaa sada taivaalta, mutta ilma on täynnä savusumua. Aamulla tuskin aurinkoa näkee ja ulkona liikkuminen on hankalaa. Monilla on hengityssuojaimia kasvoillaan ja mulla alkaa silmiä kirvellä ja vetistää. Tänään onkin ollut siis sisäpäivä, mitä nyt Beansia on pitänyt käyttää pikaisesta pissalla. Leffoja, sähköpostia, pyykkiä, kuvien lajittelua... 

Toivottavasti palot saadaan pian hallintaan, eikä lisätuhoa enää tulisi. Uloskin olisi kiva päästä.

Oregon, Yhdysvallat

 

Kuva: Jim Ryan | The Oregonian/OregonLive

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmastonmuutos jyllää

Syödessäni illallista puutarhassa luulin naapureiden grillaavan, sillä pieniä tuhkahiukkasia satoi taivaalta. Grillin tuoksua ei kyllä tullut. Kun tuhkapilvi vaan tiheni, aloin epäillä metsä- tai tulipaloa lähistöllä. Sisälle siis googlettamaan paikallisuutisia ja sieltähän selvisi, että Eagle Creekissä palaa metsää ja palo on levinnyt viime yön aikana räjähdysmäisesti. Eagle Creekistä Portlandiin on matkaa 65 kilometriä. Pari sataa taloa on pakkoevakuoitu ja 140 vaeltajaa on pelastettu metsästä. Kaikkiaan Oregonissa on tällä hetkellä neljä metsäpaloa ja metsää on tuhoutunut tähän mennessä 65 hehtaaria.

Portlandissa lämpötila on tänään 102 F eli 38 C. Koko viikon lämpötila on ollut yli 30 C astetta, eikä viilenemisestä ole tietoakaan. Tilastojen mukaan elo-syyskuussa päivän korkein lämpötila on maksimissaan 26 C, joten tämä ei todellakaan ole normaalia. Kuumuuden lisäksi ilmanlaatu on palojen takia erittäin huono. Parempi siis pysytellä sisällä ja odottaa tilanteen paranemista. Tänään vietetään Labour day´tä eli paikallista vappua. Koululaisilla on vapaapäivä. Myös huomenna koulut ovat kiinni, tosin nyt lämpöaallon takia.

Portland, Oregon, Yhdysvallat

 

 

Shoppailua Oregonissa

 

Yllättäen paikallisessa turistioppaassa "Visitors´ Guide to Portland" oli kahden sivun juttu kannabiksen ostamisesta ja aukeaman kokoinen kartta, johon oli merkitty lailliset kannabiskaupat. Juuri niin: kannabiksen käyttö ja myynti on Oregonissa laillista, kunhan esität henkilöllisyystodistuksen ja olet yli 21-vuotias. Kannabista saa käyttää vain yksityisissä tiloissa - tosin poliisit eivät juurikaan puutu kadulla pössyttelyyn. Kannabiksen tuoksu leijailee joka paikassa ja sitä taidetaan käyttää täällä varsin yleisesti. Kannibista myydään sekä viihde- että lääkinnälliseen käyttöön. Saat lääkäriltä reseptin, ja noudat satsin virallisesta kaupasta.

Tarjolla on rentouttavaa indica, virkistävää satviaa tai niitten sekoitusta erilaisina vahvuuksina. Voit ostaa kannbiksen kukkaa ja poltella sitä lasipiipussa (ja lasipiippuihin erikoistuneita kauppojakin löytyy helposti) tai ostaa valmiiksi käärityn sätkän. Tai sitten ostat kannabiskeksejä tai -suklaata ja mutustelet niitä. Myös kannabiskahvia monessa eri muodossa on tarjolla. Ja lopuksi vielä varoitus: jos otat, et aja. Muuten olet vaikeuksissa lainkouran kanssa.

Juu, ei. En ostanut kannabista. Sen sijaan lähdin kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan outletiin ostoksille. Oregonissa tuotteet ovat verovapaita, sillä he (mielestään) maksavat varsin suurta tuloveroa. Tosin skandinaavista hyvinvointiyhteiskunnan kasvattia tuo summa lähinnä hymyilytti. Se "suuri" veroprosentti on yhdeksän.

