Tukholma, Ruotsi

"Ring, ring, why don´t you give me a call....."  Ei soittanut Benny - eikä kukaan muukaan abbalainen - vaikka tovin odotin punaisen puhelimen ääressä. Abba ja Abba the Museum. Aivan mahtava fiilis, kuin aikamatka 70- ja 80-luvuille!  Samalla se oli paluu omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni, jolloin osasin kaikki biisit ulkoa. Ja tunnun osaavan ne edelleenkin. Abba-museo, kuten Abbakin, on loistavaa viihdettä: poppia, pukuja ja paljetteja, kultalevyjä ja lavashowta. Näyttely on rakennettu hienosti, se on visuaalisesti runsas kuten Abbakin ja infoa ja taustatietoa on tarjolla yllinkyllin. Osa tarinoista on abbalaisten itsensä kertomia, joten siellä pääsee lähelle Abbaa.

Ja vielä lähemmäs Abbaa pääsee laulamalla ja tanssimalla bändin kanssa. Levytyskopissa voi levyttää suosikkibiisinsä ja lavalle pääsee esiintymään hologrammiabbalaisten kanssa. Museossa voi tehdä myös uuden version levynkannesta omalla valokuvallaan tai miksauksen hittibiisistä ja verrata sitä alkuperäiseen Polar studiossa tehtyyn versioon.  Esitykset saa taltioitua skannaamalla pääsylippunsa ennen esitystään ja ne saa katsottua netistä pääsylipussa olevan koodin avulla. Interaktiivisuus on viety täällä huippuunsa ja se innostaa katsojaakin kokeilemaan kykyjänsä ja omia rajojaan.

Myös backstagelle pääsee katsomaan yhtyeen valmistautumista keikalle. Museoon on lavastettu mm. pukuhuone, ompelimo, Abban managerin Stikkan Andersonin toimisto, äänitysstudio, kesämökki.... Museossa näytillä olevat esiintymisasut ovat suorastaan tyrmääviä. En aina ole ihan varma aiheuttavatko ne enemmän ihastusta vaiko myötähäpeää. Mutta huikeita ne joka tapauksessa ovat. Abba on myynyt noin 379 000  000 albumia ja levynkannet ilmaisevat omaa aikaansa varsin mielenkiintoisesti. Olipa esillä pari c-kasettiakin, jos joku niitä vielä muistaa.

Museossa oli paljon innokkaita koululaisia ja he tuntuivat tuntevan Abban biisit varsin hyvin. Kaikkialla kaikuva musiikki rupesi väkisinkin hymyilyttämään ja tanssiaskelia tuli otettua huomaamattaan. Museon slogan onkin varsin kuvaava: "Walk in, dance out".



Kirsikkapuut kukkivat Kungsträgårdenissa ja kruunasivat Abba-päivän Tukholmassa.

Riika, Latvia

Riian vanhassa kaupungissa oli varsinainen markkinameininki, suorastaan sirkusmainen tunnelma. Tuntui, että koko vanha kaupunki on pyhitetty turismille ja liiketilat ovat vallanneet suuret (amerikkalaiset) ketjut ja matkamuistomyymälät. Kauniilla, kapeilla keskiaikaisilla kujilla oli vilinää ja ääntä ihan liiaksi asti, vaikkei huhtikuussa vielä sesonki ollutkaan. No, onneksi turistit tuovat kaupunkiin rahaa, kunhan vaan eivät valtaisi sitä kokonaan.

Yllä oleva kuva on otettu Stalinin hampaasta l. Stalinin syntymäpäiväkakusta l. Latvian tiedeakatemian näköalatasanteelta 108 metrin korkeudelta. Kuvassa näkyy hienosti vanhat zeppelinhallit, jotka nykyään toimivat kauppahalleina. Rautatiesilta toistaa upeasti vanhojen hangaarien muotoja. Kuvassa ylävasemmalla, sillan kupeessa näkyy Riian uusi kirjasto. Kun kirjasto valmistui vuonna 2014, osallistuivat kaupunkilaiset muuttotalkoisiin: 12 asteen pakkasessa 14 000 ihmistä muodosti kaksi kilometriä pitkän ketjun Dagauva-joen yli. 2 000 kirja siirtyi vanhasta kansalliskirjastosta uuteen kirjastoon kädestä käteen systeemillä.

Riikassa on paljon kirkkoja ja moneen niistä liittyy legenda tai tarina. Mm. Pyhän Jaakobin katedraalin kellon kerrotaan soivan aina, kun uskoton aviovaimo kulkee kirkon ohi. Aivan; aviovaimo. Aviomiehestä ei puhuta mitään.

Vilna, Liettua ja Republic of Uzupis (the beautiful land of nevermind)

Viron jälkeen voikin luontevasti fiilistellä muita Baltian maita. Aika tarkalleen vuosi sitten, huhtikuussa, reissattiin Leilan kanssa Liettuassa ja Latviassa. Vilna, Liettuan pääkaupunki on maineeltaan tuttu minulle jo lapsuudesta, onhan se Joensuun - synnyin kaupunkini - ystävyyskaupunki. Vilnan vanhakaupunki on kaikessa elävyydessään todella viehättävä ja elämänmakuinen. Ilmeisesti hintataso siellä on vielä maltillinen, sillä kapeilta kujilta löytyy paljon pieniä ravintoloita ja käsityöläisiä mm. useita vaate- ja kultasepän liikkeitä. Suuria kansainvälisiä ketjuja siellä ei vielä onneksi näe. Vanhakaupunki edustaa arkkitehtuu-
riltaan sulavaa sekamelskaa: on renessanssia, goottilaista, uusklassismia... ja tietenkin neuvostoajan betoniarkkitehtuuria ja moderneja pilvenpiirtäjiä. Kirkkoja kaupungissa on todella paljon: ortodoksisia, luterilaisia,  juutalaisia, islamilaisia.... kaikki sulassa sovussa. Suurin osa keskustan taloista on kunnostettuja ja kauniita, toisin on lähiöissä. Ei tarvitse mennä kauaksi keskustasta, kun toisenlainen todellisuus iskee vasten kasvoja: rähjäisiä, huonokuntoisia ja romahtamaisillaan olevia vanhoja puutaloja, jotka näyttävät täysin asumiskelvottomilta. Kuitenkin siellä on pyykit narulla ja kasvimaat pihoissa, joten asukkaitakin taloissa varmasti on.


Vilnan keskustan liepeillä sijaitsee taiteilijoiden perustama Republic of Uzupis ´n tasavalta. Alue on varsin boheemi ja siellä sijaitsee monia gallerioita ja työhuoneita sekä kahviloita ja ravintoloita. Kyseinen tasavalta viettää itsenäisyyspäiväänsä 1.4 eli aprillipäivänä. Uzupisillä on myös oma perustuslaki, joka on luettavissa myös suomeksi Paupio-kadun varrella olevasta metallilaatasta (kuvassa). Perustuslaissa on 41 artiklaa, tässä muutamia esimerkkejä:

-  2. Jokaisella on oikeus lämpimään veteen, lämmitykseen talvella ja tiilikattoon.
- 12. Koiralla on oikeus olla koira.
- 16. Ihmisillä on oikeus olla onnellisia.
- 17. Ihmisillä on oikeus olla onnettomia.
- 41. Älä luovuta.

    

Tallinna, Viro

Perinteinen Tallinnan matka; skumppaa, shoppailua, kakkua, kukkia, kenkiä, kasvohoitoa, fiilistelyä vanhassa kaupungissa..... Hannele piti huolen shoppailusta, minä keskityin kakkuihin ja hoitoihin. Kaubama-
jassa oli ostu ralli eli paljon tuotteita ja tarjouksia. Vaatemerkit ovat samoja kuin Suomessa, mutta täällä vaatteet ovat paljon rohkeampia, naisellisempia, hauskempia, paljon paljon mielenkiintoisempia kuin koto-Suomessa. Ja huomattavasti edullisempia.

Vanhan kaupungin kaduilla on ihanaa kävellä - vaikka vesisateessa - ja päästää irti arjesta. Tuntuu kuin olisin tullut ajassa satoja vuosia taakse-
päin. Jaksan aina ihmetellä sitä, kuinka lähellä Tallinna on ja kuinka erilaista ja erinäköistä täällä on kuin esimerkiksi Helsingissä. Rakennuksissa on paljon värejä ja yksityiskohtia, jotka Suomen tasapäistävä lainsäädäntö kieltäisi heti. Kaduilla on vielä varsin rauhallista, joitakin turisteja siellä täällä. Suomalaisiakin hieman, ei kuitenkaan riesaksi asti.

Lounastimme gruusialaisessa ravintolassa.  Viehättävä, hieman rustiikkinen ympäristö ja houkuttelevan kuvaileva ruokalista. Tilasin vihanneksilla ja gruusialaisilla yrteillä maustetun papumuhennoksen, sain lämmitettyjä tölkkipapuja purjon kera. Pettymys. No, aina ei voi voittaa. Paikallisen ruokakaupan Rimin mehevät ja maukkaat sushit maistuivat iltapalaksi.