Bukarest, Romania - Sofia, Bulgaria

(English text below)

Meille kävi klassisesti eteläkorealaisen Sang Yoonin kanssa. Olimme menossa samalla bussilla Bukarestista Sofiaan ja päätimme kävellä yhdessä bussiasemalle. Treffasimme hostellin aulassa ja kadulle päästyämme kysyimme yhteen ääneen, että minne päin meidän pitää lähteä. Kumpikin siis luotti siihen, että toinen tiesi reitin. No, eikun karttaa tutkimaan ja kartta kourassa suunnistamaan asemalle. Bussiasemalla yritimme ostaa lippuja lippuluukulta, mutta nainen sanoi, että liput saa kuskilta. No, kuskilta sai lippuja: erikoishintaan, ilman kuittia. Ehkä tuo oli malliesimerkki rajat ylittävästä yhteistyöstä; ilmeisesti romanialainen lippumyyjä ja bulgarialainen bussikusi jakoivat potin.

Bussi oli vain puolituntia myöhässä saavuttuamme 7,5 tuntia myöhemmin Sofiaan - keskiyöllä. Asemalta otin taksin - Sang Yoon lähti parempaan hotelliin - ja olevinaan varmistin, että kuski puhuu englantia. Mutta olisihan se pitänyt tajuta, että ei muutama "yes" tarkoita sitä, että osaisi kieltä. Hän ei osannut hostelliini ja jätti minut kadulle reppuni kanssa. No, hetken pyörittyäni löysin perille vain huomatakseni, että hostelli oli aikamoinen läävä. Onni sinäänsä, sillä vaikka minulla oli varaus ja varausmaksu maksettu, heittivät he minut pellolle - heitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Puhumattakaan varausmaksun palauttamisesta. Eikun taas reppu selkään ja kadulle. Lopulta painoin pääni tyynyyn kahden aikaan Art Hotellissa, hintava, mutta niin ihana paikka!

Romaniasta jäi todella hyvä mieli. Omat ennakkoluuloni saivat kovasti kyytiä. Romania on kaunis, siisti ja monipuolinen maa. Romanialaiset ovat ihanan ystävällisä ja avuliaita. Suosittelen lämpimästi.

* * *

It happened classically. Me and South Korean Sang Yoon decided to walk together to bus station from our hostel, to get from Bucharest to Sofia. When the door closed behind us, we both asked at the same time "where should we go to?" We both counted to each other - of no effect. We had to take the map and start to read it together. 

At the bus station we tried to get the tickets from the counter, but the lady said the driver sells the tickets. We got the tickets from him, for special prize without receipts. Well, maybe that can be called a cross-border co-operation, apparently they shared the money.

After 7,5 hours we arrived in Sofia, only half an hour late, at midnight. I took a taxi and I thought I verified driver´s English skills, but few "yes" doesn´t mean that he actually speaks English. He didn´t know the address, so he left me on the street. I had no idea where I was, but I succeed to find the hostel, which I had booked earlier. Unfortunatelly it was quite a dump and fortunatelly it was full. They kicked me out, even I had paid the deposit, but they couldn´t care less. Certainly I didn´t get my money back. Back to streets, backbag on my back and searching for an other hotel. In the end I put my head on the pillow in Art Hotel - pricey, but so nice!

I have very warm feelings about Romania. All my
prejudices were forgotten. The country is beautiful, clean and interesting. Romanians are very friendly and helpful. I can highly recommend a visit to Romania.

Brasov, Romania

(English text below)

Mitäpä olisi Romaniassa käynti ilman Transilvaniaa ja Draculaa. Päivän maaseuturetkellä noustiin Karpaateille eli Transilvanian Alpeille, jotka kohoavat noin 2,5 kilometrin korkeuteen. Talvella täällä voi lasketella ja kesällä vaeltaa mänty- ja tammimetsissä. Upeat maisemat. Keskiaikainen Brasov -huomaa Hollywood -tyylinen kyltti rinteellä - jota kommunismin aikaan kutsuttiin Stalinin kaupungiksi, on keskiaikainen kaupunki jossa näkyy saksalaisten ja unkarilaisten vaikutus. Myös ottomaanit eli turkkilaiset ovat jättäneet jälkensä Romaniaan, joten täällä on yllättävän monitasoinen kulttuuri nykyäänkin. Lounaaksi söin romanialaista polentaa juustolla ja hapankermalla, lounasseuralaiseni rohkeni kokeilla chilillä ja kookosmaidolla maustettua pötsikeittoa. Hyvää oli - kuulemma.

Bran-linnaa kutsutaan Draculan linnaksi - ei legendan vaan Romanian toisen kuninkaan Vladin mukaan. Hänen maineensa oli verinen, sen verran tiukkaan hän kuritti kansalaisiaan ja siitä lempinimi Dracula. Mutta legenda Dracualasta on elänyt täällä vuosisatoja  ja irlantilainen Bram Stoker teki sen meille kaikille tutuksi. Linnan omistus kuvaa hyvin Romanian historiaa: Unkarin vallan aikaa se toimi linnoituksena ottomaaneja vastaan, 1920-luvulta lähtien kuninkaallisen perheen residenssinä, kommunismia aikaan se siirtyi valtion omistukseen ja on nyt taas palautettu yksityiseen omistukseen, Habsburgin sukuun. 

* * *

The trip to Romania without visiting Transylvania and Dracula castle is nothing. The bus went up to the  Carpathian Mountains - known also as the Alps of Transylvania - up to 2.5 km altitude. At winter you can ski and at summertime you can hike in the pine and oak forests. Spectacular scenery! The medieval city Brasov - notice the Hollywood style signboard on the hill! - was called as a city of Stalin during the communism period. You can see the influence of the Germans and Hungarians here and also Ottomans, the Turks, has left their mark here. For lunch I had Romanian style polenta with cheese and sour cream and my companion was brave enough to taste the local belly soup. Yammy, she said.

Bran castle is known as the Dracula castle. Not because of Bram Stoker but the king Vlad. He was very harsh to his people and the history of his period was very bloody, that´s why he got the nick name Dracula. The legend of Dracula has lived here for centuries, Bram Stoker just gave us the modern version of it. The ownership of the castle reflects Romanian history very well: under the Hungarian power is was a fortress to defence them against the Ottomans, from 1920´s it was a residence for the royal family, during the communism period goverment took it over and now it is returned back to private owner, Habsburg family.

 

Bukarest, Romania.

(English text below.)

Bukarest; pikku-Pariisi, Idän Pariisi.... Bukarestissa yhdistyy Pariisin charmi, neuvostoajan mahtipontisuus sekä hieman jo kapitalistinen lasiarkkitehtuuri. Voin hyvin kuvitella, kuinka kaunis kaupunki Bukarest on aikanaan ollut, mutta valitettavasti kommunistisella ajalla rakennukset ovat päässeet rappeutumaan ja tuhoutumaan. Tosin kommunismin aikaan valtio rakensi suuria lähiöitä, joissa asukkaat eivät kuitenkaan viihtyneet. Vanhoja alueita jyrättiin surutta ja uusia betonilähiöitä nousi tilalle. Kulkukoiria en ole nähnyt täällä yhtään, vaikka niitä etukäteen pelkäsinkin. Kuulemma koirat lisääntyivät juuri tuon muuttoaallon jälkeen, jolloin ihmiset muuttaessaan kerrostaloasuntoihin, hylkäsivät koiransa kaduille. Nyt ongelmasta on kuulemma päästy eroon, eikä täällä enää taida olla paljoa koiria adoptoitaviksi.

Bukarestissa on paljon puistoja, suihkulähteitä, kirkkoja ja monumentteja. Keskustan läpi virtaava Dâmboviţa-joki kauniine siltoineen tuo vilvoittavan tuulahduksen muuten niin kuumaan kaupunkiin. Lämpötila on noin 30 astetta ja kaduille on pystytetty ensiaputelttoja ja viilentäviä "suihkuja" (ks. viimeinen kuva) helpottamaan hellettä.

Ruoka on halpaa ja melkein kaikki ruoka on luomua. Valitettavasti suuret monikansalliset ketjut valtaavat täälläkin alaa, eikä esim. paikallisesta supermarketista löydy lainkaan romanialaisia hedelmiä tai vihanneksia. Ruokatorit ja maalaismarkkinat ovat joutuneet siirtymään syrjään, eikä niitä tahto enää kaupungista löytyä. Maaseudulla tilanne on vielä ennallaan, ihmiset ovat varsin omavaraisia ja metsät ovat täynnä marjoja ja sieniä.

*  *  *

Bucharest is called as a Little Paris and a Paris of East. Here you can feel the atmosphere of Paris and its charm, Soviet-era bombast and a bit of capitalism with glass architecture. I can just imagine how beautiful city Bucharest has been, but during the communist period most of the buildings has dilapidated and destroyed. Althought the communists built lots of big sub-urban areas outside of the city, but unfortunatelly people didn´t like to live there. In Finland we have lots of stray dogs adopted from Romania. When people were moving to those block of flats, they abandoned their dogs on the streets. The problem is already solved, I haven´t seen any stray dogs here. So no more dogs to adopt.

There is lots of parks, fountains, churches and monuments in the city. River Dâmboviţa runs through the city centre and it looks very refreshing with the beautiful bridges and fishermen. The temperature is over 30 degrees Celsius. There is first-aid tents on the streets and cold showers everywhere to bring some relief (the last picture).

The Romanian food is mostly organic. Unfortunatelly the big food chains has arrived here too and you can`t find any local fruits or vegetables in a supermarket. The counrty fairs had to  step aside to make way for a supermarket and that is a big loss for people. In the countryside people are still very self-contained and the forests are full of berries and mushrooms.