Bryssel, Belgia

Viikonloppuna Cinquantenaire -puisto, joka on muuten alkujaan ollut armeijan harjoituskenttä, muuttui suureksi pelilaudaksi.  Kaiken kaikkiaan pelejä - enimmäkseen lautapelejä - oli esillä ainakin sata. Puistoon oli pystytetty 71 telttaa ja joka teltassa pelattiin eri peliä. Ainoat pelit, jotka tunnistin, olivat shakki ja supisuomalainen mölkky. Kaikki halukkaat saivat osallistua peleihin ilmaiseksi. Pelejä oli todella monenlaisia: yksinkertaisia, monimutkaisia, lapsille, aikuisille, lauta-, noppa-, palikka-, koordinaatio-, taktiikka- seura- rooli- larppaus- ja paljon, paljon muita pelejä. Nyt opin senkin, että roolipeli ja larppaus ovat kaksi eri asiaa: larppaus on vain yksi roolipelin muoto eli live-peli (sille ei taida olla suomenkielistä sanaa). Pelisuunnittelijoilla oli oiva tilaisuus testata pelejään ja saada suoraa palautetta pelaajilta. Joka vuosi yli tuhat uutta peliä lanseerataan maailmalla ja kilpailu on kovaa myös myyntirintamalla. 

Tapahtuma laajeni puistosta Military Museumiin eli Historialliseen sotilasmuseoon; vihdoinkin pääsin sinne sisälle. Museo on hulpeassa art deco -rakennuksessa ja sisältä se on hieno hallimainen tila, jonka katossa roikkuu lentokoneita. Siellä oli työpajoja, pelikirppis, kilpailuja sekä yön yli kestänyt peliturnee. Arvovaltainen raati testasi uusia pelejä ja valitsi niistä parhaat loppuäänestykseen. Viime kädessä yleisö sai valita tästä joukosta tämän vuoden parhaan pelin. Valitettavasti en löytänyt mistään tietoa tämän vuoden voittajasta.
  
Tapahtuma oli kerännyt puistoon paljon porukkaa myös piknikille ja pelaamaan perinteisiä puistopelejä kuten jalkapalloa, petanguea, frisbeetä, sulkapalloa.... Pieni sadekuuro päivän aikana ei tahtia haitannut, silloin peliteltoissa tunnelma tiivistyi entisestäänkin. Perinteiseen tapaan ravintolateltoissa tarjottiin virvokkeiksi olutta ja makkaraa ja kun Belgiassa ollaan, myös vohveleita.

Bryssel, Belgia

 

Olen muutaman kerran kävellyt kalaravintola - tai oikeammin kalabaari - Noordzeen ohi ja aina se on ollut tupaten täynnä. Sen siis täytyy olla hyvä. Sen ruokaa voisi kuvailla rennoksi ja rehelliseksi gourmèe street foodiksi. Tänään iltapäivällä siellä oli tilaa, joten päätin syödä siellä myöhäisen lounaan. Kävin valitsemassa annoksen ikkunasta tarjoilijan opastuksella. Kalat olivat kuin näyteikkunassa ja tarjoilija kertoi mitä ne ovat ja kuinka ne valmistetaan. Tarjolla oli simpukoita, katkarapuja, tonnikalaa, makrillia, hopeakalaa, merianturaa, ostereita.... grillattuna, friteerattuna tai hampurilaisina. Jokaiseen annokseen kuuluu salaattia, tartarkastike ja sitruuna. Ruuat valmistetaan ulkona, kadunkulmassa. Menin kadun toiselle puolelle, aukion reunalle, pystypöytään odottamaan annokseni valmistumista ja nimeni huutamista. Yleensä nimeni vääntyy muotoon Janna, englantilaisittain lausuttuna. Niin nytkin.

Koska ollaan Belgiassa, söin sinisimpikoita. Ja koska en erityisemmin pidä niistä, otin ne friteerattuina - ei siis ihan oikeaoppisesti. Lisäksi vielä grillattuja katkarapuja. Annokset ovat hinnaltaan kahdeksan euroa ja kooltaan puolikkaita. Eli siis kahdella annoksella nälkä lähtee. Kyytipojaksi join kuivaa valkoviiniä. Harmi, ettei minulla ollut kameraa mukana, kännykällä sain vain surkeita kuvia. Mutta siinäpä hyvä syy käydä uudelleen Nordzeessa.

 

Bryssel, Belgia 

Maanantaisin Merimieskirkko on kiinni ja maanantaisin minulla on usein vapaapäivä - tänäänkin. Useimmat museot ja näyttelyt ovat maanantaisin kiinni ja ilahduin kun huomasin, että ADAM eli Art and Design Museum on kiinni tiistaisin eli siis maanantaisin auki. Mutta ensiksi postiin.

Mulla oli paketti postitettavana. Nostin rahaa postissa olevasta automaatista. Kone sylkäisi kaksi sadan euron seteliä ja tiesin samantien olevani pulassa. Mutta enpä tiennytkään kuinka pian. Yritin maksaa noin neljäntoista euron postimaksua satasella, mutta postineitipä ei huolinutkaan sitä. Hän väitti, että ei ole antaa vaihtorahaa. Aikani neuvoteltuani hän kuitenkin huoli sataseni, mutta sanoi, että vaihtorahaa annetaan vain viiteenkymmeneen euroon saakka ja loput kortilla. Olin ihmeissäni, en ymmärtänyt mitään kortista enkä sitä halunnut. No, kortti oli otettava jos halusin vaihtorahani. Olin varmaan niin hämmentyneen näköinen, että postineiti tuli tiskin takaa, otti kortin kädestäni ja ohjasi minut automaatille. Kortti siis toimi kuin pankkikortti ja sain sillä loput vaihtorahani automaatista. Turvallisuuskysymys kuulemma.

Matkalla ADAMiin kävin ihmettelemässä Atomiumia, joka rakennettiin vuoden1958 maailmannäyttelyyn. Monumentti on raudan kiderakenteen 165-miljardikertainen suurennos. Alunperin sen piti olla esillä vain puoli vuotta, mutta kuinkas siten kävikään. Rakennelma on ollut olemassa yli puoli vuosisataa ja siitä on tullut varsinainen turistirysä. Putkia pitkin pääsee hisseillä liikkumaan pallosta toiseen ja ylimpänä on näköalaravintola.

Art and Design Museum ADAM on keskittynyt muovituotteisiin. Museon peruskokoelma saa isommatkin museot kateellisiksi. Siihen kuuluu yli 2000 esinettä 1960-luvulta alkaen. Suomalaista muotoilua edusti Eero Aarnio mm. pallo- ja pastillituoleillaan. Tuotteet, jotka eivät päässeet esille, oli varastoitu lasiseinän taakse ja käytävää kulkiessaan museovierailija pääsi tirkistelemään varastohyllyjä. Kiva idea.

 

Bryssel, Belgia

Viiden viikon kesätauko on ohi ja arki alkaa taas pyöriä Brysselin merimieskirkolla. Viime talven vapaaehtoiset ovat lähteneet takaisin Suomeen ja tilalle ovat saapuneet uudet tyypit. Nyt elokuussa joukkoamme saapuivat vahvistamaan parikymppiset Elina ja Olivia ja myöhemmin syksyllä saamme vielä kaksi tyttöä lisää. Saimme myös uuden keittiövastaavan, Ollin, jonka muuttokuorma saapui tänään Brysseliin. Tavaroiden saaminen vanhoihin kapeisiin taloihin voi olla varsinainen haaste. Ollin muuttoa varten tilattiin nosturi, jolla tavarat nousivat näppärästi ylös ullakkohuoneistoon ja ikkunan kautta sisälle. Bussikuskit eivät varmaankaan ilahtuneet kadun tukkimisesta.

Kirkolla arkirutiinit alkavat taas muistua mieleeni. Vielä ollaan kesäaukioloajoissa eikä lounasta ole tarjolla ennen syyskuuta. Asiakkaatkin alkavat pikkuhiljaa palailla lomiltaan ja tulevat täydentämään ruokavarastojaan tai sitten vain rupattelemaan ja nauttimaan pullakahvit. Hassua, alkukesästä olin vielä uusi työntekijä, mutta nyt olen jo vanha konkari ja asiakkaat ovat jo tuttuja ja nyt on minun roolini opastaa uusia tulijoita.

Rue Ravensteinilla on rakennustyömaa, jonka aidan paikalliset taiteilijat ovat maalanneet. Aitaan, joka on 150 metriä pitkä, on ikuistettu neljätkymmenet kasvot. Kaikkien kasvojen silmät ovat samalla korkeudella. Näin bussissa istuessasi voit seurata vaihtuvia kasvoja helposti. Monimuotoinen teos on nimeltään INTERFACE. 

Luxemburg, Luxemburg

Nyt taas muistan, kuinka kaunis kaupunki Luxemburg on. Ja kaiken kruunaa lämmin ilma ja auringon paiste. Kadut ja rakennukset näyttävät tutuilta, ihan kuin eilen viimeksi olisin kävellyt täällä. Kiertelen suosikkipaikkojani. Aamukahville menen Cafe de Paris'n terassille. Sama tarjoilija tuo latteni kuin pari vuotta sitten. Hassua, miten voi muistaa! Seuraavaksi vierailen kaupungin museossa, Musée D´Historie De La Ville De Luxembourgissa - tai oikeammin museokaupassa, jossa olin aikoinani töissä. Tuttu kollega, Nathalie, tiskin takana ja samoja tuttuja tuotteita myynnissä. Ja paljon myös uutta. Museokauppa on Reilun kaupan myymälä ja sitä pyöritetään vapaaehtoisten voimin. Siellä on myynnissä kehitysmaista naisten tekemiä tuotteita. Ihana kauppa, ihanalla asialla.

Seuraavaksi yritän mennä lounaalle suosikkiravintolaani Mesa Verdeen. Paikka on poikkeuksellisesti tänään päivällä kiinni, mutta törmään ovella omistajaan ja vaihdan hänen kanssaan muutaman sanan. Uskomatonta, kuinka monet tutut kasvot olen nähnyt parin tunnin aikana! Teddy's, suosikkivintagekauppani on lomalla, joten en valitettavasti pääse penkomaan myymälän aarteita. Casinolla, jossa on esillä nykytaidetta, maksan viisi euroa, jotta saan nähdä kasan hiekkaa salin lattialla. Tunnen itseni huijatuksi, mutta jotenkin oudon hyvällä tavalla.

Tänä viikonloppuna Luxemburgissa, joka on tavallisesti niin rauhallinen ja konservatiivinen, on katutaidefestivaali Streeta(rt)nimation. Tarjolla on musiikkia, teatteria, tanssia, sirkusta... Hiljaista ja äänekästä, runollista ja koomista, fyysistä ja vähäeleistä. Suomalainen Kate ja Pasi -duo loistaa humoristisella ja kantaaottavallakin akrobatiaesityksellään. Monen kansallisuuden joukossa olen ylpeä suomalaisuudestani. Hyvä me!

Bryssel, Belgia

 

Tänään avattiin Flower Carpet eli kukkamatto Brysselin upealla keskusaukiolla, La Grand Placella. Kukkamatto tehdään joka toinen vuosi ja 1800 m² alueelle käytetään liki miljoona leikkokukkaa! Tänä vuonna kukkamatto juhlistaa Belgian ja Japanin 150 vuotisia diplomaattisia suhteita. Sata vapaaehtoista aloitti urakkansa aamulla viiden aikaan ja valmista tuli yhden aikoihin iltapäivällä - aikamoinen urakka! Kukkamatto on esillä vain neljä päivää ja yleisö pääsee viiden euron pääsymaksulla ihastelemaan sitä kapungintalon parvekkeelta. Kaupingintalolle oli tiukat turvatarkastukset; ensin tutkittiin laukku ja sitten marssittiin metallinpaljastimen läpi. Aseistettuja turvamiehiä näkyy kolmen hengen ryhmissä niin aukiolla kuin muuallakin kaupungilla. Terrori-isku on todellakin jättänyt jälkensä kaupunkiin, vieläkin ihmiset puhuvat siitä.

La Grand Place kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Sitä ympäröivät rakennukset ovat 1400-luvulta ja aukio on varmasti yksi maailman kauneimmista, varsinkin kun sen näkee tunnelmallisessa iltavalaistuksessa. Arkisin aukion valtaavat kukkakauppiaat ja jouluisin sen valaisee valtava joulukuusi. 

 

 

Oostende -> Nieuwpoort -> De Panne -> Sint-Idesblad, Belgia



Nukuin aamulla pommiin. Herätyskello ei soinut, eivätkä kissatkaan herättäneet - kumma kyllä. Eihän mulla mitään aikatauluja ole, mutta olin lähdössä Oostendeen ja halusin lähteä matkaan aikaisin aamulla. Heräsin siis yhdeksältä ja tuntui että aamu oli jo mennyt. Söin kuitenkin aamiaisen rauhassa ja hyppäsin 11.04 lähtevään junaan - joka oli muuten kymmenen minuuttia myöhässä.

Alunperin etsin kyytiä blablacarista. Kuljettajat olivat kuitenkin hinnoitelleet itsensä ulos. Minulle sopivin kyyti olisi maksanut 9 euroa suuntaansa eli välityspalkkioineen hintaa matkalle olisi tullut 21,20 euroa. Junalla sensijaan pääsin 17 eurolla. Osin tähän "virheelliseen" hinnoitteluun vaikutti se, että junamatkat Belgian rautateillä ovat viikonloppuisin puoleen hintaan. Arkisin nuo blablacarin hinnat ovat siis ok. 

Junia Brysselistä Oostendeen kulkee näin loma-aikaan useita tunnissa. Silti juna oli aivan täynnä ja muutama matkustaja joutui seisomaan. En siis ollut ainoa, joka halusi elokuisena suunnuntaipäivänä kaupungista pakoon rannikolle. Päätökseeni matkustaa sunnuntaina vaikutti se, että minulle oli vapaata, junalippu oli puoleen hintaan ja sää oli pilvinen, mutta sateeton. Belgiassa on tänä kesänä satanut melkein joka päivä. Kesä on kuulemma ollut sateisin sitten vuoden 1833, jolloin tilastoja alettiin pitää. Onneksi säätiedotus piti paikkaansa; pilvistä ja poutaista, lämpötila noin 20 °C.

Belgian rannikkoa pitkin kulkee Kusttram eli rannikkoratikka. Paikka paikoin se on varsinainen näköalaratikka: toiselle puolella ranta ja meri, toisella puolen vihreä harju. Kaunista. Ratikka kulkee koko matkan pitkin Belgian rannikkoa, Ranskan rajalta Hollannin rajalla saakka. Kusttram on maailman pisin ratikkareitti, 68 kilometriä pitkä. Pysäkkejä matkan varrella on 70 ja ratikka kulkee kymmenen minuutin välein. Päivälippu maksoi vain kuusi euroa. Oostende on rannikon suurin kaupunki ja tänään se oli täynnä ihmisiä. Kiersin keskustan kapeat kadut kauempaa ja suuntasin ratikkapysäkille. Lähdin De Pannen suuntaan ja ensimmäiseksi pysähdyin Niuwpoortiin. Siellä sattui olemaan Fiesta Europa -markkinatapahtuma, jossa oli esillä lähinnä ruokakojuja eri maista. Suomikin oli edustettuna, tosin vaatteilla, jotka henkivät enemmänkin matkamuistoja kuin todellista Suomi-kuvaa. 

Seuraavaksi pysähdyn De Pannessa ja tuntui kuin olisin tullut Kanariasaarille tai mihin tahansa rantalomakohteeseen. Alueella on paljon loma-asuntoja ja mielestäni se lähenteli lomahelvettiä. Kaunis rannikkokaistale on otettu täydellisesti hyötykäyttöön eikä tyhjää luonnovaraista rannikkoa näkynyt ollenkaan. Kaupungit rannkikolla ovat idyllisiä keskiaikaisia pikkukaupunkeja, mutta rantaviivan läheisyyteen on noussut toinen toistaan rumempia huoneistohotelleja ja lomaosakkeita. No, ilmeisesti se on sitä mitä ihmiset haluavat ja ehkä se on eläkeläisille ja lapsiperheille helppo tapa lomailla.

Rannikkoseutu on tietenkin pullollaan kalaravintoloita. Sinisimpukat ranskalaisten kera ovat Belgian ylpeys. Simpukat syödään suoraan valtavasta kattilasta, ruokalappu kaulassa. Usein ne keitetään valkoviinissä ja maustetaan valkosipulilla. Tarjolla oli myös Belgian erikoisuutta, vihreää ankeriasta. Edullista lounasta oli vaikeaa löytää, hinnat lähtivät 23 eurosta ylöspäin.  Pienet kalakaupat olivat kuin karkkikauppoja; runsaat valikoimat upeita tuoreita merenantimia! Sinisimpukat maksoivat 4,90 euroa kilo ja isot kuoritut katkaravut 12,90 euroa kilo. 

Kaiken kaikkiaan oli ihanaa päästä merenrannalle. Rauhallinen ranta löytyi lopulta Sint-Idesbladista. Tuuli tuiversi navakasti ja leijasurffarit ottivat siitä kaiken irti. Tuntui ihanalta ottaa kengät jalasta ja upottaa varpaat hienoon valkoiseen hiekkaan. Rantaviiva oli täynnä simpukankuoria ja merivesi oli kylmää. Uimisen sijaan lapsetkin keskittyivät leijojen lennättämiseen ja hiekkalinnojen rakentamiseen.

Antwerpen, Belgia

Löysin Genevestä alennusmyynnistä ihanat housut. Me olivat puoleen hintaan, mutta liian isot. Brysseliin palattuani kävin täällä vastaavassa myymälässä ja siellä oli myös yhdet housut, mutta liian pienet. Ja hinta oli pudonnut puoleen vielä entisestäänkin. Avulias myyjä löysi sopivan koon - Antwerpenistä. No, sinne sitten. Junamatka sujui hyvin mennessä, mutta tulomatkalla juna oli 15 minuuttia myöhässä ja heti ensimmäisellä asemalla jouduimme odottelemaan ja vaihtamaan junaa. Tämä tuntuu olevan erittäin tyypillistä Belgian rautateillä. Kalusto on vanhaa ja junat ovat poikeuksetta myöhässä.  Mutta perille pääsin ja takaisin. Kaikki hyvin siis.

Antwerpen on belgialaisen muodin mekka. Täällä on enemmän shoppailumahdollisuuksia kuin Brysselissä, De Koninklijke Academie voor Schone Kunsten Antwerpen´ssä eli Kuninkaallisessa taideakatemiassa voi opiskella vaatesuunnittelua ja lisäksi Antwerpenissä on kovasti kiitosta saanut Muotimuseo, ModeMuseum Provincie Antwerpen eli MoMu. Belgian tunnetuin designerporukka on De Antwerpse Zes eli Antwerpen kuusi. Se muodostuu kuudesta suunnittelijasta, jotka opiskelivat samaan aikaan taideakatemissa ja löivät itsensä läpi Lontoon muotimessuilla. Erityisesti tykästyin Walter Van Beirenbonckin persoonallisiin vaatteisiin. Myös muitten porukan suunnittelijoitten vaatteisiin törmäsi useissa Antwerpenin vaateliikkeissä ja kirppareilla.

Ruokakauppa HNGRYn konsepti on varsin erikoinen; ruuat ovat esillä reseptien mukaan. Eli esillä on kymmenen reseptiä ja niitä varten valmiiksi punnitut ja pakatut ruuat kahdelle hengelle. Ruuat on hinnoiteltu resepteittäin ja yhdelle kahden hengen paketille tulee hintaa 7-11 euroa. Tarjolla on niin kasvis- kala- kuin liharuokiakin ja reseptit vaihtuvat kahden viikon välein. Ruokapaketin voi tilata myös suoraan kotiin nettikaupan välityksellä. Myymälässä on myös muuta kokkaamiseen tarvittavaa myynnissä; keittokirjoja, astioita, veitsiä, teetä, suklaata... Ihana ruokakauppa! Harvoin on ruokaostosten tekeminen näin helppoa ja mukavaa.

Lulu Chic -vaateliike hurmasi sisustuksellaan.

  Vintageliike Rosierissa  oli vaatteet lajiteltu selkeästi suunnittelijan mukaan.

 

                                 Walter Van Beirenbonck´n mekko

                                 vintageliike Label´ssä.

 

    Ruokakauppa HNGRY´n esillepano.

Luomuviinejä kolmessa polvessa, myynnissä ravintola Juliette´ssa.
 

Bryssel, Belgia

 

Lähdin sunnuntaiaamuna - no, aamupäivällä - pyöräilemään lähialueen toreille. Monilla alueilla toripäivä on kaksi kertaa viikossa ja yleensä toinen päivä osuu viikonloppuun. Ixellesissä sunnuntaitori on Flagey´n aukiolla. Tarjolla on perinteisten hedelmien ja vihannesten lisäksi myös viinibaari ja viinikoju. Tyydyin kuitenkin tuorepuristettuun omena-inkiväärimehuun - ihanaa! Luomua ja lähiruokaa on paljon myynnissä ja kauppa käy hyvin. Monelle kojulle on jonoa ja ihmisillä on korit ja kassit täynnä ostoksia.

Seuraavaksi matka jatkui suurimmalle torille Saint-Gilles´iin. Siellä oli myös pieni kadunpätkä varatttu kirpputorille. Kirpputori oli sympaattinen; tavalliset ihmiset olivat levittäneet tavaroita kadulle vilttien päälle ja hinnat olivat todella edullisia. Tunnelma oli aito, täällä ei ollut ammattimyyjiä, niinkuin useilla kirppareilla tuntuu olevan.

Viimeisenä suurin ja tunnetuin eli Marolles´n antiikkitori. Tori on auki joka päivä ja siellä on valtavasti tavaraa myynnissä. Paljon antiikkia, huonekaluja, kirjoja, vaatteita....kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Pieni sadekuuro yllätti iltäpäivällä, juuri sopivasti kahviaikaan.