Dar es Salaam, Tansania

Jäähyväiset Tansanialle

Kolmen kuukauden vapaaehtoispesti jäi puoleen. Harmi, mutta olen tästäkin ajasta onnellinen ja kiitollinen. Ei mennyt tämä reissu niin kuin Strömsössä, mutta siinähän reissaamisen ja elämänkin viehätys piilee suurelta osin. Projektit, joihin minun piti osallistua, siirtyivät verkkoon, kenttämatkat peruttiin ja toimistokin suljettiin kolmeksi kuukaudeksi juuri samalla viikolla kun saavuin Dar es Salaamiin. Syynähän on tietenkin korona. Mutta pääsin projekteihin mukaan virtuaalisesti ja etänä pystyin tekemään tekstejä eri julkaisuihin. Olen oppinut paljon silpomisen vastaisesta työstä, batiikin tekemisestä, puhtaasta vedestä - tai sen puutteesta, naisten ja vammaisten aseman parantamisesta, ilmaston muutoksesta,  luonnonsuojelusta, naisjohtajuudesta ja vähän tansanialaisesta ruuastakin. Eli voiton puolella olen tämän reissun suhteen. Kirkkaasti.

Mitä sitten jäi päällimmäisenä mieleen? Ihanat hedelmät, erityisesti mangot ja avokadot. Myös papaijat ja vesimelonit olivat herkullisia. Mereneläviä oli jos jonkinlaisia mutta yksi lievä ruokamyrkytys kyllä vei ruokahalut kalaruokien suhteen. Omat suosikkikahvilatkin löytyivät: Wild Flour ja Orchid cafe. Ensimmäinen vähän boheemimpi, hyvää kahvia ja huonoa ruokaa. Toinen ihanan viileä ja siisti, hyvää ruokaa ja upeita leivonnaisia. Kahviloista muodostui toimistoni ja niissä tuli haasteltua ihmisten kanssa. Yöelämään ei juurikaan tullut tutustuttua, mitä nyt naapuriravintolasta, Cape town fish marketista elävä musiikki kantautui iltaisin parvekkeelleni. Monet ravintolat olivat laittaneet ovet kiinni ja ne jotka vielä olivat auki, ammottivat tyhjyyttään. Ai niin, lounaspaikkana kannatta vielä mainita Woodberry cafe. Hyvää ruokaa, ihana ympäristö ja terassi. Ja pihalla kanat tepastelivat vapaina ympäriinsä.

Sain asua kolmessa eri paikassa: Mikocheni B:ssä, Mikochenissä ja Masakissa. Mielelläni muutin aina uuteen paikkaan ja uuteen ympäristöön. Alueena Masaki oli rauhallinen ja siellä oli eniten kahviloita ja ravintoloita. Myös asuntoni Masakissa oli mieleisin, tilaava ja valoisa asunto merinäköalalla. Talossa oli myös kattoterassi, jonne asukkaat kokoontuivat auringonlaskun aikaan siemailemaan juomiaan ja vaihtamaan kuulumisiaan. 

Miten kotimatka tuntuu aina pidemmältä kuin menomatka? Tänään kotimatka kesti kaksikymmentä tuntia, Darista Istanbulin kautta Helsinkiin. Matka sujui hyvin, lentokentät olivat rauhallisia vaikka koneet olivatkin täynnä. Yllättäen koronatestiä ei kyselty eikä kuumetta mitattu. Turvallisesti pääsin kotiin, joka tuntui pienen tauon jälkeen niin kauniilta ja siistiltä. 

Edit. Helsinki-Vantaan lentokentällä tehtiin koronatestit niille, joilla ei ollut todistusta negatiivisesta testituloksesta. Tuloksen pitäisi tulla vuorokauden sisällä ja jos se on negatiivinen, suositeltiin toisen testin ottamisesta 3-4 päivän kuluessa. Jos sekin on negatiivinen, ei kahden viikon karanteenille ole tarvetta.

 Dar es Salaam, Tansania

Slipway

Sunnunta-aamuna huomasin, että lauantaina oli maatilamarkkinat Masakissa. Ohi meni, harmi. Täällä Masakissa on katukojujen ja markettien lisäksi myös muutamia pieniä puoteja, joissa on luomua ja lähitilojen tuotteita. Eilen mm. ostin kanttarelleja, jotka oli poimittu Arushasta. Hyviä olivat, kermaisen keiton niistä tein. Heti kun huomasin että tänään (sunnuntaina) on basaari Slipwayssä, lähdin liikkeelle.

Slipwayn alue on meren rannalla, kävelymatkan päässä kotoani. Siellä on "ostari", ehkä basaariksi sitä kutsuisin. Sunnuntain basaari on kuitenkin kirppari ostarin vieressä. Slipwayn ostarilla myydään lähinnä turisteille suunnattua tavaraa; kankaita, vaatteita, koruja, puuveistoksia... Alueella on viehättäviä ravintoloita merenrannalla, kahviloita, matkatoimisto, kirjakauppa, pari hotellia. Harmillisen vähän on asiakkaita ja melkeinpä puolet pienistä liiketiloista on tyhjillään. Täällä on myös palanen hiekkarantaa, joka on harvinaista Darin alueella.

Sunnuntain basaarissa on hyvä tunnelma. Paikalliset myyvät siellä enimmäkseen käytettyä tavaraa, vaatteita ja kodintavaroita. Myös käsintehtyä saippuaa ja aromaattisia öljyjä on tarjolla. Hassua, tuossa ylimmässä kuvassa olevassa kyltissä lukee "Lauantain basaarin alue", vaikka tänään on kyllä sunnuntai. Tai sitten olen ihan sekaisin päivistä.

 

 Dar es Salaam, Tansania

Muutto Masakiin 

Kummasti nuo hautausmaat osuvat matkan varrelle. Lähdin tutustumaan uuden kotini lähiympäristöön ja etsin tietä rannalle. Talomme vierestä lähti polku ja yllättäen alue jota luulin tyhjäksi tontiksi, paljastuikin ruohon ja muun kasvillisuuden seasta hautausmaaksi. Yleensä hautausmaat herättävät kunnioitusta ja ovat rauhallisia paikkoja. Tämä hautausmaa aiheutti kuitenkin hämmennystä. Ensi silmäyksellä se vaikutti vanhalta, unohdetulta hautausmaalta. Lähemmin tarkasteltuna hautakivissä olevat vuosiluvut olivat vain muutaman vuoden vanhoja. Hautakivet näyttivät rakennustyömaitten ylijäämäkiviltä joihin oli maalilla tai tussilla kirjoitettu vainajan tiedot. Suuresta osasta kiviä varmaankin sade oli huuhtonut tekstit pois ja jäljellä oli vain 

pieni kivilaatta. Alueella oli myös vanhan näköisiä katakombeja tai vastaavia rakennelmia. Naapurini Lesley kertoi, että ne ovat satoja vuosia vanhoja persialaisten hautoja. Voi ollakin.

Hautausmaan läpi kulki polku, jota pitkin pääsin portin kautta rannalle. Tulla tupsahdin jonkun pihalle. Yllättäen rannalla, muurin ja meren välissä, oli kokonainen kylä!  Useimmat talot oli rakennettu aaltopellistä, ajopuista ja muoviriekaleista. Ilmeisesti autonrenkaat toimivat jonkinlaisina aallonmurtajina, muuta funktiota en niille keksinyt. Ranta oli juuri sillä kohdalla, jolle merivirrat ja vuorovesi kuljettivat mereltä roskat. Tältä kohtaa niitä ei kukaan siivonnut pois. Kylä jatkui ehkä parin kilometrin pituudelta. Kävelin rannalla ja tunsin itseni tunkeilijaksi, ihmiset olivat kuitenkin ystävälisiä eikä läsnäoloni tuntunut heitä häiritsevän. Kävelin kalatorille saakka, jossa kalastajat esittelivät minulle saalistaan. Mitään en rohjennut ostaa. 

Kotitaloni toisella puolella on yksi Masakin parhaista ravintoloista, Cape Town Fish Market. He siivoavat rantansa päivittäin ja ympäristö on muutenkin vilpoisa ja viehättävä. Iltaisin siellä on elävää musiikkia joka kantautuu parvekkeelleni saakka. Eilen oli täysikuu ja elämä tuntui hyvältä.

 Dar es Salaam, Tansania

Kartassa luki "War Cemetary" eli Sotahautausmaa. Se oli aivan Kylämuseon vieressä, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tai oikeastaan kolme, sillä hautausmaita oli kaksi. Molemmat olivat ensimmäisen maailmansodan aikaisia mutta näytti, että niiden välinen ikäero olisi ollut sata vuotta. Toinen oli unohdettu, hautakivet likaisia ja kasvillisuus villiintynyttä. Toinen taas oli säntillinen ja viimeisen päälle hoidettu.

 

Tansanialaiset sotilaat ovat taistelleet hollantilaisten siirtomaaisäntien mukana Indonesiassa saaka. Näiltä sotareissuilta he toivat mm. batiikkikankaat mukanaan Afrikkaan. Näille hautausmaille on kuitenkin haudattu nimistä päätellen saksalaisia ja hollantilaisia sotilaita, jotka kaatuivat ensimmäisessä maailmansodassa. Hautausmaalla on myös muutamia toisessa maailman sodassa kaatuneiden hautoja. Osa vainajista on uudelleen sijoitettu eli heidät on tuotu tänne muualta Tansaniasta.

Vanhoissa hautausmaissa on ihmeellinen viehätyksensä. Aivan kuin hautapaikan perusteella pystyisi edes pienen hetken aavistamaan, millainen henkilö on ollut ja millaisen elämän hän on viettänyt. Täällä tosin tulee vain surulliseksi, sillä suurin osa vainajista on nuoria tai keski-ikäisiä miehiä, nuorimmat vain 16 vuotiaita.

