Le Marin, Martinique.
(Kuvien lataaminen ei vieläkään onnistu. Ilmeisesti on/off toimiva nettiyhteys on vaan liian hidas kuvien lataamiseen.)
M/S Shalomissa nukkuu lisäkseni neljä henkilöä: hollantilainen pariskunta, nuori tanskalainen mies ja kapteenimme Silvia. He kaikki ovat parikymppisiä, kapteenimmekin vain 25-vuotias. Porukan keski-ikä lienee 25 vuotta, vain minä ja veneiden omistaja, Claes, olemme hieman vanhempia. Aamut alkavat noin 6.30, kun Silvia herää ja lähtee maihin juoksulenkillensä. Joskus joku liittyy hänen seuraansa, mutta porukka tykkää istua iltaa pitkälle yöhön, joten aamuisin ei veneellämme ole ollut tungosta. Kahdeksan aikoihin alamme porukalla valmistaa aamiaista veneessämme ja porukka alkaa pikkuhiljaa valua M/S Joshualta ja M/S Goma Rotalta. Aamuisin on tarkoitus keskustella ja tehdä yhdessä päätöksiä päivän (ja tulevista) tapahtumista. Keskustelua on kyllä paljon, mutta päätöksiä syntyy vähän - ja nekin vähät sitten muuteetaan tai kumotaan jossain vaiheessa.
Päivisin, aamutiskien jälkeen kukin saa tehdä mitä haluaa. Veneemme on ankkuroitu satama-alueen ulkopuolelle, näin meidän ei tarvitse maksaa satamamaksuja. Ikävä puoli tässä on se, että tarvitsemme veneiltä poistumiseen dingin, pienen kumiveneen, joita jokaisella veneellä on yksi. Eli menemään ja tulemaan ei pääse miten vaan, vaan aina täytyy neuvotella ja ottaa muitten menot huomioon. Yleensä joku heittää sinut rannalle ja kun haluat takaisin veneelle, huutelet rannalla, kunnes joku huomaa sinut ja tulee noutamaan - jos dingi sattuu on paikalla.
Auringon laskiessa laitamme illallista yhdessä. Yksi toimii kerrallaan pääkokkina ja muut auttavat parhaansa mukaan. Illallisen jälkeen porukka jää (valitettavasti) hengailemaan veneellemme, joten nukkumaan ei pääse koskaan ajoissa. Kroppani on vielä Suomen ajassa ja vaikka menisin vasta puolilta öin nukkumaan, herään kolmen maissa aamuyöllä eli aamukahdeksalta Suomen aikaa ja olen aivan pirteä, eikä uni enää tule.
Eilen lähdimme koko porukka M/S Joshualla Sainte-Annaan. Kävimme katsomassa pientä venettä, jonka kaksi miehistömme jäsentä aikovat ostaa. Martinique on suosittu Atlantin yli purjehduksen päättämispaikka. Täällä monet myyvät veneensä ja lentävät kotiin. Tämä onkin paratiisi veneenostajalle; tarjontaa on paljon ja hinnat ovat alhaiset. Esimerkiksi em. kahden hengen purjevene maksaa vain 500 euroa. Tosin luulen, että veneen kunnostaminen ja varustaminen maksavat huomattavasti enemmän kuin itse vene.
(Kuvien lataaminen ei vieläkään onnistu. Ilmeisesti on/off toimiva nettiyhteys on vaan liian hidas kuvien lataamiseen.)
M/S Shalomissa nukkuu lisäkseni neljä henkilöä: hollantilainen pariskunta, nuori tanskalainen mies ja kapteenimme Silvia. He kaikki ovat parikymppisiä, kapteenimmekin vain 25-vuotias. Porukan keski-ikä lienee 25 vuotta, vain minä ja veneiden omistaja, Claes, olemme hieman vanhempia. Aamut alkavat noin 6.30, kun Silvia herää ja lähtee maihin juoksulenkillensä. Joskus joku liittyy hänen seuraansa, mutta porukka tykkää istua iltaa pitkälle yöhön, joten aamuisin ei veneellämme ole ollut tungosta. Kahdeksan aikoihin alamme porukalla valmistaa aamiaista veneessämme ja porukka alkaa pikkuhiljaa valua M/S Joshualta ja M/S Goma Rotalta. Aamuisin on tarkoitus keskustella ja tehdä yhdessä päätöksiä päivän (ja tulevista) tapahtumista. Keskustelua on kyllä paljon, mutta päätöksiä syntyy vähän - ja nekin vähät sitten muuteetaan tai kumotaan jossain vaiheessa.
Päivisin, aamutiskien jälkeen kukin saa tehdä mitä haluaa. Veneemme on ankkuroitu satama-alueen ulkopuolelle, näin meidän ei tarvitse maksaa satamamaksuja. Ikävä puoli tässä on se, että tarvitsemme veneiltä poistumiseen dingin, pienen kumiveneen, joita jokaisella veneellä on yksi. Eli menemään ja tulemaan ei pääse miten vaan, vaan aina täytyy neuvotella ja ottaa muitten menot huomioon. Yleensä joku heittää sinut rannalle ja kun haluat takaisin veneelle, huutelet rannalla, kunnes joku huomaa sinut ja tulee noutamaan - jos dingi sattuu on paikalla.
Auringon laskiessa laitamme illallista yhdessä. Yksi toimii kerrallaan pääkokkina ja muut auttavat parhaansa mukaan. Illallisen jälkeen porukka jää (valitettavasti) hengailemaan veneellemme, joten nukkumaan ei pääse koskaan ajoissa. Kroppani on vielä Suomen ajassa ja vaikka menisin vasta puolilta öin nukkumaan, herään kolmen maissa aamuyöllä eli aamukahdeksalta Suomen aikaa ja olen aivan pirteä, eikä uni enää tule.
Eilen lähdimme koko porukka M/S Joshualla Sainte-Annaan. Kävimme katsomassa pientä venettä, jonka kaksi miehistömme jäsentä aikovat ostaa. Martinique on suosittu Atlantin yli purjehduksen päättämispaikka. Täällä monet myyvät veneensä ja lentävät kotiin. Tämä onkin paratiisi veneenostajalle; tarjontaa on paljon ja hinnat ovat alhaiset. Esimerkiksi em. kahden hengen purjevene maksaa vain 500 euroa. Tosin luulen, että veneen kunnostaminen ja varustaminen maksavat huomattavasti enemmän kuin itse vene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti