Esimakua Bhutanista

 

 

Tänään oli upea päivä Epsassa! Heillä on valtava into oppia ja suunnitella uusia tuotteita. Nepalissa vallitsee kopioimisen kulttuuri (ehkä kirjoitinkin siitä jo aiemmin?) ja luovuus tuntuu olevat piilossa. Kaikki kaupat myyvät tasantarkkaan samoja tuotteita, samoilla hinnoilla. Toivottavasti Epsa saa ainakin hetkeksi kilpailuetua uusista, erilaisista tuotteistaan.

Aamulla heillä oli valtavan pitkä lista, mitä he olisivat päivän aikana halunneet tehdä: rannekkeita, hattuja, huiveja, laukkuja, kännykkä- ja läppärikoteloita, kierrätystuotteita.... Minun täytyi toppuutella heitä, että tehdään nyt vain yksi uusi tuote tänään, ensi viikolla sitten lisää. Kuvassa heidän ensimmäiset rannekkeensa - olen ylpeä heistä!

Huomenna alkaa pääsiäisloma ja lähden viettämään sitä Bhutaniin. Päivityksiä taas luvassa ensi viikolla. Hyvää Pääsiäistä! 

Sabita, ihana isoäiti, joka asuu kanssani samassa pihapiirissä poikansa perheen kanssa. Hän on leski, eikä siksi saa käyttää värikkäitä vaatteita, punainen on kokonaan kielletty. Sabita on kova puhumaan ja koska meillä ei ole yhteistä kieltä, yrittää hän kovasti opettaa mulle nepalia. Osaan jo värit, ruumiinosat, ruoka-aineita... ja "ma office janchu" l. menen toimistolle.

Pihassamme kasvaa komea, noin kolmemetrinen joulutähti l. lalipath. Sabita hoitaa pientä kasvimaata ja kun tulin kotiin viikonloppureissultani, Sabita tuli heti tervehtimään minua ja antoi mulle nipun persiljaa - suloista!

Madanpokharan laukkumallisto on valmistunut! Kuvissa näkyvät tuotteet on valmistettu riisisäkeistä (keltaiset) ja vanhoista banderolleista (valkoiset). Tuotteet on suunniteltu sokeitten ja fyysisesti vammaiste ihmisen valmistet- taviksi. Kierrätystuotteet eivät ole kovin suosittuja nepalien keskuudessa, mutta näistä tuotteista he väittivät pitävänsä. Seuraavaksi katsomme, mitä Madan-pokharan self-help center pystyy ja haluaa valmistaa, minkälaista apua he tarvitsevat tuotannon aloittamiseksi ja sitten mietimme, kuinka jatkamme tästä eteenpäin.

Työskennellessäni ompelijan kanssa törmäsin kulttuurieroihin. Naiivina suomalaisena luotin ompelijan sanaan, mutta koskaan hänen lupauksensa eivät pitäneet. Myös malleja hän muutti mieleisekseen, mikä ei todellakaan ilahduttanut minua! Monta kertaa jouduin muistuttamaan itseäni, että tämä on normaali nepalilainen työskentelytapa, sopeudu siihen.

Viikonloppua lähdin viettämään Bhaktapuriin ja Nagarkotiin. Bhaktapur on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja Nepalin entinen pääkaupunki satojen vuosien takaa. Historiallinen keskusta oli laaja monine temppeleineen, aukioineen ja nevarirakennuksineen. Siellä oli ihanaa liikkua kaikessa rauhassa, ilman liikennettä ja melua. Keramiikan lisäksi Bhaktapurille on tyypillistä puuleikkaukset ja kudonta - niin ja jogurtti. Kilometrejä Kathmandusta Bhaktapuriin kertyy 16, mutta silti bussimatka kesti noin tunnin.

Bhaktapurista matka jatkui ylös vuoristoon, Nagarkotiin. Matka oli rattoisa täpötäydessä bussissa, intialaisia dramaattisia rakkaus- lauluja kuunnellen. Nagargot on pieni, hieman unelias kylä luonnonkauniilla paikalla. Harmi, että Nepalissa ei jätehuolto pelaa, sillä kylän kauniit rinteet saivat toimittaa kaatopaikan virkaa.

Sunnuntaiaamuna herätys kello 6 ja lähtö auringonnoustessa vaeltamaan kohti näköalapaikkaa. Sää oli varsin selkeä ja lumihuippuiset vuoret näkyivä kutsuvina kaukaisuudessa. Mt. Everest oli pilvien takana piilossa, mutta neljä pienempää vuorta näkyi kirkkaasti. Valokuviin en niitä valitettavasti onnistunut tallentamaan.

Riisisäkkisulkeiset jatkuvat. Muutama laukku ja pussukka on saatu valmiiksi ja nyt kokeilemme, voisiko riisisäkistä valmistaa tuotteita virkkaamalla tai punomalla. Kokeilemme punoa myös banderollikangasta ja miettiä, mitä tuotteita siten voisi tehdä. Säkkikankaita on monen värisiä: heleän keltaisia, valkoisia, vaaleanpunaisia, vihreitä.... ja niissä on kauniita kuvioita ja tekstejä nepalilaisin kirjaimin. Periaatteessa täällä kierrätetään tyhjät säkit, mutta käytännössä niistä saatava summa on niin pieni - n. 18 senttiä/kilo - ettei kukaan vaivaudu.

Aamupäivällä tutustuin toiseen Forward Looking´n tukemaan projektiin; Epsaan (EPSA = Entire Power for Social Action). Kuvassa heidän valmistamia laukkuja ja kirahvikäsinukke. Työolosuhteet ovat vaatimattomat, mutta vammaiset työntekijät vaikuttavat tyytyväisiltä ja iloisilta. Hekin kaipaavat apua uusien tuotteitten suunnittelussa, myynti ja markkinointi heillä tuntuu olevan hallussaan. Heittelimme ilmaan ideoita ja jätimme asiat muhimaan ensi viikkoon saakka, jolloin siirrymme ideoinnista toteutukseen.

Liikenne Kathmandussa vaikuttaa kaoottiselta, mutta toisaalta se on myös hyvin joustavaa. Ja ennen kaikkea; liikenne on erittäin äänekästä! Jatkuvaa tuuttaamista, syy ei ole mulle vielä täysin auennut. Kuten kuvista näkyy, vain kuskilla on kypäräpakko. Valitettavasti usein kyydissä on lapsi/lapsia ja vain aikuisella kuljettajalla on kypärä. Samoin autoissa vain kuski käyttää turvavyöta. Muutenkaan täällä lapsen henki ei ole minkään arvoinen. Jos lapsi kuolee, aina voi tehdä toisen. Tunneside lapsiin tuntuu olemattomalta. Lapset annetaan usein jo pieninä isovanhempien hoiviin ja kadulla olen usein nähnyt vanhemman läpsäisevän lastansa. Myös kouluissa henkinen ja ruumiillinen väkivalta taitaa olla yleistä.

Suurin osa avioliitoista on vieläkin sukujen järjestämiä - saman kastin kesken tietenkin. Voisikohan vanhempien välinen "rakkaudettomuus" vaikuttaa myös löyhään tunnesiteeseen omaan lapseensa? Toisaalta taas kulttuuri ja perinteet ovat vahvoja, esim. esikoispoika huolehtii vanhemmistaan, se on itsestäänselvyys, vaikka isovanhemmat olisivatkin hänet kasvattaneet. Se mikä meillepäin näkyy ihanana suurperheenä, voi kuitenkin olla vain kulttuurin sanelemaa, ilman sen kummempia tunteita tai edes välittämistä. Länsimaisen ihmisen on vaikeaa nähdä, mitkä asiat johtuvat kulttuurista, kastilaitoksesta, uskonnosta tai jostain muusta....

Töitten puolesta tämä viikko on alkanut mallikappaleita valmistamalla. Missä täällä kuljenkin, näen joka paikassa riisisäkkejä ja näen ne jo tuotteina. Kokeilemme tehdä myös banderolleista laukkuja ja pussukoita. Banderolleja painatetaan joka kissanristiäisiin ja niitä on helposti saatavilla. Sekä riisisäkit että banderollit ovat värikkäitä, kestäviä, vedenpitäviä, ilmaisia ja mielenkiinotoisia materiaaleja!

