Bryssel, Belgia

Mussels in Brussels. Vihdoinkin sain maistettua belgialaisia sinisimpukoita. Edellisestä simpukka-ateriasta on aikaa vuosia - ellei suorastaan vuosikymmen. Ja saman verran taitaa kulua seuraavaankin simpukka-ateriaan. Periaatteessa hyvää, mutta jotenkin vaan hieman epäilyttävää. Simpukat oli keitetty valkoviinissä ja höysteenä hieman sipulia ja pippuria. Tarjolle ne tuotiin isoissa kattiloissa ja viereen kippo simpukankuorille. Myös olut sopii hyvin simpukoiden keitinliemeksi - ja tietenkin myös ruokajuomaksi. Lisukkeena belgialaiseen tapaan frittejä.

Simpukat kuuluvat ranskalaisten eli frittien ohella belgialaiseen keittiöön. Simpukkasesonki on yleensä syyskusta huhtikuuhun eli kaikkina kuukausina, joiden nimessä on (ranskankielellä) r. Yleensä simpukka-annoksesta Brysselissä saa maksaa 20-30 euroa, mutta kollegani opastuksella löysimme ravintolan vanhasta kaupungista, jossa simpukat, fritit ja olut maksoivat yhteensä vain 10 euroa. Erittäin kohtuullinen hinta paikallisesta ylpeydestä.

Lille, Ranska

  

Kotimatka alkoi aamulla Le Treportista. Ensiksi tunnin bussimatka Abbevillen, sitten junalla Amiensiin. Puolen tunnin odotuksen jälkeen matka jatkui junalla Lilleen ja sieltä illalla kotiin Brysseliin.

Minulla ei ollut mitään tietoa Lillestä ennen sinne saapumistani, eikä kyllä sieltä lähtiessänikään. Olin kuullut tutuilta aika latistavia kommentteja kaupungista, joten rima ei ollut kovin korkealla. Lämmin syysaurinko kohotti tunnelmia sopivasti ja tänään minulle riitti kaupungilla laahustaminen, terasseilla istuminen ja ihmisten katseleminen.

Olin pitänyt Lilleä pikkukaupunkina, siihenhän nimikin viittaa. Kaupunki oli kuitenkin suurempi, modernimpi ja rujompi kuin kuvitelmissani. Vanhankaupungin kadut olivat leveitä ja aukioita oli tiuhaan. Rakennukset olivat suuria ja kauniita, puistoja ja vihreää vähänlaisesti.  Välillä piti oikein miettiä, missä maassa olen, sen verran erilainen mentaliteetti täällä pohjoisessa on kuin Normandiassa.

Normandia, Ranska

Le Treport, Bains Les Mers ja Eu (lausutaan Öö) ovat sisaruskuntia Normandiassa. Seudulla kulkee yksi bussilinja, eikä se siis tarvitse numeroa tai kirjaintunnistetta. Bussi kulkee kerran tunnissa. Reitti kulkee läpi kaikkien kaupunkien ja kierros kestää vajaan tunnin. Myöskään pysäkkejä ei ole erityisemmin merkattu, eikä niiltä löydy aikatauluja; ilmeisesti paikalliset tietävät ne ilmankin. Aluksi olin väärällä pysäkillä - mikähän pysäkki se lienee ollut - sillä kyseinen bussi ei ottanut minua siltä kyytiin. Kuski kyllä viittoili, mutta ei pysähtynyt. No, seuraava bussihan tulee jo tunnin päästä... Pieni kävelylenkki välissä ja oikean pysäkin etsiminen.

Eun kaupunki on aikoinaan perustettu merenrannalle. Ranskan kuninkaan serkku rakensi nykyisen linnan 1600-luvulla ja  1800-luvulla siitä tuli kuningas Louis-Philippen kesäasunto. Neljässäsadassa vuodessa merenranta on paennut noin viiden kilometrin päähän. Linna oli aikanaan todella moderni, siellä oli hissi ja juokseva vesi. Linnan puutarhassa marmoriset Apollo ja Zeus seisovat vartiossa. Linna on nykyään Eun kaupungin omistuksessa ja siellä on museo ja kaupungintalo.

Le Treport on kalastajakaupunki ja kalaravintolat täyttävät rantabulevardin. Aamuisin satamassa on kalatori, jossa myydään mitä erilaisimpia kaloja ja simpukoita. Jyhkeä kallio kohoaa kaupungin taustalla ja ylös pääsee köysirataa pitkin. Köysirata on automaattinen, enkä rohjennut mennä siihen yksin. Kiiruhdin reippaasti ranskalaisen pariskunnan kanssa samaan vaunuun. Heidän pieni koiransa tärisi pelosta ja minä yritin olla näyttämättä omaani. Pienen pätkän köysirata kulki tunnelissa ja siinä vaiheessa klaustrofobiani nosti päätään. Alas tulin sitten rappusia pitkin. 

Bains Les Mers, aivan kuten Le Treportkin, nousi pariisilaisten suosioon lomanviettopaikkana junaradan myötä. 1800-luvun lopulta alkaen ylhäistö ja ylempi keskiluokka näyttäytyivät rannikolla ja silloin täällä kulki myös raitiovaunu. Nykyään meno on rauhallisempaa, mutta pariisilaiset ovat alkaneet löytää alueen uudelleen. Bains Les Mersin rantabulevardi on värikäs, mutta tyhjä. Talot ovat autioita ja elämä on siirtynyt kauemmaksi. 1800-luvun lopun art deco-rakennuksia on jäljellä vielä kolmisensataa ja onneksi niitä on ryhdytty kunnostamaan ja vuokraamaan. Tänään Bains Les Mersissa oli toripäivä. Paikallisissa boulangereissa ja boucheriessa jonot ulottuivat ulos asti.

Honfleur, Ranska

Honfleur on pittoreski turistien suosima pikkukaupunki Le Havren kupeessa. Bussilla matka kesti sinne 40 minuuttia ja meno-paluulippu maksoi 9,80 €. Ylitimme Seinen korkeaa ja komeaa Pont de Normandie -siltaa pitkin. Seineä pitkin kulkee sekä tavaraliikenne että huvialukset. Jokiristeilijät kuljettavat turisteja, lähinnä eläkeläisiä kaupungista toiseen. Normandia on Ranskan Pohjanmaa. Maisema on tasaista ja laakeaa. Siellä täällä pelloilla näkyy lehmiä, muuten maisema on varsin yksitoikkoista.

Honfleurin vanha satama on kaunis ja täynnä ravintoloita ja terasseja. Kaupungin kapeat ja mäkiset kujat ovat kuin suoraan elokuvasta, todella viehättäviä. Jokainen katu on omanlaisensa. Kaupugista löytyy Ranskan suurin puukirkko, Sainte-Catherine. Honfleurissa on hiekkaranta värikkäine pukukoppeineen, mutta tihkusateesta johtuen en koskaan päässyt sinne asti, vaan kaarsin takaisin keskustaan kaupungin puiston kautta. Tihku muuttui sateeksi. Ylihinnoitellut ravintolat täyttyivät ihmisistä ja ruokailun jälkeen kaupunki alkoi tyhjentyä turisteista. 

Le Havre, Ranska

Tällainen näkymä avautui ikkunastani aamulla. Le havre tarkoittaa satamaa ja Le Havressa on Ranskan toiseksi suurin satama. Täältä löytyy konttisatamaa, matkustajasatamaa, kalastajasatamaa, pienvenesatamaa.... Kuvassa oleva autolautta matkaa Le Havresta Portsmouthiin, Englantiin.

Hetkellinen kotitaloni kuvattuna satama-altaan toiselta puolelta. Le Havren historia on samanlainen kuin Rotterdamin; se pommitettiin maantasalle toisessa maailmansodassa ja suurin osa rakennuksista on 40- - 60-luvuilta. Keskusta edustaa sodanjälkeistä betoniarkkitehtuuria ja kaupungin yleisilme on aika harmaa ja tasapäinen. Kaupunki näyttää jotenkin ihanalla tavalla tavalliselta, vähän tylsältäkin pikkukaupungilta. Kaupungintalon julkisivussakin lukee klassisesti Liberte, Egalite, Fraternite eli vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Täällä se tulee eläväksi.

Asuntoani vastapäätä, satama-altaan toisella puolella on joka-aamuinen kalatori. Ranskalaiset ovat ylpeitä gastronomiastaan ja ruoka tulee puheeksi ranskalaisen kanssa väistämättä. Torit ovat täällä arkipäiväisiä ostospaikkoja ja luomua on tarjolla runsaasti. Normandian erikoisuuksia ovat mm. osterit, Camembert -juusto, sekä omenasiiderit ja Calvados. Vuokraisäntäni Pierre piti itsestäänselvänä, että käyn ostamassa laadukkaat raaka-aineet torilta ja laitan ruuan itse....

Kalatorin vieressä sijaitsee mielenkiintoinen viisikulmainen rakennus, joka on ilmeisesti vanha kalatori. Ovi oli auki ja hallissa näkyi maalaustelineitä ja maalauksia. Piipahdin sisään ihastelemaan sekä rakennusta että maalauksia. Tila näytti työskentelytilalta, ehkä paikallinen taidekoulu pitää siellä majaansa.

Seineen laskevan Tancarvillen kanaalin ylittävä kävelysilta Bassin du Commerce oli remontissa, mutta paketoitunakin komean näköinen. Sillan ali joukko purjehduskoululaisia matkaa merelle harjoittelemaan. Lapsia eivät harmaa taivas ja pieni tihkusade haitanneet. 

Le Volcan eli vulkaano rikkoo tylystikin keskustan betoniarkkitehtuurin. Le Volcan on brasilialaisen Oscar Niemayerin suunnittelema kultturikeskus ja se on rakennettu aukiolle, joka on parikerrosta katutason alpuolella. 

Eugène Boudinin näkemys Le Havresta 1800-luvulta. MuMa eli Musée d’art moderne André Malraux on keskittynyt esittelemän Normandiassa vaikuttaneiden impressionistien töitä. Nyt siellä oli esillä Boudinin töitä, joka tutki intohimoisesti koko ikänsä valon olemusta. Museossa on myös Matissen, Manet´n, Monet´n, Renoir`n ja Degas´n töitä. 

 Le Havressa riittää satamia sekä monen kokoisia ja näköisiä veneitä.

Bassin du Commerce

...Copyright © French Moments Ltd unless otherwise stated. Read more at http://frenchmoments.eu/le-havre/ .

Le Havre, Ranska

Aamuvuoron jälkeen lähdin bussilla Midille eli rautatieasemalle, josta hyppäsin Veroniquen (jonka löysin blablacar-sivustolta) kyytiin ja lähdimme kohti Le Havrea. Veroniquen auto oli pieni ja vanha Toyota. En tiedä vuosimallia, mutta siinä oli vielä kasettisoitin, joten se ehkä kertoo jotain auton iästä. Radio ei toiminut, joten kuuntelimme c-kasettia, sitä ainoaa, joka Veroniquella oli matkassa. Ja eihän kasetilla voi olla muuta kuin vanhaa musiikkia. Onneksi se oli hyvää jazzia, joka ei huonone ajan myötä. Vintagemadamet vintageautossa vintagemusiikkia kuunnellen - totesimme ja vietimme kuusi tuntia tien päällä niitä näitä jutellen.

Le Havressa Pierre tuli hakemaan minut rautatieasemalta. Vuokrasin hänen asuntonsa kolmeksi yöksi ja hän meni siksi ajaksi vanhempiensa luokse. Pierre kierrätti minua pimeässä ja hiljaisessa kaupungissa ja kertoi nähtävyyksistä ja kaupungin historiasta. Hänen asuntonsa sijaitsee satama-altaan lähellä, kauniin rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Jokaisesta ikkunasta avautuu merinäköala ja kaupungin valot tuikkivat lämpimästi pimeässä illassa. Tänään oli hieman sateista, toivottavasti huomenna paistaa taas aurinko. Sain nipun karttoja ja vinkkejä, minne mennä ja mitä tehdä. Tulin Le Havreen osin Aki Kaurismäen innoittamana, osin haistelemaan merituulta. Ja piti vaan päästä jonnekin ja Le Havre sattui olemaan sopivan lähellä Brysseliä. Normandian rannikko on minulle täysin tuntematonta seutua, joten jotain uutta ja kaunista on varmasti luvassa. Huomiseen!

Rotterdam, Hollanti

Tie vei taas Hollantiin. Ehdinkin jo olemaan Brysselissä kokonaista kolme päivää. Vietämme Rotterdamin merimieskirkolla Benelux-tiimin työyhteisöpäivää. Aamupäivällä puutarhassa - pihasaunan kupeessa - työskentelyä ryhmissä ja iltapäivällä tutustumista Rotterdamiin opastetulla museoraitiovaunukierroksella. Ja siinä välissä ruokailua, taloon ja toisiimme tutustumista sekä Rotterdamin sosiaalikuraattorin läksiäiset. Mukavan monipuolinen päivä ja oli todella mielenkiintoista tutustua Rottedamin merimieskirkon arkeen. Heidän arkensa ja asiakaskuntansa poikkeavat täysin Brysselin toiminnasta. Meidän asiakaskuntaamme ovat enimmäkseen EU-virkamiehet - lähinnä lounasaikaan - ja heidän perheensä kerhotoiminnan puitteissa. Rotterdamin asiakaskunta koostuu meri- ja rekkamiehistä, ja toiminnan painopiste on illoissa ja viikonlopuissa. 

Mitä Rotterdamista jäi mieleen? Se sijaitsee viisi metriä merenpinnan alapuolella, siellä on Euroopan suurin satama, saksalaiset pommittivat keskustan maan tasalle toisessa maailmansodassa, mitä enemmän sisäänkäynnissä rappusia, sitä vaikutusvaltaisempi asukas, asukkaat edustavat 175 eri kansallisuutta..... Rotterdamin yleisilme on todella moderni; paljon korkeita rakennuksia ja lasipintaa. Jotenkin erittäin ei-hollantilaista. Ja kun satamakaupungissa ollaan, paljon komeita siltoja ja satama-alueita. Vierailun arvoinen paikka.

 

Amsterdam, Hollanti

Mitäpä olisikaan Amsterdamin reissu ilman fillaripostausta.

Amsterdam, Hollanti

Jouduin vaihtamaan hotellia viimeiseksi yöksi ja päädyin hotelliin nimeltä Not Hotel eli vapaasti suomennettuna Ei Hotelli. Not Hotel on hotellin ja hostellin välimuoto. Huoneet ovat suuria mutta pelkistettyjä ja suihku- ja wc-tilat ovat yhteiskäytössä käytävällä. Hotellin yleiset tilat ovat kuin boutiquehotellista, joten ehkäpä tätä paikkaa voisi luonnehtia boutiquehostelliksi. Kuvat 1-3.

Hotellin vaihtamisen myötä vaihdoin myös maisemaa. Keskusta-alue muuttui Westiksi eli Länneksi. Länsi on kuulemma nousevaa aluetta ja täältä löytyy kivoja kahviloita ja designputiikkeja. Lähistöllä on De Hallen -niminen kompleksi, josta löytyy toistakymmentä ruokapaikkaa kauppahallin tyyliin. Tiloista löytyy myös kirjasto, elokuvateatteri, monia myymälöitä, taidegallerioita ja tietenkin fillarikauppa ja -korjaamo - Hollannissa kun ollaan. Kuvat 4-6 De Hallesta.

Huoneeni lattian alla menee lämpöputki ja huoneessa alkaa lämpö nousta. Eipä kauneudesta paljon iloa ole, jos käytännön asiat eivät toimi...