Aina ei mene kuin Strömsössä. Ja väsyneenä kannattaa jäädä kotiin. Lähdin kuitenkin bussilla Sienaan. Menomatkaan meni 1,5 tuntia ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Tuntui kun leffassa olisin ollut kun ajoimme läpi Toscanan maaseudun; kaunista ja seesteistä. Maisema oli vehreää ja kukkulaista. Viiniköynnöksissä ei ollut vielä lehtiä mutta rivit olivat säntillisen suoria. Talot olivat kukkuloitten päällä ja usein niihin johdatti komea sypressikuja.
Sienassa sitten rauha loppui. Kapeat kujat olivat täynnä paikallisia ja turisteja, ja ennen kaikkea pyöräilijöitä. Ja kun osa kaduista oli aidattu ja tukittu, eteneminen oli tuskaista. Kävin ensin tsekkaamassa tuomiokirkon; hyvin saman tyylinen renessanssikirkko kun Firenzen Duomo. Siitä opasteita seuraten Piazza Del Campolle. Siellä on perinteisesti kaksi kertaa vuodessa laukkakisat, mutta tänään aukio toimi pyöräkilpailun maalialueena. Kujilla ihmiset tukkivat kulkureitit seuratessaan näyteikkunoissa olevista tv:istä pyöräilykilpailua. Kysyin, milloinko mahtavat tulla Sienaan, neljän tunnin kuluttua, kuulemma. Eli kuuden aikoihin illalla heitä odotettiin saapuviksi.
Lähdin suunniteltua aiemmin bussilla takaisin kotiin, mutta ilmeisen turhaan. Tiet olivat tukossa, koska pyöräilijät. Niinpä ensimmäisen kilometrin jälkeen juutuimme jonon jatkoksi puoleksi tunniksi. Varsinainen pikavuoro.
Mutta ettei ihan valittamiseksi menisi, kaunis keskiaikainen kaupunki Siena on. Tulipahan käytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti