tiistai 28. marraskuuta 2017

New York, New York, USA



























Viimeinen päivä New Yorkissa ja Yhdysvalloissa. Aurinko paistaa ja ilma on lämmin, + 10°C. Reissuni on ollut aikamoinen läpileikkaus Yhdysvalloista länsirannikolta keskilännen kautta itärannikolle. Maisemat ovat vaihdelleet punapuumetsistä merenrantaan ja aavikoista vuoristoon. Olen matkustanut maita myöten: bussila, junalla ja kimppakyydissä asuntoautolla. Ihmiset ovat olleet kaikkialla ystävällisiä ja mukavia. Amerikkalaiset eroavat eurooppalaisista lähinnä nopeasti väläytettävän hymyn ja small talkin suhteen. Tuo hymy, jonka monet eurooppalaiset mieltävät tekohymyksi, on amerikkalaisille kohteliaisuus. Usein se minustakin on kammottava, sillä siinä ei ole mitään aitoa - eikä se  ole tarkoituskaan. Mutta nautin hyvästä asiakaspalvelusta ja siihen tilanteeseen nuo em. asiat sopivat. 

Mutta amerikkalaisesta kertakäyttökulttuurista en pidä. Ravintoloissa ja kahviloissa käytetään enimmäkseen kertakäyttöastioita ja kaikki pakataan moneen kertaan. Eri osavaltioissa kierrätetään eri tavalla, mutta missään se ei ole ollut erityisen tehokasta. New Yorkissa kierrätetään kotitalouksissa paperit, pahvit ja muovit, mutta ravintoloissa kaikki roskat menevät samaan roskikseen. Ei ole ihme, että maailma hukkuu paskaan kun kulutamme neljä kertaa enemmän kuin mihin maapallon resurssit riittävät. Eniten ihmetyttää se, ettei amerikkalaislla ole mitään halua muuttaa asiaa. Kiinassakin on muovipussit kielletty, miksei sitten Amerikassa?

Amerikkalainen nykytaide, erityisesti kuvataide, on tullut tutuksi tällä reissulla. Gallerioita on paljon ja ne ovat aktiivisesti mukana kotikaupunkiensa tapahtumissa. Museot ovat jääneet kakkossijalle, vaikka kyllähän niissäkin on tullut käytyä. Taiteesta huomaa, kuinka pieni maailma on. Ainakaan nykytaiteessa Euroopan ja Amerikan välillä ei ole suuria eroja ja teematkin ovat hyvin samansuuntaisia. Monessa kaupungissa olen törmännyt mm. Edward Munchin, Yayoi Kusaman ja Ai Wei Wein näyttelyihin - Helsingissäkin.

Kestää varmaan kauan, ennenkuin saan sulateltua kaiken matkalla näkemäni ja kokemani. Kiva palata kotiin suunnittelemaan uutta reissua. Siihen saakka blogi on tauolla. :)

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

New York, New York, USA

 


Suonna Kononen kirjoitti osuvasti New Yorkin metrosta sanomalehti Karjalaisen kolumnissaan tänä sunnuntaina:
 
Äskeisellä New Yorkin työreissulla, josta lisää tämän päivän kulttuurisivuilla, oli yllätys huomata kaupungin maanalaisen surkeahko tila. Asemat olivat likaisempia kuin Venäjällä. Kyltitys niukkaakin niukempi. Muutoksista kertovia kuulutuksia kaikui kovaäänisistä lähes koko ajan, niistä kertovia A-nelosia oli teippailtu pylväisiin.

New Yorkin metrolinjoja asetaan sekavasti eri versioina, A, B, C, ellei sitten 1, 2, 3. Laiturilla lukee uptown, pohjoiseen, tai downtown, eteläiseen keskustaan, tai sitten ei. Samannimisiä asemia voi olla useampia, esimerkiksi Fulton Streetillä pitää tietää, miltä Fultonilta lähtee oikea vuoro.

Tuohon lisäisin vielä metrokarttojen puutteen asemilla ja linjakarttojen puuteen metrovaunuissa. Vaunuissa ei useinkaan ole mitään infoa seuraavasta asemasta ja metron pysähtyessä joutuu etsimään aseman nimeä asemalla olevista kylteistä. Ja kuulutukset tulevat joko liian hiljaa tai liian lujaa, eikä kummassakaan tapauksessa saa viestistä selvää. Usein vilkaisen kanssamatkustajia ja heidän reaktioitaan, ja yritän päätellä mistä oli kyse. Ja juuri Suonnan mainitsemalla Fultonin asemalla menin harhaan: piti jäädä pois Fultonilla Brooklynissa, mutta hyppäsinkin metrosta Fultonilla, Manhattanilla. Siinä sitä olikin ihmettelemistä, kun kartta ja ympäristö eivät täsmää.

Olen yrittänyt ottaa ilon irti eksymisistäkin vaikka tutustumalla uuteen metroasemaan. Monella asemalla on taidetta ja tässä muutamia kuvia niistä 14th Street + 8th Avenue -asemalta (ei siis 14th Street -asemalta), Times Square -asemalta ja Metropolitan Avenue -asemalta. Ehkä.






