Italia-Sveitsi-Lichtenstein-Itävalta-Saksa

Seitsemän tuntia, 300 kilometriä ja viisi maata

Lähdimme Italiasta iltapäivällä noin kahden aikoihin ja majapaikkaamme Saksassa pääsimme illalla yhdeksän maissa. Siihen välille mahtuu Sveitsi, Liechtenstein ja Itävalta.

Italian Verbaniasta ajoimme Maggioren järven länsipuolta, hienoja olivat maisemat. Järven rannalla oli isoja huviloita ja satamissa hienoja purjeveneitä. Alpit näkyivät mahtipontisia taustalla. Puolisen tuntia ja olimme jo Sveitsin puolella. Pysähdyimme Bellonzonan kaupungissa ja kävimme ostamassa lounasta paikallisesta Migros-marketista; minulle linssisalaattia ja appelsiinimehua. Olimme italian kielisessä Sveitsissä, olipa outoa. Aiemmin olin ollut saksan kielisessä Sveitsissä ja nyt tuntui että olen ihan eri maassa. Vältimme tietulleja, joten ajoimme pikkuteitä moottoritien sijaan. Maisemat olivat varmaan miljoona kertaa hienommat kuin moottoritiellä. En vaan voi tarpeeksi hehkuttaa Alppien upeutta!

Sveitsistä kohti pohjoista ja Lichtensteinia. Pieni huoltotauko Coop-huoltoasemalla. Autojen mustien rekisterikilpien ihmettelyä ja pohdiskelua Lichtensteinin historiasta. Pituutta maalla on vajaat 25 kilometriä, ja sen ohi hurauttaa huomaamattaan. Ilta alkoi jo hämärtää, kun saavuimme Itävaltaan. Maisemia ei juuri näkynyt, ainoastaan valopilkkuja siellä täällä. Viisikymmentä kilometriä ja olimme Saksassa.

Majapaikkaamme, Allgäu Meadow Ranch,  saavuimme illalla vähän ennen yhdeksää. Ranchilla oli hevostalli, haju toivotti meidät tervetulleiksi jo kaukaa. Ihana maalaismajatalo; siistit, tilavat huoneet ja kaikki tarpeellinen saatavilla. Pimeässä ei paljon pihaa nähnyt, aamulla sitten.

Kilometrejä tälle päivälle kertyi alle kolmesataa, uskomatonta. Kyllä noilla pienillä vuoristoteillä saa aikaa näköjään kulumaan ja bensaa palaa. Matkaseurana mulla on kaksi suomalaista nuorta miestä, jotka palailevat pohjois-Italiasta kahden kuukauden etätyöskentely/hiihtoreissultaan. Matka sujui rattoisasti ja jatkuu huomenna Saksan autobahn'alla kohti Berliiniä.

Brig/Verbania

Eilen oli aika jättää jäähyväiset Antonille ja Jeizinen'ille. Aurinko paistoi kuin ensimmäisenä päivänä - väliin sitten mahtuikin tuulta ja tuiskua. Ensimmäiset päivät olivat hieman ahdistavia. Vaikka olenkin suomalainen, sankka lumipyry ja kasaantuvat kinokset aiheuttivat huolta; onko tämä normaalia, pitäisikö huolestua, jäänkö tänne yksin saarroksiin? Kun lumentulo hellitti ja ihmiset tulivat ulos kodeistaan, pystyin taas hengittämään normaalisti. Auringon paiste sulatti lumet muutamassa päivässä ja taas päästiin kevään tunnelmaan.

Päätin viettää viimeisen yöni Sveitsissä Brig'in kaupungissa. Kaupunki on varmasti ihana, mutta oma väsymykseni esti nauttimasta viimeisestä päivästä. Kävin kävelyllä ja syömässä, illalla kävin brittipubissa yhdellä ja taisin olla nukkumassa jo yhdeksän aikoihin.

Tänään oli tarkoitus mennä junalla Italiaan Stresaan. En saanut ostettua lippua kun Domodossalaan saakka, sillä Italiassa on junalakko. No, kulkeehan bussit. Paitsi ettei Domodossalasta Stresaan, vaikka lähekkäin ovatkin. Otin siis bussin Verbaniaan ja päätin jäädä tänne yöksi, ennen kun matka jatkuu autoillen Suomeen.

Ylin kuva Brig'istä ja alun Verbaniasta.

Firenze

Firenze, Italia

Uffizin galleria ja San Niccolon kaupunginosa

Kylläpä oli vaikeaa päästä museoon ja sieltä sitten pois! Tänään on Naisten päivä ja Firenzen museoihin on naisilla ilmainen sisäänpääsy. Ennakoin tungosta, joten päätin käydä Uffizin galleriassa eilen. Paikan päällä oli pitkä jono, joten ostin lipun netistä ja maksoin neljä euroa extraa, jota pääsisin sisään jonottamatta. Kun lippu oli ostettu, piti se vielä käydä vaihtamassa paperilippuun lippuluukulla. Sitten kohti sisäänkäyntiä numero 1 ja sieltä kellarikerrokseen, sata+ metriä kävelyä, nousua kolme kerrosta ylös, ja sitten olinkin satojen muitten vierailijoitten kanssa museosalissa. Huoneita oli kahdessa kerroksessa kymmenittäin ja teoksia tuhansia. Siispä katsoin Da Vincit, Bottccellit, Michelangelot ensimmäiseksi tarkkaan ja muut huoneet kävelin läpi tai ohitin kokonaan. Ihan järjetön määrä ihan järjettömän hienoa ja järjettömän arvokasta taidetta! 

Kun vihdoinkin pääsin museosta pois, kiiruhdin pois myös vanhan kaupungin tungoksesta. Arno-joen toisella puolella on San Niccolon kaupunginosa, joka elää uutta kukoistustaan. Siellä on pizzeriaa, osteriaa, bulangeriaa, pasticceriaa, gelateriaa ja onpa siellä Michelin tähden omaava ravintola Gastro restaurant. Käyn paikallisessa osteriassa syömässä artiaokkarisottoa parmesaanin kera, hyvää oli. En ole suuri pizza/pasta/foccaccian ystävä, enkä syö lihaa, joten parasta antia Italian keittiössä ovat olleet antipastot. Artisokka on nyt sesongissa ja olen syönyt sitä kolmella eri tavalla laitettuna. Paras annos on ollut kokonaisena uppopaistettu artisokka, jonka söin sellaisenaan dipaten maustekastikkeeseen. Jälkiruuat eivät ole täällä se juttu, ruuan päälle riittää pieni kuppi espressoa. 

Lounaan jälkeen lähden kävelylle ja kävin muutamassa antiikki- ja hajuvesiliikkeessä, joita täällä San Niccolossa oli myös useita. San Niccolo jakautuu linnoituksen kahden puolen. Kävelen ylös Michelangelon kukkulalle katselemaan näköaloja. Sieltä käsin vasta ymmärtää kuinka valtavan iso Duomo eli tuomiokirkko on. Taivas menee mustaan pilveen ja vettä alkaa ripeksiä. Hyppään bussiin ja huristelen kaupungin toiselle puolelle kotiin kissoja paijaamaan.

Firenze, Italia

Firenze, Italia

Sunnuntai, lepopäivä. Täytyy välillä huolehtia itsestään, pitkällä reissulla se voi olla haastavaa. Nizzassa oli pyykkikone rikki ja samoin on täällä Firenzessä. Itsepalvelupesulan sijaan pesen pyykit käsin, ei niitä niin paljoa ole. Siivoan myös hieman, täällä on paljon tavaraa ja sotkua. Täytyy kuitenkin olla varovainen ettei astu asunnon omistajien varpaille. Mutta sen verran että itse viihdyn. Myös kissat vaativat vähän rapsutuksia. Joka päivä ei voi olla menossa, ei vaan jaksa. Täytyy pitää välillä kotipäiviä. Koska ulkona paistaa aurinko, lähden päiväkahville lähiaukiolle, Piazza San Jacopinolle. Kahvi ja kakkupala 2,50. 

Maanantai, vapaapäivä. Maanantaisin museot ovat yleensä kiinni, ihanaa, ei tarvitse miettiä mihin menisi vaan voi pitää vapaapäivän museoista. Ja kun on Firenzessä, tuntuu että niissä on pakko käydä. Mutta mutta, Palazzo Medici olikin auki. Siellä halusin käydä, sillä Medicin ökyrikkaalla pankkiirisuvulla on iso merkitys Firenzen historiassa. 

Kadulla kävellessäni olen törmännyt paikallisiin katutaiteilijoihin mm. Kraita 317:ta, jonka yksi teos on myös tässä asunnossa. 

Kraita317

Clet eli Clement Abraham

Exit/Enter

Karla Bru

Siena

Siena, Italia

Aina ei mene kuin Strömsössä. Ja väsyneenä kannattaa jäädä kotiin. Lähdin kuitenkin bussilla Sienaan. Menomatkaan meni 1,5 tuntia ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Tuntui kun leffassa olisin ollut kun ajoimme läpi Toscanan maaseudun; kaunista ja seesteistä. Maisema oli vehreää ja kukkulaista. Viiniköynnöksissä ei ollut vielä lehtiä mutta rivit olivat säntillisen suoria. Talot olivat kukkuloitten päällä ja usein niihin johdatti komea sypressikuja.

Sienassa sitten rauha loppui. Kapeat kujat olivat täynnä paikallisia ja turisteja, ja ennen kaikkea pyöräilijöitä. Ja kun osa kaduista oli aidattu ja tukittu, eteneminen oli tuskaista. Kävin ensin tsekkaamassa tuomiokirkon; hyvin saman tyylinen renessanssikirkko kun Firenzen Duomo. Siitä opasteita seuraten Piazza Del Campolle. Siellä on perinteisesti kaksi kertaa vuodessa laukkakisat, mutta tänään aukio toimi pyöräkilpailun maalialueena. Kujilla ihmiset tukkivat kulkureitit seuratessaan näyteikkunoissa olevista tv:istä pyöräilykilpailua. Kysyin, milloinko mahtavat tulla Sienaan, neljän tunnin kuluttua, kuulemma. Eli kuuden aikoihin illalla heitä odotettiin saapuviksi.

Lähdin suunniteltua aiemmin bussilla takaisin kotiin, mutta ilmeisen turhaan. Tiet olivat tukossa, koska pyöräilijät. Niinpä ensimmäisen kilometrin jälkeen juutuimme jonon jatkoksi puoleksi tunniksi. Varsinainen pikavuoro. 

Mutta ettei ihan valittamiseksi menisi, kaunis keskiaikainen kaupunki Siena on. Tulipahan käytyä.

Nizza-Firenze

Nizza-Ventimiglia-Genova-Pisa-Firenze

Nizza-Ventimiglia klo 10.20-10.52

Aamulla reppu selkään ja menoksi. Paitsi että repusta oli hajonnut muovinen kiinnitysosa. Eli en saanut hihnaa kiristettyä lanteille, joten kaikki paino tulisi nyt hartioille. No mutta näillä mennään. Asemalle on matkaa noin 1, 5 km ja sieltä paikallijunalla Ventimigliaan, rajakaupunkiin Italian puolelle. Matka kestää vajaan tunnin. Tämä rataosuus on tullut jo tutuksi; samaa reittiä menee juna myös Monacoon.

Toki aamulla piti siivota kämppä ja tehdä eväät. Ilman eväitä seitsemän tunnin matka tuntuisi vieläkin pidemmältä. Eväskassissa on pastasalaattia ja falafellejä, omenaa ja keksejä. Juomiset ostan junasta tai asemilta.

Ventimiglia-Genova klo 11.57-14.17

Ventimigliassa pyörähdin kaupungilla, junan vaihtoaikaa oli 45 minuuttia. Kaupunki vaikutti rähjäiseltä, likaiselta ja roskaiselta. Uskomatonta, kun nykyään ei rajoja edes ole, mutta silti se näkymätönkin raja on käsinkosketeltava. Juna oli jo lähtiessä 50 minuuttia myöhässä, siinä taisi mennä vaihtoyhteydet uusiksi. Genovassa vaihtoaikaa aikataulun mukaan on 45 minuuttia, luulin sen riittävän heittämällä. Katsotaan kuinka käy. Lopulta juna lähti Ventimigliasta 40 minuuttia myöhässä. Tämä tarkoitti myös sitä, että usea matkustaja jäi junasta, sillä he lähtivät kahville tai kävelylle, eivätkä palanneet ajoissa junaan.