 

Portland, Oregon, Yhdysvallat

 

  

Chinatown eli kiinalainen kaupunginosa

Portlandiin Chinatown on kyllä surkein chinatown, jonka olen koskaan nähnyt. Kolkko, ruma, likainen ja jotenkin levällään. Siellä on enemmän muita kuin kiinalaisia ravintoloita ja kiinavaikutteet näkyvät vain muutamissa kiinaksi kirjoitetuissa kadunnimissä. Niin mitäänsanomaton, etten oiken osaa kirjoittaakaan siitä mitään.

Saturday market, Old town

Samalla suunnalla, vanhassa kaupungissa on viikonloppuisin - siis sekä lauantaina että sunnuntaina - lauantaimarkkinat. Tarkoitus oli käydä kävelemässä ja syödä lounasta siellä. Mikään ei kuitenkaan miellyttänyt kuumana päivänä, lämpötila on tänään 35 C astetta. Markkinapaikka on Willamette-joen (lausutaan "will-AAAH-met") rannalla. Joen yli menee Portlandin alueella kaksitoista siltaa, kaikki erinäköisiä ja eri ajankohtaan rakennettuja. Mm. Hawthornen silta on Yhdysvaltojen vanhin edelleenkin toimiva nostosilta.

Division

Päätän lähteä kotiinpäin ja käydä lounaalla Division -kadun (suom. Jako ) varrella sijaitsevalla ruokarekka-alueella. Division on 18 kilometriä pitkä katu, jota pitkin kuljen kotoa keskustaan. Kaupunki on jaettu neljään osaan ilmansuuntien mukaan: NE = koillinen, SE = kaakko, SW = lounas ja NW = luode. Etelä-pohjoissuunnassa kulkeva katu on avenue ja itä-länsisuunnassa kulkeva katu on street. Minä esimerkiksi asun SE 61st Streetillä eli Portlandin kaakoisosassa, itä-länsisuunnassa kulkevalla kadulla, joka on 61 kadunväliä keskustasta. Helppoa.  

 

Ruokarekkoja on Portlandissa paljon, keskustassakin on kolme korttelin kokoista aluetta, joissa kussakin on kymmeniä ruokarekkoja. Kaikenlaista ruokaa on tarjolla, tosin ruoka on pikaruokatyyppistä ja terveellistä vaihtoehtoa on vaikea löytää. Onneksi Divisionilta löytyi mieluinen ruoka, bowl tummalla riisillä, raaoilla kasvisuikaleilla höystettynä ja päälle vielä vahvaa chili-kookoskastiketta. Ja tietenkin annos tarjotaan kertakäyttöastioista.

 

Portland, Oregeon, Yhdysvallat

The last Thursday in Alberta

 

Kuukauden viimeisenä torstaina Albertassa vietetään katujuhlaa. Kesätorstaisin katu muuttuu kävelykaduksi ja bussit ajavat erikoisreittejä. Viidentoista korttelin matkalta NE Alberta Street muuttuu yhdeksi illaksi taidekävelyksi. Galleriat viettävät avajaisia, kaupat ovat pitkään auki ja kadut täyttyvät esiintyjistä ja myyntikojuista. Taide tulee kadulle; musiikkia, maalausta, koruja, sirkusta, pantomiimia, runoutta ja jopa ilmaisia neuvoja on tarjolla. Valokuvaaminen on sallittua, jopa suotavaa. Alberta vaikuttaa mielenkiintoiselta, boheemilta, taiteelliselta, new age -henkiseltä kaupungiaosalta, jossa täytyy vielä piipahtaa päiväsaikaankin. Tungos ja joka puolelta pursuavat tapahtumat ja tavarat alkavat pian ahdistaa. Siirryn syrjään ja lähden kulkemaan sivukaduille ihailemaan alueen muraaleja ja graffiteja.

Osallistuaksni omalta osaltani tapahtumaan, kävin Elizabethin ja Veronen tarjoamassa viiden dollarin tarot-luennassa. Elämässäni on kuulemma juuri alkanut uusi jakso tai matka, josta minun tulee nauttia täysin itsekkäästi ja jopa lapsenomaisesti. Vaikka pelottaakin mennä kohti tuntematonta, tekee se minut vahvemmaksi. Minua kehoitettiin lepäämään ja etsimään rauhaa. Ja tietenkin myös romanssi on näköpiirissä. Että semmoista.

 

Portland, Oregon, Yhdysvallat

 

 

Portland, city of roses

 

Portlandia kutsutaan ruusujen kaupungiksi. Washingtonin puistossa on satavuotias ruusutarha, jossa on yli 10 000 ruusua ja yli 650 eri lajiketta. Ruusutarha toimii eräänlaisena laboratoriona, jonne lähetetään uusia ruusulajikkeita ympäri maailmaa. Uusien lajikkeitten ominaisuuksia - väri, tuoksu, tautienkestävyys yms. - testataan ja tietoja käytetään ruusujen jatkojalostukseen. Tuoksu puutarhassa on suorastaan huumaava. Myös värien yltäkylläisyys ihastuttaa. Paras kukintakausi alkaa olla lopuillaan, mutta silti ruusutarha on vaikuttava. Portlandissa ei ole satanut kahteen kuukauteen ja kuivuus näkyy täälläkin.

Washingtonin puistossa on myös muistomerkki holokaustin uhreille. Toisessa maailmansodassa yli kuusi miljoonaa juutalaista menetti henkensä, joista 1,5 miljoonaa oli lapsia. Muistomerkki on pystytetty muistuttamaan nykyisiä ja tulevia sukupolvia tapahtuman kauheudesta ja estämään vastaavaa tapahtumasta uudelleen.

Selkeällä säällä puistosta on näkymä kahdeksankymmenen kilomertin päähän Mount Hoodin lumisille rinteille. Hood on kerrostulivuori ja sen rinteet ovat muodostuneet laava- ja tuhkakerroksista. Viimeksi se on purkautunut vuonna 1907. Lisäksi Washingtonin puistossa sijaitsee eläintarha, japanilainen puutarha, Vietnamin sodan veteraanien muistomerkki sekä lasten museo.

 

Portland, Oregon

 

Downtown 

 

Ensisilmäyksellä Portlandin keskustan alue vaikuttaa tylyltä, rumalta ja tyhjältä. Kodittomia on joka toisessa kadun kulmassa. Osa heistä on selkeästi narkkareita ja mielenterveystapauksia, osa vaikuttaa siisteiltä keski-ikäisiltä, jotka ovat menettäneet kotinsa velkojensa takia. Varmasti myös sotaveteraaneja on paljon kaduilla. Osa kerjää pahvilapuille kirjoitettujen pyyntöjen kanssa, osa vaan hengailee ja viettää aikaansa kadulla kuin kotonaan. Varmaankin heidän koko omaisuutensa on pakattu ostoskärryihin, joita monet kuljettavat mukanaan. Usealla on myös koira seuranaan. Erittäin surullinen näky ja mielestäni suuri häpeä mille tahansa yhteiskunnalle.

Yritän keskittyä kävelylläni kauniisiin asioihin. Kauneutta tarjoavat veistokset, joita Portlandin keskustasta löytyy yllättävän paljon. Ohessa kooste niistä, joita sattui matkani varrelle.

 

Portland, Oregon, Yhdysvallat

South Tabor, Portland

 

Alue, jolla asun, on South Tabor eli Eteläinen Tabor. Paikallislehdestä löytyi tilastotietoa Portlandista ja eri asuinalueista. South Tabor taitaa kuulua alempaan keskiluokkaan, ainakin asuntojen hintojen ja kokojen perusteella. Asuntojen keskihinta täällä on 416 000 dollaria eli 345 000 euroa. Hintaa neliöjalalle tulee 228 dollaria, mitä se sitten lieneekään neliömetreissä. Asukkaitten keski-ikä on 38 vuotta ja neljäsosa talouksista on lapsiperheitä. Vuositulot ovat 55 000 dollaria eli 45 000 euroa ja köyhyysrajan alapuolella elää 16 % ihmisistä. Täällä näkee paljon vammaisia ja pyörätuolilla liikkuvia, kertookohan se sitten karusti amerikkalaisesta köyhyydestä ja terveydenhuollosta. Vain kymmenen prosenttia asukkaista on ulkomaalaistaustaisia. Suurin osa asukkaista autoilee, 8.5 % pyöräilee ja vain 1.6 % kulkee jalan. Alueella on pyörätiet ajoradan reunassa ja autoilijat ottavat hyvin pyöräilijät huomioon. Yllättäen pyöräilijät käyttävat kypäriä, olen luullut sen olevan enimmäkseen skandinaavinen tapa. Bussiin saa pyörän ottaa kyytiin ilman lisämaksua. Bussien etukeulassa on teline, johon itse voi pyörän helposti nostaa. 

En tiedä mihin tätä tilastotietoa voisi verrata, mutta mielenkiintoista nippelitietoa.

