Malaga-Paris-Helsinki

Benalmadena

Herätys kello 03.11. Ensimmäinen ajatus oli jippii!! Vihdoinkin pääsen kotiin. Aamutoimet, uloskirjautuminen hotellista ja taksiin. Hyvästelen Benalmadenan ja toivon, että viimeistä kertaa. Vastaan tulee kaksi poliisiautoa valot vilkkuen. Muuten ei tapahdu juuri mitään.

Malaga

Lentokentällä on rauhallista, vain kahden tiskin eteen alkaa kerääntyä jonoa. Juttelen niitä näitä edessäni jonottavan miehen kanssa. Hän on tullut häihin Andalusiaan ja nyt hän on kotimatkalla Floridaan. Häneen perheensä imigroitui Venezuelaan, jonne hän jäi muun perheen myöhemmin muuttaessa takaisin Espanjaan. Viimeiset kaksi vuotta hän on asunut Jenkeissä. Hän kovasti haaveili matkasta Skandinaviaan, ehkä ensi vuonna. Takanani on perhe neljän pienen lapsen kanssa. Aika reipasta touhua vanhemmilta.  Hetki vielä, passi tiskiin ja laukku hihnalle. 23,5 kg. Turvatarkastukseen pääsen suoraan ja se menee läpikulkien. Kahville ja leivälle, lisäksi tuorepuristettua appelsiinimehua - 16.90 euroa. Vessaan ja portille. Olen varannut itselleni - tai siis ostanut - käytäväpaikan, 25D. Nousen koneeseen viimeisten joukossa, jälleen kerran. Ei tarvitse seisoa jonossa vaan voin istua rauhassa ja odottaa jonon katoamista. Jossain aina odotat, joko koneessa tai portilla. Yhtä jonottamista tämä matkustaminen. 

Pariisi

"...Pariisissa pieni tauko, napataan Dom Perignon...' laulaa Atomirotta matkalla Malagaan. Oma matkani suuntaa auringosta pimeyteen: Suomeen ja talveen. Olen onnellinen. Pariisissa taivas on harmaa ja vettä sataa taivaan täydeltä. Charles de Gaulle-lentokentällä on aikaa lounaalle, syön japanilaisessa ravintolassa mereneläväkeiton - japanilaisella twistillä tietenkin. Pari tuntia ajan tappamista ja koneeseen. Helsinki-Vantaalla noin kello 16.30.

Helsinki

Heti astuttuamme koneesta ulos Helsingissä, meiltä tarkastetaan passit. Kun pääsen laukkuhihnalle, (ilmeisesti) huumekoira on jo valmiina hommiin. Onkohan tulli saanut vinkin jostain rikollisesta toiminnasta? Kohta perässä tulee nuori mies neljän tullihenkilön saattelemana hakemaan laukkuaan. Tullikoira työskentelee sermin takana ja päästää laukkuni jatkamaan matkaa hihnalla.

Kylmä. Sama vanha kaava toistuu: siskoni tulee lähtevien oville autolla vastaan ja mennään äidin luokse kahville. Toinen siskoni on jo siellä. Olen ostanut Malagasta käsintehtyjä keksejä ja Rondasta, luostarista, nunnien tekemiä joulukeksejä. Kahvittelemme ja vaihdamme kuulumisia.

Lunta alkaa sataa isoin hiutalein. Maa muuttuu hetkeksi valkoiseksi, Ihana tervetulotoivotus!

Nizza

Nizza, Ranska

La Negresco

Hotelli La Negresco on Nizzan maamerkki. Rantabulevardilla, Promenade de Anglais'lla eli Enkelten kadulla sijaitseva 110-vuotias hotelli on varsin majesteetillinen näky. Hotellin kupolissa liehuva Ranskan lippu näkyy kaupungin laitamille saakka. Hotelli on yksityisomistuksessa ja ehkä juuri siksi se on säilyttänyt arvokkuutensa ja loistonsa. Pitkäaikainen omistaja Madame Jeanne Auguer kuoli vuonna -19, 95 vuoden iässä. Hänen mukaansa on nimetty hotellin - yllättävän vaatimaton - myymälä, boutique Jeanne. Ennen satavuotisjuhlia hotelli remontoitiin muhkealla kymmenen miljoonan euron budjetilla! 

La Salon Royalin hennosti valoa siivilöivä kupoli on koristeltu lasimaalauksin. Ylhäältä laskeutuu valtava kimalteleva kattokruunu, jossa on 18 600 kristallia! Eipä juuri pienempi voisikaan olla 600 neliömetrin kokoisessa pyöreässä salongissa. Seinillä on arvotaidetta ja myös itse madamen muotokuva. Hotellissa on yli 6000 taideteosta ja se on Ranskan kansallinen suojelukohde. Yllättäen lattialla on vanhoja polkuautoja, mikä lieneekään niitten tarina.

La Negrescossa on Nizzan hienoin ravintola, kahden tähden Le Chantecler sekä La Rondo Brasserie, jonka keskellä on oikea karuselli. Koska ravintoloihin en päässyt kurkistamaan, päätin käydä mocktaililla eli alkoholittomalla cocktaililla hotellin baarissa. Jouduin odottelemaan aulassa muutaman minuutin baarin avautumista, ei yhtään hullumpi paikka odotella. Keskellä aulaa oli pyöreä penkki ja sen keskellä valtava kukka-asetelma. Seinillä tietenkin mittaamattoman  arvokasta taidetta ja henkilökunta oli tyylikkäästi pukeutunutta ja käyttäytyi hillityn arvokkaasti. Kun baarin ovet avautuivat, täyttyi se hetkessä. Myös pöytävarauksia oli tehty etukäteen. Tilasin mocktailin - ei ollut erikoisen hyvä - ja nojauduin upottavalle antiikkisohvalle kuuntelemaan kolmihenkisen bändin soittamia melankolisia rokin klassikoita. 

Nizzassa on karnevaalikausi lopuillaan. Karnevaalien takia keskustassa on suljettu  katuja ja aidattu alueita, joille on sisäänpääsymaksu. Kaduilla on myyntikojuja ja niissä myydään naamioita, ilmapalloja yms. Aikuisilla on kukkakimppuja käsivarsillaan, kimpussa pääroolissa on mimosan keltaiset oksat. Illalla 23.30 alkaa äänekäs pauke ja räiske, hetken kestää ennenkun ymmärrän että kyseessä on ilotulitus. Nousen sohvalta parvekkeelle. Voi koiraparat. Räiske kestää parikymmentä minuuttia ja väriä ja säihkettä riittää. Monet raketit räjähtävät mustalle taivaalle Ransakan lipun väreissä: sinistä, valkoista ja punaista.

Villefrance

Villefrance-sur-Mer, Ranska

Sentier du Littoral

Tänään lähdin reippailemaan Nizzasta Villefrance-sur-Meriin. Villefrance on pieni kesäkaupunki Nizzan kupeessa, itäpuolella, kukkulan takana. Mont Boron puiston kohdalta, Monacon prinsessa Gracen Bulevardilta, lähtee Sentier du Littoral eli rantapolku kohti Villefrancea. Portaat vievät jyrkästi alas kohti rantaa ja sieltä patikointi jatkuu pitkin suojeltua luonnonpuistoa. Reitillä riittää rappusia, puisia ja kivisiä. Välillä noustaan ylös kalliolle ja välillä taas laskeudutaan alas kohti turkoosin väristä Välimerta. Maasto on haastavaa, tasaista kohtaa ei juuri ole mihin jalkansa laittaisi. Välillä polku vie kiinni oleville porteille, ja näyttää että matka tyssää siihen. Polku kuitenkin jatkuu, välillä huomaamattomana kalliolla tai puiden varjossa. On niin kaunista, että on ihan pakko pysähdellä ihailemaan maisemaa useampaan otteeseen ja välillä istahtaa alas kalliolle nauttimaan luonnon kauneudesta.

Polku päättyy Villefrancen satama-alueelle. Siitä on lyhyt matka vanhaan kaupunkiin. Kapeat kujat ovat tyhjiä, ravintolat ja kaupat kiinni. Aukeavat vasta huhtikuussa. Vanhakaupunki on kuin sieluton kulissi, talot ovat tyhjillään ja odottavat turisteja saapuviksi. Enää ei paikallisia asu kovinkaan monta vanhassa kaupungissa, ovat muuttaneet muualle. Tästäkin vanhasta kaupungista on tullut turistien leikkikenttä. Ihan hullu maailma.

Palaan Nizzaan bussilla numero 15. Lippu maksaa 1,50 euroa ja on voimassa 74 minuuttia. Vaihdan bussia Garibaldin aukiolla. Syön jäätelön aukion laidalla istuen ja ihmisvilinää ihmetellen. Sitten hyppään kolmekasiin ja palaan kotiin.

Cannes

Cannes, Ranska

Täytyy aloittaa lopusta. Cannesin reissu päättyi suomalaisten tapaamiseen paikallisessa baarissa. Ja kukapa muukaan istui viereeni kuin suomalainen äänekäs itseään kehuva kännikala. Kiva. Ja toisella puolella istui kaksi pariskuntaa, jotka heti jättivät yksinistuvan naisen seurueen ulkopuolelle. Mutta onneksi ranskalainen valkoviini oli hyvää.

Vietän paljon aikaa yksikseni sekä kotona että reissussa. Ja viihdyn hyvin. Tänään päätin kuitenkin lähteä mukaan Rivieralla asuvan Timo Hakalan opastamalle kävelykierrokselle Cannesiin 19 muun suomalaisen kanssa. No, en suoranaisesti kadu lähtöä, mutta ensi kerralla harkitsen tarkkaan. Kierros oli mielenkiintoinen, täynnä asiaa ja tarinoita. Kolmen tunnin jälkeen alkoi tulla ähky, tieto ei enää uponnut tajuntaani. Myös jalat valittivat viimeisiä rappuja noustessamme, kierros päättyi vanhaan kaupunkiin ylös kukkuloille. 

Mitä sitten jäi mieleen Cannesista? Hienot hotellit ja luksusputiikit, valkohiekkainen ranta, casino ja elokuvafestivaalit. Silmissäni näin Aki Kaurismäen tanssahtelevan punaisella matolla karkuun ministeri Suvi Lindeniä. Rantabulevardi oli remontissa, putkia laitettiin uusiksi kadun alla, joten kaupunki ei ollut paraatiasussaan. Mutta onneksi suoja-aidoissa komeilivat Cannesissa vierailleet filmitähdet kuten Sophia Loren, Brigitte Bardot, Grace Kelly, Bondit Sean Connery ja Roger Moore jne. Myös tähtien kädenjälkiä ja nimmareita pääsin ihailemaan kongressikeskuksen edustavilla olevista laatoista.

Ennen junalle menoa ja Nizzaan paluuta istahdin ostoskadulle  juomaan kahvit ja maistelemaan Cannesin nimikkoleivosta, La Tarte Tropezienneä, joka muistutti meidän laskiaispullaa. Halkaistun pullan välissä oli kermavaahtoa, päällä tomusokeria ja maussa häivähdys sitruunaa. Puolalainen leipuri Micka toi isoäitinsä reseptin Rivieralle 1950-luvulla. Brigitte Pardot oli Saint-Tropezissa tekemässä elokuvaa Ja Jumala loi naisen ja hän kävi kuvaustauoilla Mickan kahvilassa. Hän ihastui kyseiseen leivonnaiseen ja ehdotti nimeksi La Tarte Saint-Tropez. Micka kuitenkin muutti nimen muotoon La Tarte Tropezienne.  

Timon yrityksellä on hauska nimi: Nice tours. Sen voi ymmärtää kahdella tavalla, Nizzan matkat tai Mukavat matkat. Kierroksista saa lisätietoa www.nicetours-timohakola.com. Suosittelen.

 

Nizza

Nizza, Ranska

Saavuin keskiyön paikkeilla majapaikkaani Nizzan keskustan kupeessa. Äkkiä lämmöt päälle ja odottelemaan että makuuhuone lämpenisi sen verran että voisi mennä nukkumaan hyvillä mielin. Yön pimeydessä kaupungin valot näyttivät houkuttelevilta täältä kukkulan laelta, mutta kaupunki saa odottaa aamuun.  Hyvin nukutun yön jälkeen aurinko paistoi ikkunaluukkujen välistä ja luukut avattuani lämpöä tulvahti huoneistoon. Auringon valossa näkymä parvekkeelta näytti vielä paremmata kuin yöllä. Parvekelaatikossa rahapuut kukkivat ja pihassa sitruunat ja appelsiinit kasvoivat jo hyvää vauhtia. 

Ensihuomio keskustaan kävellessäni oli katuun litistyneet koiran kakat. Yäk! Niitä sai väistellä samalla kun hymyilin koiranulkoiluttajille. Miten jaksankin aina yllättyä katsekontakteista ventovieraiden kanssa kadulla kohdatessamme! Suomalaisena, vaikka en edes niin ujona, käännän vaistomaisesti katseeni katuun kun joku minulle hymyilee. Täytyy taas opetella katsomaan ihmisiä silmiin ja hymyilemään.

Silmiinpistävää on myös ihmisten tupakointi. Missä vaan ja milloin vaan. Muita ihmisiä ei juurikaan huomioida. Täälläkin on tupakointikielto sisätiloissa mutta mitä väliä, ei täällä ole niin tarkkaa lakien noudattaminen kuin Suomessa. Eli aamiaisella passiivista tupakointia ja perusranskalainen kattaus: cappuccino, tuorepuristettua appelsiinimehua ja croissant.

Täällä on karnevaalikausi menossa ja illalla on kulkue ja valoshow. Alkaa vasta 20.30 (Suomen aikaa 21.30), joten saas nähdä onko minusta lähtijäksi tänäiltana vai viekö uni voiton.

Lille, Ranska

  

Kotimatka alkoi aamulla Le Treportista. Ensiksi tunnin bussimatka Abbevillen, sitten junalla Amiensiin. Puolen tunnin odotuksen jälkeen matka jatkui junalla Lilleen ja sieltä illalla kotiin Brysseliin.

Minulla ei ollut mitään tietoa Lillestä ennen sinne saapumistani, eikä kyllä sieltä lähtiessänikään. Olin kuullut tutuilta aika latistavia kommentteja kaupungista, joten rima ei ollut kovin korkealla. Lämmin syysaurinko kohotti tunnelmia sopivasti ja tänään minulle riitti kaupungilla laahustaminen, terasseilla istuminen ja ihmisten katseleminen.

Olin pitänyt Lilleä pikkukaupunkina, siihenhän nimikin viittaa. Kaupunki oli kuitenkin suurempi, modernimpi ja rujompi kuin kuvitelmissani. Vanhankaupungin kadut olivat leveitä ja aukioita oli tiuhaan. Rakennukset olivat suuria ja kauniita, puistoja ja vihreää vähänlaisesti.  Välillä piti oikein miettiä, missä maassa olen, sen verran erilainen mentaliteetti täällä pohjoisessa on kuin Normandiassa.

Normandia, Ranska

Le Treport, Bains Les Mers ja Eu (lausutaan Öö) ovat sisaruskuntia Normandiassa. Seudulla kulkee yksi bussilinja, eikä se siis tarvitse numeroa tai kirjaintunnistetta. Bussi kulkee kerran tunnissa. Reitti kulkee läpi kaikkien kaupunkien ja kierros kestää vajaan tunnin. Myöskään pysäkkejä ei ole erityisemmin merkattu, eikä niiltä löydy aikatauluja; ilmeisesti paikalliset tietävät ne ilmankin. Aluksi olin väärällä pysäkillä - mikähän pysäkki se lienee ollut - sillä kyseinen bussi ei ottanut minua siltä kyytiin. Kuski kyllä viittoili, mutta ei pysähtynyt. No, seuraava bussihan tulee jo tunnin päästä... Pieni kävelylenkki välissä ja oikean pysäkin etsiminen.

Eun kaupunki on aikoinaan perustettu merenrannalle. Ranskan kuninkaan serkku rakensi nykyisen linnan 1600-luvulla ja  1800-luvulla siitä tuli kuningas Louis-Philippen kesäasunto. Neljässäsadassa vuodessa merenranta on paennut noin viiden kilometrin päähän. Linna oli aikanaan todella moderni, siellä oli hissi ja juokseva vesi. Linnan puutarhassa marmoriset Apollo ja Zeus seisovat vartiossa. Linna on nykyään Eun kaupungin omistuksessa ja siellä on museo ja kaupungintalo.

Le Treport on kalastajakaupunki ja kalaravintolat täyttävät rantabulevardin. Aamuisin satamassa on kalatori, jossa myydään mitä erilaisimpia kaloja ja simpukoita. Jyhkeä kallio kohoaa kaupungin taustalla ja ylös pääsee köysirataa pitkin. Köysirata on automaattinen, enkä rohjennut mennä siihen yksin. Kiiruhdin reippaasti ranskalaisen pariskunnan kanssa samaan vaunuun. Heidän pieni koiransa tärisi pelosta ja minä yritin olla näyttämättä omaani. Pienen pätkän köysirata kulki tunnelissa ja siinä vaiheessa klaustrofobiani nosti päätään. Alas tulin sitten rappusia pitkin. 

Bains Les Mers, aivan kuten Le Treportkin, nousi pariisilaisten suosioon lomanviettopaikkana junaradan myötä. 1800-luvun lopulta alkaen ylhäistö ja ylempi keskiluokka näyttäytyivät rannikolla ja silloin täällä kulki myös raitiovaunu. Nykyään meno on rauhallisempaa, mutta pariisilaiset ovat alkaneet löytää alueen uudelleen. Bains Les Mersin rantabulevardi on värikäs, mutta tyhjä. Talot ovat autioita ja elämä on siirtynyt kauemmaksi. 1800-luvun lopun art deco-rakennuksia on jäljellä vielä kolmisensataa ja onneksi niitä on ryhdytty kunnostamaan ja vuokraamaan. Tänään Bains Les Mersissa oli toripäivä. Paikallisissa boulangereissa ja boucheriessa jonot ulottuivat ulos asti.

Honfleur, Ranska

Honfleur on pittoreski turistien suosima pikkukaupunki Le Havren kupeessa. Bussilla matka kesti sinne 40 minuuttia ja meno-paluulippu maksoi 9,80 €. Ylitimme Seinen korkeaa ja komeaa Pont de Normandie -siltaa pitkin. Seineä pitkin kulkee sekä tavaraliikenne että huvialukset. Jokiristeilijät kuljettavat turisteja, lähinnä eläkeläisiä kaupungista toiseen. Normandia on Ranskan Pohjanmaa. Maisema on tasaista ja laakeaa. Siellä täällä pelloilla näkyy lehmiä, muuten maisema on varsin yksitoikkoista.

Honfleurin vanha satama on kaunis ja täynnä ravintoloita ja terasseja. Kaupungin kapeat ja mäkiset kujat ovat kuin suoraan elokuvasta, todella viehättäviä. Jokainen katu on omanlaisensa. Kaupugista löytyy Ranskan suurin puukirkko, Sainte-Catherine. Honfleurissa on hiekkaranta värikkäine pukukoppeineen, mutta tihkusateesta johtuen en koskaan päässyt sinne asti, vaan kaarsin takaisin keskustaan kaupungin puiston kautta. Tihku muuttui sateeksi. Ylihinnoitellut ravintolat täyttyivät ihmisistä ja ruokailun jälkeen kaupunki alkoi tyhjentyä turisteista. 

Le Havre, Ranska

Tällainen näkymä avautui ikkunastani aamulla. Le havre tarkoittaa satamaa ja Le Havressa on Ranskan toiseksi suurin satama. Täältä löytyy konttisatamaa, matkustajasatamaa, kalastajasatamaa, pienvenesatamaa.... Kuvassa oleva autolautta matkaa Le Havresta Portsmouthiin, Englantiin.

Hetkellinen kotitaloni kuvattuna satama-altaan toiselta puolelta. Le Havren historia on samanlainen kuin Rotterdamin; se pommitettiin maantasalle toisessa maailmansodassa ja suurin osa rakennuksista on 40- - 60-luvuilta. Keskusta edustaa sodanjälkeistä betoniarkkitehtuuria ja kaupungin yleisilme on aika harmaa ja tasapäinen. Kaupunki näyttää jotenkin ihanalla tavalla tavalliselta, vähän tylsältäkin pikkukaupungilta. Kaupungintalon julkisivussakin lukee klassisesti Liberte, Egalite, Fraternite eli vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Täällä se tulee eläväksi.

Asuntoani vastapäätä, satama-altaan toisella puolella on joka-aamuinen kalatori. Ranskalaiset ovat ylpeitä gastronomiastaan ja ruoka tulee puheeksi ranskalaisen kanssa väistämättä. Torit ovat täällä arkipäiväisiä ostospaikkoja ja luomua on tarjolla runsaasti. Normandian erikoisuuksia ovat mm. osterit, Camembert -juusto, sekä omenasiiderit ja Calvados. Vuokraisäntäni Pierre piti itsestäänselvänä, että käyn ostamassa laadukkaat raaka-aineet torilta ja laitan ruuan itse....

Kalatorin vieressä sijaitsee mielenkiintoinen viisikulmainen rakennus, joka on ilmeisesti vanha kalatori. Ovi oli auki ja hallissa näkyi maalaustelineitä ja maalauksia. Piipahdin sisään ihastelemaan sekä rakennusta että maalauksia. Tila näytti työskentelytilalta, ehkä paikallinen taidekoulu pitää siellä majaansa.

Seineen laskevan Tancarvillen kanaalin ylittävä kävelysilta Bassin du Commerce oli remontissa, mutta paketoitunakin komean näköinen. Sillan ali joukko purjehduskoululaisia matkaa merelle harjoittelemaan. Lapsia eivät harmaa taivas ja pieni tihkusade haitanneet. 

Le Volcan eli vulkaano rikkoo tylystikin keskustan betoniarkkitehtuurin. Le Volcan on brasilialaisen Oscar Niemayerin suunnittelema kultturikeskus ja se on rakennettu aukiolle, joka on parikerrosta katutason alpuolella. 

Eugène Boudinin näkemys Le Havresta 1800-luvulta. MuMa eli Musée d’art moderne André Malraux on keskittynyt esittelemän Normandiassa vaikuttaneiden impressionistien töitä. Nyt siellä oli esillä Boudinin töitä, joka tutki intohimoisesti koko ikänsä valon olemusta. Museossa on myös Matissen, Manet´n, Monet´n, Renoir`n ja Degas´n töitä. 

 Le Havressa riittää satamia sekä monen kokoisia ja näköisiä veneitä.

Bassin du Commerce

...Copyright © French Moments Ltd unless otherwise stated. Read more at http://frenchmoments.eu/le-havre/ .

Le Havre, Ranska

Aamuvuoron jälkeen lähdin bussilla Midille eli rautatieasemalle, josta hyppäsin Veroniquen (jonka löysin blablacar-sivustolta) kyytiin ja lähdimme kohti Le Havrea. Veroniquen auto oli pieni ja vanha Toyota. En tiedä vuosimallia, mutta siinä oli vielä kasettisoitin, joten se ehkä kertoo jotain auton iästä. Radio ei toiminut, joten kuuntelimme c-kasettia, sitä ainoaa, joka Veroniquella oli matkassa. Ja eihän kasetilla voi olla muuta kuin vanhaa musiikkia. Onneksi se oli hyvää jazzia, joka ei huonone ajan myötä. Vintagemadamet vintageautossa vintagemusiikkia kuunnellen - totesimme ja vietimme kuusi tuntia tien päällä niitä näitä jutellen.

Le Havressa Pierre tuli hakemaan minut rautatieasemalta. Vuokrasin hänen asuntonsa kolmeksi yöksi ja hän meni siksi ajaksi vanhempiensa luokse. Pierre kierrätti minua pimeässä ja hiljaisessa kaupungissa ja kertoi nähtävyyksistä ja kaupungin historiasta. Hänen asuntonsa sijaitsee satama-altaan lähellä, kauniin rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Jokaisesta ikkunasta avautuu merinäköala ja kaupungin valot tuikkivat lämpimästi pimeässä illassa. Tänään oli hieman sateista, toivottavasti huomenna paistaa taas aurinko. Sain nipun karttoja ja vinkkejä, minne mennä ja mitä tehdä. Tulin Le Havreen osin Aki Kaurismäen innoittamana, osin haistelemaan merituulta. Ja piti vaan päästä jonnekin ja Le Havre sattui olemaan sopivan lähellä Brysseliä. Normandian rannikko on minulle täysin tuntematonta seutua, joten jotain uutta ja kaunista on varmasti luvassa. Huomiseen!

Lyon, Ranska

Alan olla eteläeurooppalaisessa rytmissä. Herään aamulla myöhään ja lähden liikenteeseen kymmenen jälkeen. Pitkään en jaksa ulkona kuumuudessa olla, vaan hakeudun sisätiloihin ja ulkonakin kuljen varjon puolella. Tällaiset hellepäivät ovat omiaan museovierailuihin, ja ostoskeskuksissa voi käydä vilvoittelemassa. Iltapäivisin vietän siestaa, käyn suihkussa ja otan rauhallisesti. Lähden uudelleen ulos illalla yhdeksän jälkeen, kun aurinko on laskenut ja ilma vähän viilentynyt. Muutkin tuntuvat tulevan esiin koloistaan illan tullen. Päivällä tunnelma kaupungissa on laiska ja hidas, illalla ihmiset alkavat liikkua ja virkistäytyä.

Lyon on kaunis ja monipuolinen kaupunki. Kaupungin läpi virtaa joki ja se yli menee paljon siltoja. Silmämääräisesti joka toinen silta on autoille ja joka toinen silta on kävelysilta. Kaupungissa on paljon kukkuloita ja rappusia, hengästyttää ja hikoiluttaa. Mutta onneksi kuppiloita löytyy joka kulmasta ja hinnat ovat kohtuullisia keskustan ja vanhan kaupungin ulkopuolella. Kaupungissa on vanhaa ja uutta, matalaa ja korkeaa. Lyon on inhimillisen kokoinen ja helposti hallittavissa. Julkinen liikenne toimii niin maan alla, päällä kuin ilmassakin. Fourviéren kukkulalle pääsee köysiratajunalla. Tosin täällä on välillä ruuhkaista, vaikka nyt onkin lomakausi ja monet kaupunkilaiset ovat matkanneet maalle.

Illalla eksyin salsabileisiin. Olin päivällä kävellyt pienen aukion läpi, jonka ympärillä oli muutama pieni kotoisan oloinen ravintola. Päätin siis lähteä sinne illalliselle. Jo muutaman korttelin päähän kantautui salsan rytmit ja ihmisiä valui paikalle runsain joukoin. Patsaalla oli kuubalaisen näköinen orkesteri soittamassa puolilivenä musiikkia. Osa musiikista tuli nauhalta, mutta lyömäsoittimet raikasivat livenä. Tunnelma oli huumaava; ihmiset tanssivat, jokainen tyylillään.

Lyon, Ranska 

 

"Loma on loppu. Lasketaan lapset ja lähdetään kotiin." Näin sanoi Laurent ilmoituksessaan. Matkasimme vanhalla 9-paikkaisella volkkarilla Genevestä Lyoniin. Pakussa ei ollut ilmastointia, joten ajoimme kuumuudessa ikkunat auki. Tuntui todella kuin olisimme lomamatkalla perheen kanssa; kuusikymppiset Laurent ja hänen tuleva vaimonsa huolehtivat että meillä kaikilla (meitä oli yhteensä kuusi matkaajaa) oli hyvä olla. He tarjosivat meille juomia ja ruokaa, ja pitivät huolen vessatauoista. Jälleen kerran pääsin mukavasti ja turvallisesti perille.

Luulin majoittuneeni vanhaan kaupunkiin kunnes tulin vanhaan kaupunkiin. Hotellini sijaitseekin keskustassa, mutta suomalaisesta perspektiivistä keskusta näytti vanhalta - kuten kaikki yli sata vuotta vanha. Lyon on miljoonakaupunki ja keskustan ulkopuolella leviää valtavat lähiöt. Suurin rakennuskompleksi jonka näin ja jonka olen koskaan nähnyt, on kuin Kiinan muuri; näkyy varmaan avaruuteen asti.

Kävin vaihtamassa loput Sveitsin frangit euroiksi. Rahanvaihtopaikassa näkyi kaikki mahdolliset valuutat ja kurssit, myös Suomen markan kurssi. Tuli kyllä vähän hämmentynyt ja epäluottavainen olo; onkohan vaihtokurssit ihan ajan tasalla? Markan kurssi suhteessa euroon oli 5,954.

Geneve, Sveitsi

Vielä viime hetken fiilistelyjä Genevessä. Vaikka Geneve on Sveitsin toiseksi suurin kaupunki, on täällä asukkaita vain 200 000. Turistejakaan ei paljoa ole, joten tunnelma on kuin pikkukaupungissa. Luonto on vahvasti läsnä ympäröivien vuorten muodossa. Rein-joki virtaa kaupungin läpi ja Genevenjärvi on oleellinen osa kaupunkia. Kaupungin puistot ovat pieniä, mutta ehkä se riittää; järvelle ja vuorille on kaikilla pääsy. Julkinen liikenne toimii hyvin ja kertalippu bussiin maksaa noin kolme euroa. 

Joen toisella puolella sijaitseva Carougen kaupunginosa on Geneven pikku-Italia. Se on aikanaan ollut itsenäinen kaupunki, nyt osa Geneveä. Carouge´n kauppiasperinteitä jatkavat nykyään käsityöläiset ja taiteilijat. Alueella on paljon pieniä putiikkeja, gallerioita, ateljeita sekä tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloja. Tutustuin laukkuntekijä Chris Murneriin ja ihastuin hänen luomuksiinsa, jotka ovat kuin veistoksia. Oli elämys päästä tutustumaan hänen ateljeehensa, joka sijaitsi kaupan takana, idyllisellä sisäpihalla. Kaikki laukut tehdään Genevessä ja laatu ja hinta ovat sen mukaisia. 

 

Yvoire, Ranska.

 
Lähtipä Genevestä etelään, pohjoiseen tai länteen, muutaman kilometrin päästä on jo Ranskan puolella. Raja kulkee välillä moottoritetä ja jokea pitkin tai sitten keskellä Genevenjärveä. Ylläoleva kuva on otettu Salève-vuorelta, noin kilometrin korkeudelta. Kuvassa kaupunkialue on Geneveä ja vihreät alueet sen ulkopuolella Ranskaa. Myös Geneven maamerkki, vesipatsas Jet d`Eau näkyy vajaan kymmenen kilometrin päähän.

Ranskassa hintataso on alhaisempi kuin Sveitsissä ja niinpä sveitsiläiset tulevat Ranskan puolelle pikkukyliin ostoksille. Tämä on nostanut Ranskan hintatasoa ja paikalliset asukkaat kärsivät siitä. Monet myös käyvät töissä Sveitsin puolella ja asuvat Ranskassa; näin he saavat kahden maan edut. Mm. asunnot Ranskan puolella ovat huomattavasti edulisempia.

Kylähyppely päättyy Le Sappeyn, Annemasse, Bonnen ja Hermancen jälkeen pittoreskiin Yvoiren kylään Genevenjärven rannalle. Kylällä näkyi Ruotsin lippuja ja aiemmassa kylässä Tanskan lippuja. No ei, kylien lippujahan ne olivat. Mutta ilahduttavan tutun näköisiä. Yvoire on kaunis jyhkeine kivitaloineen ja mahtavine kukkaistutuksineen. Nykyään toimeentulo saadaan turismista ja olen onnellinen, että saavun kylään vasta illalla kahdeksan aikoihin, kun muut ovat jo poistuneet tai tekevät lähtöä. Kylään ei pääse autolla ja lähistöllä on pari valtavaa parkkialuetta. Niistä voi vaan päätellä, kuinka paljon turisteja täällä päivittäin käy. Kadut ovat kapeita, rakennukset taidolla kunnostettuja, kukka-asetelmia joka puolella. Satama-alue on rauhallinen ja juon terassilla yhden paikallisen oluen: Lemanin, joka on nimetty Lémanin niemimaan mukaan.