Niitä näitä
Aamulla aurinko nousi valjun näköisenä, paksu savuverho himmensi sen. Vuoret näyttivät utuisilta - yhtaikaa sekä kauniilta että uhkaavilta. Bosnia ja Hertsegovinan puolella, lähellä Kroatian rajaa, on ollut useita maastopaloja jo kuukauden ajan. Ja kun savu tulee tänne saakka, ei ulkona voi oikein olla. Savu kirvelee silmiä ja polttaa kurkkua.
Kaikkia paloja ei edes yritetä sammuttaa. Niiden annetaan palaa ja sammua luonnostaan. Tietenkin näin vain asumattomilla alueilla. Palojen uhatessa asutusta, palokunnan apuun tulevat armeija ja vapaaehtoiset. Myös naapurivaltiot auttavat toisiaan. Näiden kahden valtion alueilla on tällä hetkellä 18 maastopaloa, joista suurin osa on luokiteltu vakaviksi.
Arki kuitenkin rullaa suht normaalisti. Pyykkejä ei tosin voi ulos laittaa kuivumaan. Vesimelonisesonki alkaa olla ohi, kuten myös persikkasesonki. Harmi, täällä ne olivat todella makeita ja maukkaita. Vielä saadaan odotella muutama viikko granaattiomenia ja mandariinejä. Onneksi vielä on saatavilla viikunoita ja viinirypäleitä. Kyllä niillä hetken pärjää.
Vaikka kiirein lomakausi on ohi, ei turistien määrä Dubrovnikissa ole vähentynyt. Vanhaan kaupunkiin ei huvita mennä, ei siellä ole muuta kuin turisteja. Eikä busseihinkaan aina mahdu kyytiin, sen verran täynnä ne ovat, etenkin aamuisin ja iltaisin. Dubrovnik alkaa käydä mulle pieneksi, mutta onneksi mulla on kiva koti, opaskämppä, jossa viihdyn.
Lämmintäkin täällä on: +32° C, tuntuu kuin +38° C. Mutta viileämpää kuin Mostarissa, sisämaassa, jossa lämpötila keikkuu +35-45° C välillä.
Tänään laitoin viisumihakemuksen menemään. Kohta tulee kolme kuukautta Kroatiaan saapumisestani eli nyt täytyy hakea viisumia että saan jatkaa täällä oleskelua ja työskentelyä. Läpihuutojuttu, toivottavasti.
Iltaisin istahdan sohvan nurkkaan odottamaan, että kissa ilmestyy naapuritalon katolle. Kello 19.40-19.50. Aina samaan aikaan. Se kävelee kerrostalon katon päästä päähän ja katoaa katonharjan toiselle puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti