Aamu Firenzessä näytti sateiselta. Espressoa ja munakas aamiaiseksi ja sitten menoksi. Ensin ratikalla juna-asemalle ja sieltä kello 8.55 junalla Milanoon. Milanossa ollaan kello 10.50 ja juna Sveitsin puolelle Vispiin lähtee kello 11.20. Italian puolella mentiin suuri osa matkaa pitkiä ja pimeitä tunneleita pitkin. Harmi, ei paljoa näkynyt Dolomiittejä. Välillä sininen taivas pilkotti tunneleitten välissä ja aurinkokin näyttäytyi.
Oltiin 35 minuuttia myöhässä Milanoon tullessa eli missasin seuraavan junan. Ei kun taas lipputoimistoon vaihtamaan lippua. Siinäpä sitten tunti hurahti ensin jonottaessa ja sitten italialaista byrokratiaa ihmetellen. Vielä jäi puoli tuntia jaloitteluun ennen kun matka taas jatkui. Nyt alkoi näkyä maisemia. Maggioren järvi, kylät ja taustalla näkyvät vuoret olivat auringon paisteessa upea näky. Ja näkymät vaan paranivat kun hyppäsin junasta Brig'in asemalla. Helga oli minua vastassa, hänen koiraansa, Antonia, olen menossa hoitamaan.
Koska olin myöhässä, ei meille jäänyt Helgan kanssa yhteistä aikaa kuin pienen automatkan verran Gampeliin. Sieltä Helga laittoi minut gondoolihissiin ja hyppäsi itse bussiin ja lähti lentokentälle ja kohti Hollantia. Ohjeeksi hän antoi lähteä hissistä oikealle ja siitä autotielle. Hänen talonsa on kylän ainoalta hotellilta viides tai kuudes. Ja kun hissin ovet olivat sulkeutumassa, huusi Helga että ei oikealle vaan vasemmalle!
Nauratti tilanteen koomisuus ja maisemien kauneus. Jeizinen kylässä asuu vakituisesti 30 ihmistä, joten eiköhän oikea talo lopulta löydy. Kävelin asfalttitietä pitkin ja löysin hotellin. Sen toisella puolella ei ollut taloja, joten tiesin minne päin lähteä. Aikamoiseksi arpomiseksi meinasi mennä, kun en tarkalleen tiennyt minkä näköinen talo on. Mutta onneksi Anton bongasi minut! Kun ihmettelin kadulla mihin taloon menisin, kuulin koiran haukkumista yhdestä pihasta - Anton! Anton oli huomannut minut ja iloisesti hyppi aitaa vasten.
Asettauduin taloksi ja ihailin mykistyneenä näkymiä ikkunasta, lumisia vuoria joka puolella. Kylässä oli vain pieniä lumikasoja siellä täällä. Käytiin kävelyllä Antonin kanssa ja annoin sen näyttää tietä. Hotellin terassin ohi kulkiessamme meitä - tai oikeastaan Antonia - tervehdittiin ja kävin esittäytymässä ja sain ekat uudet ystävät. Vähän ajan päästä tuli pubin omistajarouva vastaan koiransa kanssa ja taas tultiin tuttaviksi. Hän kutsui minut lauantai-iltana pubiinsa, on kuulemma bändi-ilta.
Viimeinen kuva on näkymä keittiön ikkunasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti