Visp
Eilen oli eläinlääkäripäivä. Anton tykkää matkustaa sekä kaapelihissillä että autolla. Ilmeisesti tunsi tien klinikalle, sillä sisäänkäyntiä lähestyessämme askel hidastui ja häntä meni koipien väliin. Vähän piti houkutella ja hihnasta vetää, että sisälle päästiin. Siellä yksi pistos ja ulos. Parkkipaikkaa oli vaikeaa, melkein mahdotonta, löytää. Maksutonta siis. Eikä kadun varsilla ollut kun lyhytaikaisia paikkoja, ilmeisesti parkkitaloon olisi pitänyt ajaa. Jätin kuitenkin auton Lidlin parkkipaikalle, joka sijaitsi klinikan vieressä. Kävimme kävelemässä Visp'in keskustassa, kiva pieni kaupunki. Asukkaita siellä on noin 8 000. Anton tunsi selvästi reitit; McDonaldsille olisi halunnut sisään, samoin kun yhteen baariin. Lieneekö käynyt niissä omistajansa kanssa.
Kotiin tulimme kello 16.40 kaapelihissillä. Asemalla sanottiin, että tämän jälkeen hissi menee kiinni, koska tuuli yltyy. Kanssamatkustajat kertoivat että nyt tuulta oli 15-17 metriä sekunnissa. Hissi hieman heilui, yksin olisi saattanut ruveta pelottamaan. Kaapelihississä olen käynyt pisimmät - kahdeksan minuutin - ja informatiivisimmat keskustelut täällä Sveitsissä ollessani. Kuulemma vuorilla ei ole satanut vettä tarpeeksi ja alhaalla näkyykin kuivia ja kuolleita puita. Metsäpaloilta on onneksi vältytty. Myöskään lunta ei pitäisi tähän aikaan vuodesta enää juurikaan tulla. Sain myös nettisivun osoitteen, josta voin katsoa kaapelihissin toiminnan. Kun hissin ei ole toiminnassa, tulee näytölle suloinen nukkuva kissa. Kuva alla.
Tänään aamu alkoi auringonpaisteisena, yöllä oli tullut pari senttiä lunta. Suunnitelmissa oli lähteä lähikaupunkiin Leuk'iin ja yläkylään Leukerbadiin. Kun lähdön hetki koitti, alkoi sataa lunta ja tuulla. Säätiedotuksen mukaan tuulta oli vain 12 m/s, mutta iltapäiväksi olisi luvassa enimmillään 22 m/s. En uskaltanut lähteä, vaikuttaa siltä että hissillä ei ehkä pääse enää ylös iltapäivällä.
Nyt olisi siis hyvin aikaa pitkälle kävelylenkille Antonin kanssa. Lenkki alkoi hyvin, reippaasti mentiin kylänraittia pitkin kohti pienempiä polkuja. Täältä lähteen sekä ylös vuoristoon että alas Gampeliin vaellus- ja pyöräilypolkuja. Matkamme kuitenkin keskeytti ammunta. Anton pelästyi ja suostui lähtemään vain takaisin kotiin. Vaikka nuo ammunnan äänet tulevat kaukaa vuorilta ja ääni on vaimea, on se koiralle liikaa. Nyt on tullut niin paljon lunta, että ampuvat lumikinoksia alas estääkseen lumivyöryjen synnyn. No, nyt on sitten hyvä pyykkipäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti