Saint-Pierre, Martinique.

Siesta. Lounaan jalkeen vene autopilotille ja paikkarit.



Tarkoituksenamme oli viipya Saint-Pierressa kaksi yota, mutta nyt yksi kapteeneistamme on sairastunut ja jaamme tanne huilaamaan viela muutamaksi paivaksi. Onneksi joka kylasta loytyy laakari ja apteekki. Yhden sairaan lisaksi matkassamme on kaksi toipilasta. Toinen toipuu denguekuumeesta ja toinen myrkyllisen kalan pistosta. Kukaan ei ole ollut merisairas ja aikaerorasituskin alkaa kohdallani hellittaa. Aika hyvin pitaa paikkaansa laskelma, etta yhden tunnin aikaero vaatii yhden paivan eli minulla kesti noin viisi paivaa paasta kiinni paikalliseen rytmiin.


Eilen vierailin paikallisessa tiedekeskuksessa Centre de Decouverte des Sciences et de le Terressa, jossa tutkitaan tulivuoria ja maaperaa. Sen lisaksi taalla on yksi museo, Musee Volcanlogique et Historique Franck Perret, jonne suuntaan tanaan. Alueella on tulivuorenpurkauksen jaljilta mm. teatterin, kirkkojen ja vanhojen asuintalojen raunioita. Osa porukkaamme kiipesi eilen Peleen tulivuorelle. Nousua heille kertyi 500 metria ja huipulle kiipeamiseen kului aikaa nelja tuntia.

Ei ihan Titnic, mutta M/S Goma Rota kuitenkin.

Uusin hankinta, pikkuruinen M/S Amadis, joka myos aikoo ylittaa Atlantin myohemmin kevaalla.

Aamiaaisvalmisteluja M/S Shalomilla.