Dar es Salaam, Tansania

Mikromatkailua Mikochenissä

Kun tiedän, että muutto on edessä, olen tutustunut lähemmin nykyiseen asuinalueeseeni, Mikocheniin. Olen katsonut kartalta paikkoja, joihin suuntaan päiväkävelyllä. Päivisin lämpötila on himpun verran yli 30 C astetta, joten pari kilometriä on maksimimatka kerrallaan. Tänään suuntasin Makumbushoon eli kylämuseoon. Alueella on rakennuksia eri puolilta Tansaniaa. Ensi silmäyksellä kaikki majat ja talot näyttävät samalta, mutta onhan niissä selkeitä eroja materiaalien, muotojen ja rakennustekniikoiden suhteen. Osassa majoissa on olkikatto, osassa materiaalina on käytetty palmun lehtiä tai oksia. Seinät ovat joko savea, lantaa tai sitten olkipunosta. Sisällä on pimeää, ikkuna-aukkoja ei ole. Katossa saattaa olla pieni reikä, josta keittonuotion savu pääsee ulos. Pihoilla oli alle metrin korkuisia pikkumajoja, joita on käytetty parannusrituaaleihin.

Minun lisäkseni museoalueella on vain yksi vierailija. Ryhdyimme juttelemaan ja hän, Haji, kertoi tulleensa Sansibarilta Dar es Salaamiin silmälääkäriin. Kotisaarellaan hän toimii matkaoppaana ja hänen tulevaisuuden haaveenaan on perustaa saarelle oma museo. Hän oli hyvin kiinnostunut rakennuksista, tiesi niistä paljon ja teki ahkerasti muistiinpanoja pieneen mustaan muistikirjaansa. Pitkään emme ehtineet jutella kun vartija tuli erottamaan meidät. Koska olimme ostaneet yksittäiset liput, emme saaneet kulkea alueella yhdessä. Erikoista. Myöhemmin vartija sanoi suojelleensa minua paikallisen tungettelulta. Erikoista sekin.

Museoon mennessäni muistin taas Tansanian kaksoishinnoittelun; sisäänpääsylippu maksaa paikallisille 2 000 shillinkiä eli noin 70 senttiä ja minulle lippu maksoi 12 000 shillinkiä eli reilut neljä euroa. Tokihan minulla on varaa maksaa lipusta enemmän kuin paikallisella, mutta kuusinkertainen hinta! Tuplahinta tuntuisi kohtuulliselta, mutta täytyy ajatella että maksamani summa menee hyvään tarkoitukseen. 

Museoalueelta jatkoin matkaa läheiselle hautausmaalle, josta enemmän seuraavassa postauksessa. Kun lähdin sieltä kotiin, törmäsin kadulla Hajiin. Hän kertoi surullisena kadottaneensa muistikirjansa ja oli nyt menossa sitä museoalueelta etsimään. Toivottavasti vihkonen löytyi ja toivottavasti tulevaisuudessa myös Sansibarilla on yhtä hieno museoalue.

 

 Dar es Salaam, Tansania

Asunnon metsästystä II

Kuukauden mittainen vuokrasopimukseni Mikochenissa sijaitsevassa kämpässä umpeutuu ensi viikolla, joten tämä viikko on pyhitetty uuden asunnon etsimiselle. Luulisi sen olevan helppoa sillä tyhjiä asuntoja luulisi olevan tämän kurjimuksen takia paljon. Turisteja ei juurikaan ole ja monet expatitkin ovat lähteneet maasta. Mutta ei. Tai varmasti asuntoja on tyhjillään, mutta niitä ei vuokrata eteenpäin. Sitähän kuvittelisi että Afrikassa on halpaa, mutta unohtuu että Dar es Salaam on suurkaupunki ja täällä on suurkaupungin hinnat. Olen lukenut ilmoituksia ja laittanut ilmoituksia, saanut tarjouksia ja hylännyt tarjouksia. Olen myös hyväksynyt tarjouksia ja saman tien vuokra onkin noussut 25%. Tai sitten asunnonvälittäjä unohtaa tulla paikalle tai peruu kaupat.

Mikocheni sijaitsee noin 6-8 kilometrin päässä keskustasta ja on paikallista, varmaankin keskiluokkaista asuinaluetta. Täällä on omakotitaloja ja kerrostaloja, hökkeleitä ja pieniä palatseja. Ja ihan kaoottinen liikenne, Mikochenin läpi kun halkoo yksi isoista pääteistä. Palvelujakin löytyy, enimmäkseen pienyrityksiä; hedelmäkojuja, kengän kiillottajaa, liittymän myyjiä, autokauppoja...melkeinpä mitä vaan. Maanantaina muutan sitten Masakiin, parin kilometrin päähän täältä, ihan kulman taakse. Masaki on kuitenkin rauhallisempi, expatien suosima alue ja sieltä löytyy enemmän esim. kahviloita ja ravintoloja ja vähemmän melua ja pölyä.

Ai mitenkö löysin unelmakämppäni? Taas yhden asuntonäytön jälkeen istuin lannistuneena kahvilassa kun naapuripöydässä istunut paikallinen mies rupesi juttelemaan kanssani. Kerroin, että etsin asuntoa ja - yllätys yllätys - hänellä oli ystävä, joka etsi vuokralaista. Jättipotti! Nainen halusi vuokrata huoneen asunnosta, jossa myös itse asui. Sopi minulle hyvin. Kävin katsomassa asuntoa ja se oli aivan ihana. Monen mutkan jälkeen kävi niin, että hän lähteekin työmatkalle kuudeksi viikoksi ja minulle jää koko asunto, 4 h+keittiö, käyttööni. Ei hullumpi diili.

Ylhäällä kuvia asunnoista joita kävin katsomassa ja alhaalla kuvia uudesta kodistani.

Dar es Salaam, Tansania

Liikenne kuin Lontoossa

Otsikko pitää siltä osin paikkaansa että Dar es Salaamissa on vasemman puoleinen liikenne kuten Lontoossakin. Väittäisin kuitenkin että Lontoon liikenne kalpenee Darin liikenteen rinnalla. En varmaan koskaan totu tuohon jatkuvaan tuuttailuun vaikka tiedän sen olevan hyvätahtoista - vähän kuin toivotettaisiin hyvät huomenet, täältä tullaan! Bussit ja pikkubussit; dala dalat ovat täynnä ja usein rahastaja roikkuu ovesta ulos ja huutelee reittiä. Busseissa on kuuma vaikka ilmastointi toimii ja ikkunat on auki - tai ehkä juuri siitä syystä. Aina on jonkun pää ulkona ikkunasta ja usein juuri se pää huutelee juuri minulle. Onneksi en tervehdyksiä lukuun ottamatta tiedä mitä huutelevat. Busseilla on lähtö- ja päätepysäkki, mutta matka voi taittua muuten mitä reittiä vaan. Hämmentävää ja joustavaa. Bussimatka maksoi noin 500 shillinkiä (20 senttiä), kun matkaa oli kuutisen kilometriä. 

Bajaj eli tuk-tuk on hyvä kompromissi bussille ja mopotaksille eli boda bodalle, jota myös piki pikiksi kutsutaan. Piki piki = pick up = ottaa kyytiin. Kalliimpi tosin, samainen kuuden kilometrin matka maksaa noin 5000 shillinkiä. Ja tässä kulkupelissä tuuletus toimii! Hintoja joutuu neuvottelemaan ennen lähtöä. Usein minulta yritetään periä tuplahinta, mutta aika nopeasti kuljettajat huomaavat, että olen hintatietoinen. Ja usein heillä ei ole vaihtorahaa, kas kummaa. Eli kannattaa maksaa tasarahalla tai muuten maksaa liikaa. Mopotaksin kyytiin en ole rohjennut. Vauhti on hurjaa ja ajetaan sieltä mistä mahtuu ja mistä nopeimmin pääsee. Yleensä se tarkoittaa tien piennarta, jossa jalankulkijat tarpovat henkensä uhalla. Minua ainakin pelottaa, usein. Liikenteen lisäksi tiellä saattaa kulkea vuohia (onneksi täällä ei ole kulkukoiria, ne voivat olla pelottavia) ja tiet ovat huonokuntoisia, ja illalla on tietenkin pimeitä. Eikä sitä piennarta yleensä edes ole, ojan reunalle joutuu usein mopoja väistämään.

 Dar es Salaam, Tansania

Shoppers on lähisupermarkettini. Asun Mikochenin alueella ja kauppa on ainoa paikka jossa näen joskus muita länsimaalaisia, muuten siellä käy keskiluokkaisia darilaisia. Tansaniassa muovipussit on kielletty - ihan mahtavaa! Kaupasta saa kangaskassin, maksusta. Eli useimmilla näyttää olevan oma kassi mukana. Eiköhän olisi jo aika Suomessakin bannata muovipussit?

Muovipulloista ei taideta sen sijaan ihan heti päästä eroon. Harmi. Ja vielä hölmömpää että Suomessa pullovedestä yritetään tehdä luksustuotetta - suomalainen kraanavesihän on jo todellinen luksustuote! Täällä hikoilee +32 asteen lämmössä, eikä vettä jaksa juoda tarpeeksi. Vichyä on harvassa paikassa tarjolla, mutta silloin kun sitä on, pitää sitä ostaa. Yleensä ostan vettä isossa kuuden litran pullossa. Silloin pitää tulla alle kilometrin kotimatka bajaj´illa ja pyytää kuskia tuomaan pullo toiseen kerrokseen. Aina tuovat mielellään ja aina tippaan mielelläni.

Tansania on yllättäen viinintuottajamaa. Viini ei ole kallista, eikä kuulemma kovin hyvää. Toistaiseksi viini on jäänyt hyllyyn.

Jos koti-ikävä yllättää, sitä voi yrittää helpottaa tutuilla näkkäreillä. Kumpikaan firma ei taida olla enää suomalaisomistuksessa.

Vihannekset ja kananmunat ostan yleensä kadun varrelta, pienistä kojuista. Näin -  ainakin kuvittelen - tukevani paikallisia pienyrittäjiä.

Suomalaiselle pitää aina olla kahvia, mustaa ja vahvaa. Täältä löytyy hyviä paikallisia kahveja, mutta näköjään tänne tuodaan paljon kahvia Keniasta. Kauniita pakkauksia, maasaihelmikoristeen kera.

Tänään Shoppersissa tapahtui erikoinen välikohtaus. Vanhempi, keskiluokkainen, paikallinen `herrasmies` maisteli maustehyllyllä chilikastikkeita. Hän avasi pullon kerrallaan, kallisti pulloa sormellensa niin että chiliä tarttui siihen, nuolaisi, laittoi pullon kiinni ja takaisin hyllyyn. Tämä toistui muutaman kerran. Lopulta ilmeisesti löytyi kastike, joka miellytti hänen makunystyröitään.

 Dar es Salaam, Tansania

Morogoro Stores, osa 2

Morogoro Stores alue on tunnettu ennen kaikkea tinga tinga-maalauksista. Alueeella on useita pajoja ja myymälöitä, joissa maalauksia valmistetaan ja myydään. Tinga tinga-maalaukset näyttävät "turisti- tai toritaiteelta" ja sitähän ne ihan positiivisesti sanottuna ovatkin. Taidesuuntaus syntyi 1960-luvulla Dar es Salaamissa ja on levinnyt täältä muualle Afrikkaan. Usein niissä on samat teemat - afrikkalainen luonto, eläimet ja ihmiset - ja tekijät kopioivat paljon toisiaan. Osa teoksista on harrastelijamaisia mutta on joukossa toki taidokkaita ja laadukkaita teoksiakin. Tähän turistinäkökohtaan kuuluu myös se, että teokset ovat pienikokoisia jotta ne saisi helposti kuljetettua lentokoneessa. Koska rahasta ja materiaaleista on usein puutetta, on maalausvärinä alkujaan käytetty mm. polkupyörämaaleja.

Oheisessa Yle:n jutussa tinga tinga yhdistyy hienosti polkupyöräilyyn. 

 Dae es Salaam, Tansania

Morogoro Stores osa 1

Piti saada hame. Tansania on muuttunut viime vuosina konservatiivisemmaksi ja omat hameeni olivat aivan liian lyhyitä. Lämmintä on noin 32 astetta, joten pitkät housut eivät tule kyseeseen tässä helteessä. Yksi pidempi hame minulla oli - äidiltäni lainattu - jolla pääsin alkuun. Mutta eihän se omalta tuntunut ja niinpä lähdin ostoksille. Ei löytynyt hametta. Paikallisissa vaateliikkeissä on lähinnä mekkoja ja nekin Kiinasta tuotuja tekokuitukrumeluureja. Pomoni vei minut Morogoro Stores -alueelle, jossa oli pari hyvää kirppistä. Kirppiksillä on länsimaisia vaatteita, lienevätkö lähtöisin UFF:n vai Fidan laatikoista. Hametta en niistäkään löytänyt mutta yhdestä paikasta löytyi röykkiöittäin kankaita. Sieltä löytyi mieleinen - mielestäni perusafrikkalainen - kangas, sitä oli vaan liian vähän. Onneksi kasasta löytyi farkun lahkeita ja noita kahta kangasta yhdistämällä sain mieleisen hameen - 30 000 shillinkiä eli noin 5,5 euroa. Olin tyytyväinen. Kunnes.

Pomoni kysyi oliko hamekangas Hollannista. Hollannista!? Mitä ihmettä se horisee. Ja todella, kun katsoin kankaan reunoja luki siellä "Holland wax". Mikä pettymys. Tästä alkoi tutkimusmatkani batiikin maailmaan ja selvisi että Hollannista todellakin tuodaan teollisesti tuotettuja batiikkikankaita Tansaniaan. Ja paikallisista nuo kankaat on hienoja; kertovathan ne, että vaatteen kantajalla on varaa ostaa tuontikankaita. Tansanialaiset batiikit ovat yleensä käsintehtyjä, abstrakteja ja ehkä vähän huonompi laatuisia. Mutta ei haittaa, tansanialainen tai ei, hame on ihana!

Morogoro Stores alueella on myös muutama `ravintola`, oikeastaan ruokakoju, luomukauppa ja käsityömyymälä. Alue on tunnettu erityisesti tinga tinga- maalauksista, joita valmistetaan ja myydään Morogoro Storessa. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

 Dar es Salaam, Tansania

Fish market ja tansanialainen ruoka

Oikeastaan kalatorista ja ruuasta ei pitäisi puhua samassa lauseessa. Dar es Salaamin keskustassa sijaitseva Kivukonin kalatori oli tyrmäävä kokemus. Haju iski vastaan jo portilla - ja voimalla. En ole kovin herkkä mutta oksennus meinasi tulla. Tuohon löyhkään kun lisää vielä kuumuuden, tungoksen ja ahdistavan huutelun ... huh huh!  Kävelin puolijuoksua torin läpi rannalle, missä kalastajat purkivat lastejaan. Löyhkä seurasi perässä, eikä jättänyt rauhaan. En tiedä kumpi häiritsi enemmän, haju vai perässäni norkoilevat ja huutelevat miehet. Vierailu jäi lyhyeksi, mutta tulipahan käytyä.

Kalaruuat täällä ovat kuitenkin todella herkullisia ja kala on aina varmasti tuoretta. Tonnikalaa, hummeria, mustekalaa, katkarapuja, purppuranapsija, meriantura.... kaikkia lajeja en edes tunnista enkä nimiäkään ole koskaan aiemmin kuullut. Parhaimmillaan kala on kokonaisena grillattuna, yrttisen kastikkeen kera. Ja ugalia rinnalle, maissipuuroa. Itse lisäisin vielä chiliä antamaan lisäpotkua, aika miedon makuisia ruuat ovat. Ehkä keskihinta kalalounaalle on noin 20 000 shillinkiä eli seitsemisen euroa. Kasviskeiton saa 5 000 shillingillä.

Mutta ihan parhaita täällä ovat hedelmät; mangot, papaijat, vesimelonit ja avokadot. Suomessa ei osaa edes uneksiakaan kuinka makeita ja mehukkaita ne ovat, kun ovat saaneet kypsyä rauhassa loppuun saakka polttavan auringon alla. Pitkästä aikaa maistoin banaania, miten voikin olla niin maukas! Hyvä ruoka, parempi mieli!

 Dar es Salaam, Tansania

Coco beach

Mulla oli tänään etätyöpäivä. Tehtävänä oli kirjoittaa juttu tulevasta tapahtumastamme. Aamulla piti kuitenkin päästä ulos ennen töihin ryhtymistä. Halusin kävelemään rannalle, olemmehan rantakaupungissa. Asun noin puolen kilometrin päässä rannasta mutta sinne ei ole pääsyä - ei vaikka kuinka etsin tietä tai edes pientä polkua. Ranta on rakennettu täyteen. Ennen tämä olisi suututtanut minua; kaikilla pitää olla pääsy rannalle! Mutta ne yleiset rannat joita olen täällä nähnyt, ovat todella surullinen näky, kuin kaatopaikkoja. Hyvä vaan ettei kaikilla ole pääsyä rannalle, pysyvätpähän rannat siistimpinä.

Coco beach on tunnettu ranta Masakin kaupunginosassa. Matkaoppaissa sitä mainostetaan paikallisena rantana, jossa `darilaiset` hengailevat. Tänään siellä oli hiljaista; yksi auringonpalvoja ja yksi lenkkeilijä - keltainen villapipo päässään! Ja ranta on kuitenkin kilometrin pituinen. Kun pörhälsin paikalle bajaj´lla (tuktukilla) oli vastassa varsinainen vastaanottokomitea. Olisinkohan ollut päivän ensimmäinen potentiaalinen asiakas, sillä nuoret miehen toivottivat minut kilvan tervetulleeksi juuri heidän ravintolaansa. Ihan piti tietä tehdä, että pääsin heidän ohitse rannalle. 

Taisi olla laskuveden aika, sillä vesiraja oli karannut kauaksi rannalta. Kahlaaminen ei onnistunut mutta kyllä varpailleni kelpasi lämmin valkoinen hiekkakin. Ravintoloiden lisäksi rannalla oli muutama koju, joissa myytiin käytettyjä uima- ja helleasuja. Farkkushortseja hieman himoitsin, mutta olin niin hikinen etten jaksanut sovittaa. Halpa aurinkorasva, kerroin 50, jäi ikävästi ihon pinnalle lillumaan ja hiostamaan. Mutta suojasi kuitenkin eli hyvin ajoi asiansa.

Kävelin rannan päästä päähän ja istahdin viimeiseen rantakuppilaan nesteyttämään itseäni. Hetken istumisen jälkeen oli aika palata kotiin töihin. Mutta ennen sitä pysähdys vihanneskojulla ja avokadoja ja mangoja mukaan lounaaksi.