Lauantai, vapaapäivä sekä mulla että nepaleilla. Mentiin Pimpelin kanssa leffaan ja näin elämäni ensimmäisen bollywood-elokuvan! Leffa oli intialainen, ja siinä puhuttiin hindiä, mutta ei se tahtia haitannut. Mielenkiinnolla odotin tanssi- ja laulukohtauksia kesken oikeussalidraaman ja tulihan niitä! Länsimaisesta näkökulmasta supernaiivia, mutta kuitenkin niin viihdyttävää ja visuaalisesti kaunista. Otin tirsat kesken leffan ja heräsin sopivasti katsomaan loppukohtausta, jossa tietenkin paha sai palkkansa ja hyvis tytön.

Leffan jälkeen syötiin lounaaksi momoja, nepalilaisia ravioleja tai pelmennejä, vahvojen kastikkeiden kera. Ravintolassa uppouduimme katsomaan perusnepalilaista leffaa; romantiikkaa sekoitettuna itämaisiin taistelulajeihin - tietenkin siivitettynä laululla ja tanssilla. Yllätys yllätys: lopuksi paha sai palkkansa jne.

Myöhäisen lounaan päälle kahvit ja biljardia, ja kymmeneksi kotiin, ennenkuin vuokraisäntä sulkee portit yöksi. Sanepassa pimeä tulee noin 18.30 illalla, eikä täällä paljoa valoja näe sähkökatkosten takia - eikä katuvaloja muutenkaan ole. Kuu keikkuu taivaalla väärinpäin ja tähtiäkin näkyy sumuverhon takaa.

Siirryttäessä Kathmandusta maaseudulle ilma muuttui raikkaammaksi, maisemat vehreämmiksi ja talot räikeämmiksi. Kevään suosikkivärejä olivat pinkki, limen vihreä, lila ja lisäväreinä neonoranssi ja keltainen. Vähintään viittä väriä löytyi joka julkisivusta. Niin, ja muita seiniä ei sitten oltukaan maalattu.

Vierailimme kahtena päivänä Madan Pokharan self-help centerissä, jossa asuu n. 35 erilailla vammaista ihmistä, joukossa viisi perhettä. Sen perusti kolme vuotta sitten Sandip Bhattarai, itsekin näkövammainen. Forward Looking tukee M.P.aa taloudellisesti ja antaa apua mm. markkinoinnissa ja nyt tuotesuunnittelussa. 

 M.P.ssä valmistetaan kynttilöitä, nestesaippuaa, rottinkijakkaroita ja luutia. Tekijät myyvät itse tuotteensa kiertelemällä ovelta ovelle. Nyt etsittiin uusia myynti- ja markkinointikeinoja ja ideoitiin uusia tuotteita. He itse haluaisivat valmistaa laukkuja ja me ehdotimme materiaaliksi käytettyjä riisi - yms. säkkejä, sillä niitä on helposti saatavilla ja materiaali on ilmaista. Ensimmäiset mallikappaleet ovat nyt ompelijalla. Mielenkiintoista nähdä, millaisen vastaanoton uudet tuotteet saavat.

Kotimatka Kathmanduun kesti 11 tuntia. Panda eli lakko viivästytti matkaamme 1,5 tuntia, sillä lakon aikana Kathmandussa ei saa autoilla ja jouduimme odottelemaan pandan loppua kaupungin laitamilla. 

Rankka, mutta antoisa reissu.  

Matka Kathmandusta Tanseniin taittui autolla, paikallisbussilla ja jeepillä. Kilometrejä 200, tunteja 9 => ryytynyt olo. Lounastauolla dal bathia joka sisältää riisiä, linssikeittoa, tulista pikkelsiä, perunaa mausteseoksessa ja pinaattia. Niin, ja rotia. Perusruokaa Nepalissa. Useampi ihminen on varoitellut, että tulen saamaan sitä liiankin kanssa. Mutta toistaiseksi se maistuu hyvälle.