Juna oli myös rähjäinen ja likainen - ja kylmä - maisemissa ei sen sijaan ollut moittimista. Välimeri oikealla puolella ja vuoristo vasemmalla. Uimarannat muuttuivat valkohiekkaisista mustahiekkaisiksi ja ensimmäistä kertaa näin näillä rannikoilla leijasurffaajia. Matkaa kuljettiin paljon tunneleita pitkin.

Genovaan saavuimme reilun tunnin myöhässä. Lippuluukulta sain uuden lipun, maksutta, ja matka jatkui Pisaan. Näillä näkymin saavun Firenzeen 1,5 tuntia myöhässä.

Genova-Pisa klo 15.47-18.26

Genovan juna oli pikajuna, ihanan siisti ja lämmin! Ulkona on kylmä ja aika ajoin sataa vettä. Taisi se aurinko jäädä Monacoon. Tässä junassa on pehmeät penkit ja kulku tasaista - ihanaa. Nyt vasta pystyin rentoutumaan ja syömään eväät. Maistuipa hyvältä!

Juna puksutti Cinque Terren alueen ohi - tai ennemminkin ali, enimmäkseen tunneleita pitkin. Se pysähtyi Monterosson asemalla ja matkalla ehdin näkemään pari vuoristokylää. Olisin niin halunnut jäädä alueelle tutustumaan kyliin ja vaeltamaan kylästä kylään. Joku toinen kerta sitten. Ilta-auringossa Italian Alpit näyttivät mykistävän komeilta ja massiivisilta. Lumiset rinteet ja vuorten huiput värjäytyivät kauniin oransseiksi. 

Pisa-Firenze klo 18.32-19.33

Pisassa oli vaihtoaikaa kuusi minuuttia. Tulimme asemalle neljä minuutta myöhässä eli kaksi minuuttia aikaa juosta laiturilta 4 laiturille 8. Henkisesti olin jo luovuttanut, mutta kun näin kymmenisen muun matkustajan ryntäävät Firenzen junaan, juoksin perässä minkä jaloistani pääsin. Ehdin leimata lipunkin asemalaiturilla ja kun pääsin junaan, ovet sulkeutuivat samantien. Juna oli täynnä ja ilta pimeni hetkessä. Loppumatkasta ei enää maisemiaa näkynyt ikkunasta.

Kahdeksan aikoihin olin 'kotona'. Minua oli vastassa neljä kissaa. Kuvassa Diego ja Winston, tytöt Katie ja Nellie makoilivat olohuoneessa. Illalla vielä paikalliseen syömään aitoa italialaista pizzaa.

Rooma, Italia.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Viimeiset päivät Roomassa vierähtivät museoissa ja osa porukkaa lähti shoppailemaan. Historian lisäksi Roomasta löytyy paljon myös modernia- ja nykytaidetta. Historiaa on niin paljon ja kaikkialla, että nykytaide tuntuu todella virkistävältä vaihtelulta. Pääsyliput museoihin ja nähtävyksiin maksavat 8-12 euroa, aika paljon. Myöskään shoppailu ei ole täällä edullista; samat merkit mitä Suomessa on, maksavat täällä noin 10 % enemmän. Kalliita huippumerkkejä on kymmeniä ja hinnat ovat myös huippuluokkaa. Himoshoppaajille oli pettymys, ettei täällä ollut joulun jälkeen alennusmyyntejä. Alennusmyynnit Roomassa alkavat vasta 5.1. 

Kaupunki on täynnä kauniita ja värikkäitä jouluvaloja. Kuitenkin tuntuu, että joulu meni huomaamatta ohi. Eihän joulu ole suomalaiselle joulu ilman lunta. Sää on suosinut matkaamme. Aurinko on paistanut joka päivä ja lämpötilakin on kohonnut poikkeukselliseen +15 C asteeseen. Missään emme ole joutuneet jonottamaan kohtuuttomasti, kaupungissa on aika vähän turisteja. Kuulemma amerikkalaiset eivät enää matkusta Eurooppaan terrorismin pelossa.

Nähtävyydet ovat enimmäkseen keskustan alueella kävelymatkan päässä toisistaan. Kirkkoja on joka korttelissa, toinen toistaan isompia ja komeampia. Käveltyä on tullut paljon, askeleita on kertynyt päivän mittaan keskimäärin 20 000 - ihan tämä kuntolomasta käy. Liikenne on ollut varsin maltillista, onhan nyt lomakausi ja osa roomalaisista on poistunut kaupungista. Tänään Roomassa on tullut voimaan liikennerajoitukset yksityisautoilijoille, sillä ilmanlaatu on todella huonoa liikenteen takia. Joka aukiolla ja nähtävyyksien lähellä on poliisi- ja katupartioita. Vartijat seisovat vakavan näköisinä rynnäkkökiväärit kädessä. En ole ihan varma herättäkö tämä minussa enemmän turvallisuuden vaiko pelon tunnetta.

* * *  

Last moments, last feelings. We spent the last days in Rome in museums and some of us went shopping. There is lot of modern and contemporary art here. History is everywhere, so contemporary art is really refreshing change. Tickets cost 8-12 euros to museums and sightseeings, pretty much. Also, shopping is not cheap; the same labels one can find in Finland, but the cost here is about 10% more. There are dozens of expensive top brands and prices are also top notch. Some shopaholics were disappointed that there wasn't any sales to be found after Christmas. Discount Sales in Rome start in January fifth.

The city is full of beautiful and colorful christmas lights. However, Christmas passed by almost unnoticed. After all, Christmas is not Christmas without snow for Finnish. The weather has favored us. The sun has been shining every day, and the temperature has risen up to an exceptional 15 C degrees. We have not had to wait unreasonably long to any sightseeings, there is not a crowd of turists. Apparently the Americans will not travel to Europe for the fear of terrorism.

Attractions are mostly in the downtown area within a walking distance of each other. There is a church in every block, every one of them bigger and more ornamental. We have been walking quite a bit, our averidge is 20 000 steps per day, which means about 12 kilometers. You could call this a fitness vacation. Traffic has been quite slow - it is the holiday season after all - and some Romans have left the city. Starting on today there is traffic restrictions on private driving, because of the pollutions. There is police patrols and guards in every big square or important building. The army stands in front of them with big guns. I'm not completly certain if this makes me feel safe or threatened.

Pompeiji, Italia.

Aikainen aamu, herätys kello 6.20, pikainen aamiainen ja bussiin. Sää oli todella viileä, yöllä lienee ollut pakkasta. Laaksoissa oli usvaa, tuskin edes auringonnousua näimme. Mutta maisemat olivat mystisen kauniita.  Matka Napoliin kesti taukoineen kolmisen tuntia. Liikennettä ei juurikaan ollut, onhan Italiassakin tänään pyhäpäivä. Napolissa menimme rantabulevardille oikomaan jalkojamme ja katselemaan Caprin ja Ischiaksen saaria. Lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen matkasimme Pompeijin kaupunkiin lounaalle. Lounas oli perinteinen turistimenu; alkuuun kahdenlaista pastaa ja pizzaa, pääruuaksi kalaa ja (kylmiä) perunoita, jälkkäriksi hedelmäsalaattia. Kovin suuria odotuksia minulla ei italialaisen ruuan suhteen ollut, enkä siis ole joutunut suuremmin pettymään. Jäätelö tosin saa täydet pisteet sekä mausta että valikoiman suuruudesta.

* * * 

Early morning, we got up at 6.20, had quick breakfast and ran to bus. The morning was really cold, there must have been below zero degrees during the night. The valleys were misty, we could barely see the sun rise. But the landscape was beautiful in a mysterious way. It took about three hours from Rome to Naples. There were hardly any traffic on the road, it is a holiday in Italy too. In Naples we went to beach boulevard to straighten our legs and to see islands of Capri and Ischia. We spent a little time in the city before we went to Pompeii for a lunch. We had a turist menu with two sorts of pasta and pizza, fish and (cold) potatoes for main course, fruitsalad for dessert. I did not have any high hopes for Italian food, so I have not been too disappointed. Though I must give a cheer to Italian gelato; to both flavors and selection.

Pompeijin kaupunki tuhoutui vuonna 79 jaa. jääden Vesuviuksen purkauduttua yhdeksän metrin tuhkakerroksen alle. Viimeksi tulivuori on purkautunut 1944 ja vulkanistien mukaan seuraava purkaus voi tulla milloin vain lähiaikoina. Kaupungista on kaivettu 75 % ja se on aikanaan ollut varsin moderni ja suvaitsevainen suurkaupunki vesijohto- ja vesivessajärjestelmineen.
Myös sadevesi kerättiin talteen (kuvassa keräysallas) ja kierrätettiin jopa suoraan asuntoihin sisälle. 

Kaupungissa oli yleisiä vesivessoja, joissa oli 20 marmoripönttöä rivissä. Vessakäynti taisi olla sosiaalinen tapahtuma, sillä asiat toimitettiin samassa tilassa, yksityisyyttä ei ollut. Myös sama etikalla liotettu sieni jaettiin pyyhkimiseen. Talvella vessanpöntöt olivat kylmiä, joten orjan tehtävänä oli lämmittää pönttö emännälle/isännälle istumalla siinä ensin. Orjat toimittivat myös puhelimen virkaa; juoruaminen oli suosittu huvitus ja orjat juoksivat kertomassa juoruja eteenpäin.

* * *

The ancient city of Pompeii was destroyed in 79 AC. The city was covered by a nine meter ash layer when Vesuvio erupted. Last eruption was in 1944 and the vulcanists say that a new one can happen any day now. They have digged up about 75% of the city. On its' golden days Pompeii has been very modern and tolerant city with waterpipes and water closet systems. They collected rain water (the pool in the picture) and recycled it into their homes.  In the city there were free waterpoints for everyone and rich people could buy their own waterpipes all the way to their homes. 

There were common toilets in the city with 20 marble seats in a row. Using a toilet was apparently a social event, because things were delivered in the same room, there was no privacy. Also, they shared the same sponge soaked in vinegar with each others to wipe their bottoms. In winter, the toilets were cold, so the slaves' task was to heat the seat to the hostess or the host by sitting down first. Slaves also were like telephones; gossiping was a popular pastime and the slaves ran to tell the gossip forward.

Kaupungin kadut on kivetty ja jalankulkija voi ylittää näppärästi kadun likaamatta jalkojaan liejussa ja moskassa. Kadut toimittivat myös viemäreiden virkaa: jätteet heitettiin ikkunoista kadulle ja sadevesi huuhteli ne pois. Kiviaskelmien välissä on sopivasti tilaa aasille ja rattaille.

* * *

The streets are paved and pedestrians can cross the streets without getting their feet dirty. The streets work also as a drain: waiste were drown from the window and rain rinsed them off. Between the stone steps there is enough space for donkeys and carts.

Aasiparkkiin kadun varrelle saattoi sitoa aasinsa odottamaan.

* * * 

Donkey park on the street.

Pompeijista löytynee ensimmäinen ostoskatu, Via dell´Abbondanzaa (Runsaudenkatu) kapakoineen ja pikaruokapaikkoineen.  Kapakoissa pelattiin mm. noppapelejä. 

 Pompeijia alettiin tutkia järjestelmällisesti vasta 1860-luvulla. Avatessaan uunin, tutkijat löysivät sisältä hyvinsäilyneitä leipiä joissa näkyi leipurin leima pohjassa.

* * *

There also were a shopping avenue,Via dell´Abbondanzaa (Street of Wealthy) with bakeries and many fast food restaurants.The diggings started systematically 1860´s and the reasearchers found well preserved breads in the owen with a stamps of the bakery in the bottom of them.

Myös kuntosali ja kylpylät kuuluivat kaupunkilaisten aktiviteetteihin. Kylpylöissä saattoi saunoa ja ottaa yrttiöljyhieronnan. Hierojina toimivat orjat. Kuvassa näkyviin lokeroihin jätettiin vaatteet ja kengät.

* * *

The Pompeii residents went to the gym and after that to the spa. In spa they had sauna and they could have a massage with herbal oils. The massages were given by slaves.

