Fort de France, Martinique.

Aikaero vaivaa viela ja heraan aamulla aikaisin. En jaanyt odottelemaan aamiaista vaan hyppasin dingiin kun Silvia lahti maihin aamulenkillensa. Kavelin Le Marinin paatielle ja kyselin ihmisilta huonolla ranskallani bussia kaupunkiin. Vastaukseksi sain, ettei siçnne kulje bussia, ota taksi. No, taksia en halunnut ottaa, yksi kerta riitti. Taksi nimittain maksoi lentokentalta 87 euroa ja Fort de France on suunnilleen yhta kaukana kuin lentokentta eli 35 kilometrin paassa. Lopulta selvisi, etta kaupunkiin kulki jonkinlainen taksibussi. Hinta oli onneksi vain 7,40 euroa ja matkaan meni vajaa tunti. Istuin etupenkilla ja hauskuutin kuskia huonolla ranskallani. Perilla, ainoana matjustajana, sain viela esittelykierroksen kaupunkiin ja opastuksen, mista nousta bussiin takaisin lahtiessa.

Fort de France vaikutti varsin rauhalliselta pikkukaupungilta. Rakennukset ovat ihanan voimakkaan varisia, osin tosin vqlitettavan rahjaisia. Muutamia narkkareuta nain kerjaamassa, taalla lienee varsin avoin ja salliva huumeilmapiiri. Turistit, enimmakseen ranskalaiset, erottuivat joukosta shortseineen ja valkoisine saarineen. Meno taalla on rentoa ja siina on paljon oppimista tasmalliselle ja tehokkaalle luterilaiselle. Kenellakaan ei ole kiire minnekaan, hieman manana -meininkia. Kovasti yritan ottaa paikallisista mallia ja rentoutua, eihan tassa ole kiire minnekaan - valmiissa maailmassa.