Oli virkistävää siirtyä saasteisesta Kathmandusta viileään ja vehreään vuoristoon. Bussimatka oli ikimuistoinen; kapeat, surkeassa kunnossa olevat tiet, sortumat tienvarressa ja alhaalla kymmenien (satojen?) metrien pudous. Tansen sijaitsee 1500 metrin korkeudessa merenpinnasta joten viimeinen kaksituntinen oli pelkkää nousua.

Huomenna menemme tutustumaan Forward Lookingin tukemaan projektiin, jossa viisi osittain vammaista perhettä on työllistänyt itsensä mm. tekemällä ja myymällä saippuaa. Selvitämme, millaista apua he tarvitsevat ja haluavat ja teemme sen pohjalta toimintasuunnitelman.

Soittaessamme tänään yhteyshenkilölle saimme kuulla, että huomenna meitä odottaa 30 lasta valmiina toimintaan. ??? Mitä ihmeen lapsia ja mitä toimintaa?!

Kuvia ja kohteita viikon varrelta

Kathmandussa on seitsemän UNESCOn maailmanperintökohdetta, tässä niistä kolme: Patan Durbar Square, Kathmandu Durbar Square ja Swayambhunath l. apinatemppeli. 

Kun vierailin Patanin kuninkaallisella aukiolla, oli panda- eli lakkopäivä. Silloin on hyvä pyöräillä, sillä autoilla ja mopoilla ei saa ajaa. Kadut täyttyivät pyöräilevistä ja jalkapalloa pelaavista lapsista. Myös kaupat ja toimistot ovat pandapäivinä enimmäkseen kiinni, joten monella nepalilla oli vapaapäivä. Siksi temppelialueella oli paljon paikallisia viettämässä aikaa.
 


Kathmandu Durbar Squarella taas oli rauhallinen päivä - oppaille liian rauhallinen. En saanut montakaan askelta ottaa, kun joku opas oli tarjoamassa palvelujaan. Ja kun yhdestä pääsi eroon, oli toinen jo lähestymässä.

Alueella on n. 50 temppeliä ja siellä asuu Living Goddess, Kumari. Hänet valitaan 4-5 vuoden iässä ja hänen kautensa loppuu, kun hän tulee murrosikään. Paikalliset vakuuttavat, että tämän jälkeen tyttö siirtyy normaaliin elämään. Ihmettelen vaan, kuinka se on mahdollista. Uskotaan nimittäin, että entinen Kumari tuo taloon huonoa onnea ja hänen aviomiehensä kuolee nuorena. 

Swayambhunath`n temppelialueelle noustiin kivirappuja pitkin, 300 askelmaa, huh huh! Näkymä yli Kathmandun oli vaikuttava, koko laakso kirjavanaan erilaisia rakennuksia. Puistoalueita ei näkynyt. Kännykkäkameralla otettu kuva ei tee oikeutta kohteelle Buddhaparkissa. Ja olihan alueella myös niitä apinoita.

Tänään oli ukkonen ja pienen hetken aikaa kaatosade. Ilma viileni mukavasti, päivälämpötila on yli 30 astetta. Huomenna varhainen herätys, lähdemme Tanseniin 6.15. Matkaa on vain parisataa kilometriä mutta ajassa noin kahdeksan tuntia.

Tää on niin ihana heppu, että pakko laittaa kuva tänne! Tuntuu, että Nepalissa - ainakin näin alkuvaiheessa - päivän aikana tapahtuu niin paljon asioita, etten oikein ehdi sisäistämään kaikkea, saati että jaksaisin vielä kirjoittaa niistä.

Tämän päivän parasta antia oli vierailu nepalilaisessa kodissa. Nepalilainen ystäväni Bimal - suomalaisittain Pimpeli -  vei minut vierailulle sisarensa luokse. Nelihenkinen perhe asui pienessä huoneessa, jossa oli kaksi sänkyä, hylly ja keittonurkkaus. Vesi haettiin ulkoa ja vessakin oli yhteinen naapureiden kanssa. Mutta se ystävällisyys ja vieraanvaraisuus! Juotiin teetä, syötiin herkkua, joka muistutti suomalaista joulutorttua ja he opettivat minulle nepalia. Nyt osaan jo sanoa "timro thulo jutta" eli sinulla on isot kengät. 

Sieltä lähtiessäni ajattelin, etten enää ikinä valita omasta elämästäni...

Nepalissakin vietettiin eilen Naistenpäivää hyvin äänekkääseen ja värikkääseen tapaan. Muutenkin ruuhkainen ja meluisa liikenne puuroutui entisestään ja muuttui vieläkin äänekkäämmäksi, jos vain mahdollista. Forward Looking osallistui Naistenpäivän kulkueeseen ja minäkin olin mukana tukemassa nepalilaisten naisten oikeuksia. Sinänsä hassua, että naiset marssivat ja miehet istuivat autoissaan ja mopojensa selässä - kahtiajako oli varsin ilmeinen. Toki kulkueessa oli miehiäkin, hyvä niin.

Takana näkyvä LACC (Legal Aid and Consultancy Center) on Nepalin ensimmäisiä kansalaisjärjestöjä, jonka joukko naisjuristeja perusti. LACC tukee naisten ja lasten oikeuksia ja edistää tasa-arvoa. 

Illalla nyrkkipyykkiä otsalampun valossa.

                           Photo khichnu milcha?

Sähköpylväät ovat täällä kuin taideteoksia, toinen toistaan kummallisempia! Ei siis ihme, ettei sähköä riitä koko päiväksi. Asuntoihin jaetaan sähkönjakelulistat, joista näkyy, milloin sähköä EI ole saatavilla. Onneksi mulla on asunnossani invertteri, joka varaa sähköä verkosta ja luovuttaa sitä silloin, kun sähkönjakelu on poikki. Käytännössä niin, että joka huoneessa palaa yksi valo sähkökatkosten aikana. Ruuan säilyminen jääkaapissa epäilyttää hieman... Niin, ja kannatti ottaa fööni mukaan - yhtenäkään aamuna ei ole ollut sähköä, kun olen ruvennut hiuksiani laittamaan.

Kathmandu on maailman saastuneimpia kaupunkeja. Saasteiden lisäksi pöly tekee hengittämisen välillä vaikeaksi, eikä maskin käyttö ole yhtään liioiteltua. Harmi, etteivät ympäröivät vuoret näy saasteiden takia. Vain yhtenä päivänä, silloin kuin saavuin Nepaliin, ilma oli niin kirkas, että vuoret näkyivät.

Vihdoinkin nettiyhteys toimii Guest housessa! Saavuin Kathmanduun viikko sitten perjantaina. Ensivaikutelma oli pölyinen, meluisa, kaoottinen.... Mandira, vapaaehtoistyön koordinaattori oli lentokentällä minua vastassa ja toi minut vierastaloon. Asun Sanepassa, noin 4-5 km keskustasta. Kuvassa näkyy uusi kotini; oikealla olevan talon alakerta.

Ensimmäinen työpalaveri oli perjantaina, vain muutama tunti saapumiseni jälkeen. Tutustuimme toisiimme ja heittelimme ilmaan ideoita, mitä voisin seuraavan kolmen kuukauden aikana tehdä. Sain suunnitelman maaliskuulle ja nepalilaiseen tapaan se on ehtinyt muuttua jo muutaman kerran.

Maanantaina pääsin mukaan konferenssiin, jossa FELMin nepalilaiset yhteistyökumppanit esittelivät toimintaansa - mikäpä sen parempi aloitus vapaaehtoistyörupeamalle! Mukana oli myös kansalaisjärjestö Forwar Looking, jossa tulen työskentelemään vammaisten käsityöprojekteissa. Konferenssissa sain hyvän kuvan siitä, millaista toimintaa FELM Nepalissa tukee. Lisäksi olen tutustunut paikalliseen käsityötarjontaan vierailemalla erilaisissa kaupoissa sekä Tamelin että Patanin alueella.