Amfiteatterissa paikkoja oli 20 000 eli yksi jokaiselle kaupunkilaiselle (nykyään siellä käy saman verran turisteja joka päivä). Naiset laitettiin istumaan katsomon takaosiin, ettei heidän jutustelunsa olisi häirinnyt miehiä. Gladiaattoritaistelut ja kilpa-ajot kuuluivat myös kaupunkilaisten huvituksiin.

* * *

In amphitheater there was 20 000 seats, one for each citizen (nowadays there are same number of visitors every day). Women were seated in the back seats so their chattering would not disturb men. They also amused themselves with gladiator games and horse racing.

Prostituutio oli laillista ja homoseksuaalisuus yleisesti hyväksyttyä. Kadunkulmaan hakattu peniksen kuva viittoi suuntaa lähimpään ilotaloon, jossa sekä miehet että naiset tarjosivat palveluksiaan. Aikajoin jumalille uhrattiin eläimiä temppeleiden alttareilla, näin varmistettiin kaupunkilaisten onni ja menestys - joka tosin jäi varsin lyhytaikaiseksi.

* * *

Prostitution was legal and homosexuality was accepted. In street corners there was a picture of penis to show the way to the nearest brothel. Both men and women offered their services. Every now and then they went to temples and sacrificed animals to gods to get more happiness and success - apperantly it did not work out very well.

Rooma, Italia

BUON NATALE!

Jouluaattoaamu alkoi Tšaikovskin baletilla Pähkinänsärkijä. Saimme liput piippuhyllyltä, josta oli hyvät näkymät näyttämölle, vaikka kaukana olimmekin. Lippujen hinnat eivät päätä huimanneet, 15 euroa oli varsin edullinen hinta. Baletissa käyminen Roomassa oli aika boheemi kokemus, Suomessa se on lähinnä elitistinen. Katsomossa oli paljon perheitä pienine lapsineen, jotka liikkuivat käytävällä esityksen aikana eikä lasten juttelu tuntunut muita häiritsevän. Ihmiset tulivat katsomoon ulkovaatteet päällä, eipä tosin eteispalvelut oopperassa olisi kaikille riittäneetkään. Väliajalla oli juomatarjoilua, vain yhdestä jonosta, kahden tarjoilijan voimin. Balettiesitys oli loistava, oheispalvelut sen sijaan vaatimattomia/puuttuvia.

Illansuussa menimme syömään alkuruokia pikkuruiseen prociutteriaan, jonka katosta roikkui jos jonkin näköistä kinkkua. Tarkoituksemme oli maistella vähän kaikkea ja tilasimme kaksi annosta, toisen liha- ja toisen kasvisversiona. Annokset osoittautuivat valtaviksi, ja mauiltaan monipuolisiksi ja herkullisiksi.  Alkuruoka oli muuttunut pääruuaksi, eikä jälkiruualle enää jäänyt tilaa. Vain limoncelloa ruuansulatukseen.

* * *   

BUON  NATALE!

The Christmas Eve began with Tchaikovsky's Nutcracker ballet. We got tickets to the balcony on the fourth floor. The view to the stage was good even though we were far away. Ticket prices were reasonable, only 15 euros each. Visit in Rome Ballet was a bohemian experience, in Finland it would be more elitistic one. There were a lot of families with little children, who were moving in the corridor during the ballet and children's chat did not seem to bother people too much. People came in with their outdoor clothes on, cloakroom in opera house was not big enough for everyone. During the intermission there were a drinking serving, though only a single queue with two waitress. Ballet performance was brilliant, additional services rather modest / missing.

In the evening we went to eat appetizers to a tiny little prociutteria. There were many sorts of ham hanging from the ceiling. Our aim was to taste a bit of everything and so we ordered two portions; one meat and one vegetarian version. Portions proved to be enormous with many different delicious flavors. Appetizer turn to a main course, and there were no room for dessert after that. Just a glass of limoncello for digestion.

Hinta on kohdillaan näissä viineissä. // The wine price is a bargain.

Tivoli, Italia.