 Dar es Salaam, Tansania

Kodinmetsästystä

Miten tansanialaisilla voikin olla niin huono maku?! Vaiko minulla? En pitänyt, enkä edelleenkään pidä, itseäni kovinkaan vaativana vaan ennemminkin sopeutuvana. Kuitenkaan yksikään asunto, jota kävimme katsomassa ei miellyttänyt minua. Asunnot olivat kalustettuja mutta eivät sisustettuja, kodinomaisuus oli niistä kaukana. Ja kalusteet olivat usein todella kömpelöitä; isoja ja tummia. Ja vähän nuhruisia. Tietenkin sijainti on tärkeää, täytyy päästä liikkumaan, saada ruokaostokset tehtyä ja alueen pitää olla turvallinen. Netti olisi myös hyvä olla ja ilmastointi on ihan ehdoton. Mutta suurin määrittäjä on budjetti. Varmaan kaikista kodinetsijöistä tuntuu että budjetti on aivan liian pieni, niin minustakin. Kaikki "paremmat" asunnot karkasivat käsistämme ja väsymys iski ennen kun pääsimme loppuun. 

Yön yli nukuttuani laskin vaatimustasoani hieman ja tyydyin yksiöön, jota olimme käyneet katsomassa edellisenä päivänä. "Tyytyä" on turhan kova sana. Kunhan saan omat tavarani asuntoon, muuttuu se varmasti kodiksi - ainakin kuukaudeksi. Jatko katsotaan sitten myöhemmin, eletään tilanteen mukaan. Pomoni on ollut erittäin avulias ja sinnikäs, hän ei taida hevin antaa periksi. Hän on myös innokas kirpparilla kävijä ja hillitön visionääri. Jaksan aina ihailla ja ihmetellä ihmisiä, jotka osaavat tehdä löytöjä ja näkevät heti vanhalle esineelle uuden elämän. Mikäli omat ideat ja tavarat loppuvat kesken, saan varmasti pomoltani niitä molempia lisää. Verhoja ja mattojakin löytyy kuulemma tarvittaessa. Huomenna on muuttopäivä.

 Helsinki-Istanbul-Dar es Salaam

Helsingin lentokenttä oli kuin aavekenttä. Eräänlaista luksusta kun ei tarvinnut jonottaa turvatarkastukseen, mutta siihenpä se luksus sitten jäi. Kaupat ja ravintolat kentällä olivat kiinni, vain pari R-kioskia oli auki. Hyvä niin, sain aamukahvit juotua ja karjalanpiirakan syötyä. Suomalaiselle kahvi on tärkeää, juommehan sitä eniten maailmassa. Odotan mielenkiinnolla minkälainen kahvikulttuuri Tansaniassa on. Tiedän että siellä tuotetaan kahvia, mutta millaista?  Näin Fazer kuvailee tansanialaista kahvia nettisivuillaan: "Tansanialaisen kahvin maku on monitahoinen, siinä on raikasta ja eloisaa hapokkuutta ja usein marjaisia ja hedelmäisiä makuvivahteita". Kuinkahan Fazer kuvailisi suomalaisten suosimaa Juhla Mokkaa?

Mutta välilasku Istanbulissa, jossa lentokentällä oli normimeininki. Paljon ihmisiä ja lentoja, maskia tuskin kenelläkään. Turvaväleistä tosin muistutettiin lattiassa olevissa tarroissa. Turkkilaiselle kahville ei jäänyt aikaa. Ensimmäinen lentoni oli myöhässä, sillä aamulla Istanbulissa ollut lumimyrsky sotki lentoaikataulut. Kone saapui myöhässä Helsinki-Vantaalle ja pääsimme lähtemään tunnin myöhässä aikataulusta. Kone oli täynnä ja maskia täytyi pitää koko lennon ajan. Tarjoilusta oli tingitty, saimme vain muoviin pakatut sämpylät, kakkupalat ja pillimehua. Koneessa meitä muistutettiin turvaväleistä. Hmm...oikeesti?!

Dar es Salaamiin saavuin kolmen aikaan aamuyöstä. Heti koneesta noustuamme meiltä mitattiin kuume ja palautimme koneessa täyttämämme terveyslomakkeet. Jono eteni nopeasti siihen saakka kunnes virkailija pudotti ja hajotti kuumemittarin. Ja tietenkin juuri ennen minun vuoroani. Jonoja oli kaksi ja onnistuimme keskenämme yhdistämään jonot yhdeksi vetoketju-periaatteella. Kiitettävää yhteistyötä väsyneiltä matkustajilta.

Vielä viisumi jonoon ja sitten ulos. Olin hankkinut viisumin netistä ennakkoon, joten pääsin lyhyempään jonoon. Olin jonon hännillä kun vihaisen näköinen virkailija viittoili minua tulemaan ensimmäiseksi, ohi jonon. Kyllä nolotti. Hän kysyi olenko käynyt Arushassa. No olenhan minä. "Olemmeko tavanneet aiemmin" hän jatkoi. Ei, en usko. Eli pikakaistaa ulos, Peter oli jo minua vastassa.

Yöllä ei juuri liikennettä ollut ja majapaikkaan Dar es Salaamissa saavuin aamuyöllä neljän jälkeen. Uni ei meinannut tulla, kuumuus, vieraat äänet ja hyttyset häiritsivät. Mutta olin päässyt perille ja lopulta nukahdin onnellisena.