 

Portland, Oregon, Yhdysvallat

Ihan kun minut olisi pudotettu keskelle amerikkalaista elokuvaa, joka kertoo keskiluokkaisesta lähiöperheestä kuisteineen ja koirineen. South Taborin esikaupunkialue vaikuttaa jopa kliseisen amerikkalaiselta. Valtavan kokoinen Franklin High school tuossa kulman takana on kuin suoraan jenkkiläisestä teinisarjasta.

Päivisin lämpötila kohoaa 30 asteen yläpuolelle, joten aamulenkille Beansin kanssa on lähdettävä heti aamusta. Tosin Beans on varsin aamu-uninen eikä suostu liikahtamaan ennen kahdeksaa. Mulla on unirytmi vielä sekaisin, taitaa viedä useamman päivän toipua kymmenen tunnin aikaerosta.

Kaksi ennakkoluuloa joihin en ole täällä vielä törmännyt on sairaalloisen lihavat ihmiset ja Trumpin kannattajat - tai sitten he ovat niitä, jotka pyyhältävät autoillaan ohitseni. Useat vastaantulevista ihmisistä tervehtivät ja monet vaihtavat muutaman sana tuntemattoman kulkijan kanssa. Mukavaa. 

Tässä kuvia aamulenkiltämme Taborin vuorelle. Taborin vuori on urbaani tulivuori, josta on hienot näkymät kaupungin ylle. Vuorella sijaitsee myös historiallisia vesisäiliöitä, koirapuisto ja piknikpaikkoja. Lenkin jälkeen kotiin viettämään kissanpäiviä Rockyn seuraan.

 

Portland, Oregon, Yhdysvallat

 

 

Amerikan rajalla

Ei mennyt maahantulo niinkuin Strömsössä. Tosin osasin sitä kyllä odottaa, mutta pienemmässä mittakaavassa. Suomen kansalaiset ovat oikeutettuja matkustamaan Yhdysvaltoihin ESTAlla eli sähköisellä matkustusasiakirjalla - paitsi jos olet käynyt Sudanissa. Tosin Sudanin matkani jälkeen olen käynyt Puerto Ricossa, joka on Yhdysvaltojen itsehallintoalue ja siis päässyt sinne ESTAlla. Mutta tälle faktalle Portlandin maahantulovirkailijat vain naureskelivat; eihän Puerto Rico ole oikeaa Amerikkaa. Kerroin vielä puolustukseni, että olen soittanut Yhdysvaltojen suurlähetystöön Helsingissä ja saanut sieltä neuvon, etten tarvitse viisumia vaan voin lähteä reissuun ESTAlla. Väärää infoa, totesi virkailija. Niinpä ESTAni peruttiin ja maahantuloni evättiin toistaiseksi. 

Kahden tunnin kuulustelussa minulta kysyttiin Afrikan reissustani: milloin, miksi, kauanko, kenen kanssa, millä rahalla..... ja suurinpiirtein samat kysymykset Amerikan matkani suhteeen. Kerroin tarinat juurta jaksain ja mitä enemmän puhuin, sitä epäuskottavammalta aloin omasta mielestänikin kuulostaa. Kolme kuukautta Afrikan läpi vanhalla bussilla ja nyt sitten talo/lemmikkivahdiksi Portlandiin. Ja siinä välissä vapaaehtoistyötä Balkanilla ja purjehtimista Karibialla. Virkailijan mielestä juttuni kuulostivat niin uskomattomilta, että niiden on pakko olla totta. Niinpä hän päätyi suosittelemaan minulle väliaikaista viisumia. Sitä varten hän joutui soittamaan Oregonin maahanmuuttoviraston päällikölle - lauantai-iltana kotiin - ja pyytämään hänen hyväksyntäänsä ja allekirjoitustaan papereihin. Papereita odottelimme puolisen tuntia ja kun ne saapuivat, kaatuivat viraston tietokoneet. Virkailija joutui täyttämään kaikki lomakkeet uudelleen käsin ja siinä vierähti vielä toinen puolituntinen. Kolmen tunnin jälkeen sain yksityiskuljetuksen tyhjältä lentokentältä pääaulaan ja pääsin vihdoinkin virallisesti Yhdysvaltoihin.

Vaaleaihoisena keski-ikäisenä naisena en varmaankaan kuulu mihinkään riskiryhmään. Entäpä jos olisin ollut tummaihoinen nuori mies samalla taustalla, olisinkohan päässyt maahan?