Tarkoituksenamme oli vuokrata auto ja lähteä käymään Tivolissa ja tutustua samalla maaseutuun Rooman lähistöllä. Olimme kuitenkin auttamattomasti myöhässä, kaupungista ei löytynyt yhtään vapaata vuokra-autoa näin joulun alla. Niinpä päätimme kokeilla Italian paljon parjattua julkista liikennettä. Netistä luimme muitten matkailijoitten kertomuksia ja kokemuksia, ja heidän ohjeillaan lähdimme matkaan. Tivolin juna-asema on yhdeksän kilometriä kaupungin keskustasta, joten päädyimme matkustamaan bussilla. Menimme Rooman keskustasta Terminin asemalta metrolla - joka oli töherretty täyteen graffiteja - kaupungin laitamille, Ponte Mammolon bussiasemalle. Sieltä ostimme 2,20 euron bussiliput ja matkasimme vajaan tunnin matkan Tivoliin.

Tivoli on kaunis pikkukaupunki vuorenrinteellä, jonka juuret juontavat antiikin ajalle. Päänähtävyys siellä on alkujaan luostariksi rakenettu Villa d`Este, jonka puutarha on suurempi kuin koko Vatikaanivaltio. Se onkin puutarhasuunnittelun mestariteos kymmenine suihkulähteineen ja nymfipatsaineen. Erikoista siellä on vesijohtojärjestelmä, joka on johdettu vuorilta ja suihkulähteet toimivat vedenpaineen avulla ilman pumppuja. 

Valitettavasti nyt ei ole sesonki ja useat nähtävyydet ovat kiinni. Täällä ihmiset vaikuttavat ystävällisemmiltä ja avuliaammilta kuin Roomassa. Ravintoloissa laskuun lisätään automaattisesti kattausmaksu, joka on 1-2 euroa ja samalla se toimii tippinä. Tarjoilijat ovat aina todella yllättyneitä ja kiitollisia kun olemme jättäneet tippiä vielä sen lisäksi. Paikallisilla ei taida olla tapana tippiä jättää.

* * *

Our intention was to rent a car and go to Tivoli and at the same trip explore the countryside near Rome. However, we were helplessly late, we could not find a car, after all it is Christmas time. So we decided to try Italian public transport, even though the reputation is not very good. We read online travellers' stories and experiences, and with the help of them we were off. Tivoli train station is nine kilometers away from the city center, so we decided to travel by bus. We took a subway - which was full of graffitis - from the city center, Termini station,  to the city's outskirts, the Ponte Mammolo bus station. From there, we bought bus tickets, 2.20 € each and travelled less than an hour to Tivoli.

Tivoli is a beautiful little town on the mountainside, which roots date back to the ancient period. The main attraction there is Villa d`Este, where the garden is larger than the whole Vatican. It is a masterpiece of a garden design with all the fountains and nymphs. There is a special feature of the water supply system which is derived from the mountains and fountains operate by the water pressure system without water pumps.

Unfortunately during the lowseason, many attractions are closed. Here people seem to be friendlier and more helpful than in Rome. The restaurants automatically add the cover charge of 1-2 € to the bill. Waiters are always really surprised and grateful when we leave tip in addition. Locals seem not to have a habit of leaving tip.

Rooma, Italia.

Illallispaikkaa etsiessämme kysyimme kadulla keski-ikää lähestyvältä poliisimieheltä, minne hän menisi illalliselle. Hämmästyneenä hän vastasi: "Minäkö?! Minä menen äidin luokse".
No, meillä ei ole äitiä täällä, joten olemme testanneet ristoranten, trattotian, osterian, hosterian... Ja tässä on tähänastinen tulos.

* * * 

While looking for a restaurant we asked nearly middle-aged police officer on the street where he would go for a dinner. He was suprised and asked "Me?! I go to mamma". Well, no mamma here, so we have tried so far ristorante, trattoria, osteria, hosteria... And here is what we got.

Paistettua artisokaa // Fried artichoke.

Ankkaa rucolapedillä // Duck with rucola and parmesan.

Pizzaa ilmakuivatulla kinkulla // Pizza with parma ham.

Äyriäispasta // Shellfish pasta.

Sienirisotto // Mushroom risotto.

Grillattuja katkarapuja // Grilled prawns.

Tiramisu.

Suklaakenkä // Chocolate shoe.