Kilimanjaro, Tansania

Arusha on sijainniltaan loistava paikka lähteä safarille tai Kilimanjarolle. Alueella sijaitsee luonnonpuistoja mm. Arusha National park, Ngorongoron suojelualue, lake Manyara ja Kilimanjaro National park. Osa porukasta lähti kahden päivän safarille Ngorongoroon, minä lähdin Kilimanjarolle Tomin ja Tuomaksen kanssa. Ajomatka Kilimanjaron juurelle kesti kolmisen tuntia. Vaelluksemme alkoi Kinapa HQ:sta, noin 1 700 metrin korkeudesta. Suuntasimme Mandara Hut´iin, jonne matkaa kertyi 8 kilometriä ja nousua 1,1 kilometriä. Emme kuitenkaan tyytyneet Mandara Hut´iin, vaan jatkoimme vielä 200 metriä ylöspäin. No, pojat eivät tyytyneet vielä siihenkään, vaan kiersimme huipulla vielä kraatterin. Kävelyä kertyi päivän aikana noin 18 kilometriä. Sisäänpääsymaksu kansallispuistoon oli 70 dollaria ja muut kulut, kuljetus ja tipit noin 50 dollaria.

Muovipullojen ja -pussien vieminen kansallispuistoon oli kiellettyä. Niinpä jouduimme vuokraamaan paksummat muovipullot 5 000 shillingin hintaan. Siis tyhjän pullon. Täysi juomavesipullo (kertakäyttöisessä muovipullossa) maksaa noin 1 000 shillinkiä. Muovipullon olisi voinut ostaa omaksi 10 000 shillingin - eli hyvän illallisen hinnalla. Tansaniassa katujen varret ovat kuin kaatopaikkoja, roskat ovat enimmäkseen juuri muovisia vesipulloja. Eikö vettä voisi pakata maatuviin tölkkeihin, niin maailma olisi edes vähän siistimpi paikka?

Vuorenrinne oli varsin haasteellinen nousta ylöspäin. Polku oli kivinen, töyssyinen ja täynnä puunjuuria. Töitä sai tehdä tosissaan, mutta huipulle pääsimme reilussa kahdessa tunnissa, kun keskimääräinen vaellusaika on kolme tuntia. Oppaamme, Rocket, piti pienen porukkamme kasassa asiallisesti, vaikkakin varsin leipääntyneesti. Emme saaneet hajaantua, sillä alueella on tehty viime aikoina ryöstöjä ja yksinkulkija on turhankin otollinen ryöstäjille. Onneksi selvisimme reissusta suuremmitta kommelluksitta, vain kipeytyneet lihakset muistoina.

Arusha, Tansania

Aamu Korongwessa alkoi bussin siivouksella ja jatkui iltapäivällä Arushassa huoltotöillä. Ajokki siivotaan aina tarpeen mukaan
ja siivousporukka valikoituu sekalaisesti. Yleensä jokainen vie roskansa pois kun pysähdytään ja huolehtii omista tavaroistaan. Lattiat likaantuvat varsin nopeasti, punainen hieno hiekka leviää joka paikkaan. Samoin ikkunat täytyy putsata pölystä ja ötököistä, täytyyhän meillä etupenkillä istuvilla olla puhdas maisemaikkuna.

Bussi on 27 vuotta vanha, eikä siihen ole saatavissa varaosia Afrikasta. Osat pitää tuoda joko Suomesta (kiitos, Raicca!) tai teetättää ne paikanpäällä. Eurooppaan tultaessa bussi pitää katsastaa ja nyt täytyy tehdä jo huoltotöitä sitä silmällä pitäen. Onneksi matkassa on osaavaa porukkaa mm. sähkömies ja muutama bussikuski. Afrikan pikavuorolla on vain rengas puhjennut ja ilmastointia on jouduttu fixaamaan, joten aika vähällä ollaan päästy. Tosin pyyhkimet eivät vielä toimi (pyyhkimien moottori kärähti) ja laturinhihnat täytyy vaihtaa.

Tansaniassa matkanteko on ollut hidasta töyssyjen ja tarkastuspisteiden takia. Tietöiden vuoksi ollaan jouduttu menemään hitaita ja huonoja kiertoteitä vain muutaman kerran. Yleensä töyssyt tulevat ennen kyliä, viidenkympin rajoitusalueilla. Mitä lähemmäksi kaupunkia tullaan, sitä enemmän kyliä - ja töyssyjä - on. Bussin paino tarkastetaan noin 50 kilometrin välein. Viimeisen mittauksen mukaan painoa on 13 800 kiloa ja sallittu paino näillä teillä on 18 000 kiloa. Poliisit pysäyttävät busseja tiuhaan. Yleensä selviää pienellä juttutuokiolla, lahjuksia emme ole vielä joutuneet maksamaan.

Matkalla Korongwesta Arushaan pidimme lounastauon Moshissa. Lounas jäi syömättä, sillä kadun varrella sai laitatettua kynnet kuntoon, joten - first things first!