 

lauantai 25. marraskuuta 2017

New York, New York, USA

 

 

Black Friday ja New Yorkin kirppikset

 

Musta Perjantai alkoi New Yorkissa jo torstaina, Kiitospäivänä. Maailman suurimmaksi tavarataloksi itseään tituleeraava Macy´s aloitti alennusmyyntinsä jo torstai-iltapäivänä ja piti ovensa auki koko seuraavan yön. Useat liikkeet avasivat perjantaina aikaisin aamulla, jotkut jopa kuuden aikaan. Black Friday on kauppiaitten kehittämä päivä, jolla pyritään aloittamaan ja vauhdittamaan joulumyyntiä. Tosin vastapainoksi monet kaupat ovat alkaneet protestoida Black Fridayta vastaan. Ne eivät osallistu alennusmyyntiin ja ovat jopa sulkeneet nettikauppansa kyseiseksi päiväksi. Kävin katsomassa 21 Centuryssa, millainen hässäkkä myymälässä on. Tungosta oli ja liikkeellä olivat vain tosishoppaajat. Ne jotka ostivat, ostivat paljon! Isot ostoskorit olivat täynnä tavaraa ja jonot kassoille pitkät. Päätin pelastaa itseni  ruuhkasta tyhjin käsin.

 

Lauantaina katsastin New Yorkin parhaimmiksi mainittuja kirppareita: Brooklynin Flean ja Hell´s Kitchen Flea Marketin. Brooklyn Flea levittäytyy kesäisin teollisuusalueella kadulle, mutta näin talviaikaan kirppari oli sisätiloissa vanhassa tehdasrakennuksessa. Hell´s Kitchenissä sen sijaan kirppari oli kadulla, mutta varsin pienessä mittakaavassa. Molemmat kirpparit olivat pettymyksiä: pieniä, ammattimyyjien täyttämiä, vintagea ja "vintagea", huikeita hintoja. Mitään ei tarvinnut ostaa - hyvä niin.

 



 

torstai 23. marraskuuta 2017

New York, New York, USA

 

Grand Central Terminal


Mulle kävi Grand Central Terminalilla samalla tavalla kuin Oonalle kävi Kanariansaarilla: sain otettua yhden valokuvan ennenkuin kamerasta loppui virta. Tosin mulla on laturi mukana reissussa, Oonalla se oli jäänyt Suomeen.

Ei voisi olla komeampaa paikkaa saapua New Yorkiin kuin Grand Central Station. Täältä virallisilta sivuilta voi katsoa upeita kuvia vuonna 1903 valmistuneesta Grand Centralista. Asemalla on 44 laituria ja se on maailman suurin - ja ehkä myös kaunein - rautatieasema.



Happy Thanksgiving eli Hyvää Kiitospäivää!

 

Macy´s -tavaratalo järjestää jokavuotisen Kiitospäivän paraatin, joka kulkee Keskuspuiston länsilaitaa pitkin ja päättyy 6:nnelle Avenuelle Macy´s -tavaratalon eteen.

Olipa ihmeellistä herätä tänä aamuna hiljaisuuteen. Talossa on huonot äänieristeet ja vaikka nukun kolmannessa kerroksessa, kuuluvat ihmisten äänet kadulta aivan kuin he olisivat vieressäni. Mutta ei tänään. Eikä kadulla myöskään näkynyt ketään. Metrotkin ovat olleet tällä viikolla melko tyhjiä, sillä monet newyorkilaiset pitävät lomaa ja matkustavat sukuloimaan muualle maahan. Kiitospäivää vietetään Yhdysvalloissa marraskuun neljäntenä torstaina. Se on vuoden toiseksi suurin juhla joulun jälkeen - joulun harjoitus, sanovat jotkut. Molempina juhlapyhinä pöytä notkuu herkkuja ja kalkkuna on perinteisesti pääosassa.

Kiitospäivänä juhlitaan sadonkorjuun päättymistä ja kiitetään jumalaa sadosta. Tosin historia on kiistanalainen, sillä tiettävästi kiitospäivää on juhlittu myös intiaaneista saadun voiton kunniaksi. Joillekin Amerikan intiaaneille Kiitospäivä edustaakin mantereen tuhoa ja protestiksi he viettävät marraskuun neljäntenä torstaina Kansallista Surupäivää.

Sain Denveristä, Charlie-kissan perheeltä hyvät kiitospäivän toivotukset. Illallisella heillä on tapana käydä läpi asioita, joista he ovat kiitollisia. Tänä vuonna kuulemma myös minut on lisätty kiitettävien asioiden listalle.



 

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

New York, New York, USA

 

Street Art in Manhattan and Brooklyn

 







 

New York, New York, USA

 

Kuvia Keskuspuiston pohjoisosasta aurinkoisena marraskuun päivänä

 






 


tiistai 21. marraskuuta 2017

New York, New York, USA

 

Financial District, Chinatown ja Little Italy


9/11 muistomerkki tuhoutuneiden World Trade Centerin kaksoistornien paikalla on vakuuttava. Isot altaat kuvaavat hyvin sitä tyhjyyttä, jonka tornien sortuminen aiheutti. Kuvien perusteella kuvittelin altaita, joita on kaksi, huomattavasti pienemmiksi. Keskellä allasta on neliön muotoinen aukko, jonne reunoilta valuva vesi pauhuten katoaa. Kuvan altaassa tosin ei nyt ole vettä, toisessa altaassa oli. Pronssireunuksiin on kaiverrettu kaikkien terrori-iskussa menehtyneitten nimet ja kukkiakin oli joidenkin nimien vieressä. Koskettavin kaiverrus oli naisen nimi, jonka perään oli kirjoitettu "ja hänen syntymätön lapsensa". Niin paljon surua ja ajatuksia liittyy tähän alueeseen ja teokseen. Taustalla näkyvä rakennus on 9/11 Tribute Museum, jonne kiemurteli pitkä jono vierailijoita. 



Oculus -metroasema ja ostoskeskus sijaitsee World Trade Centerin vieressä. Ulkoapäin rakennus näyttää valaan luurangolta ja sisältäpäin mahtipontiselta kirkolta. 

Aulassa rakennettiin jo joulua ja liikkeet valmistuivat Black Friday
-alennusmyyntiin, joka nimestään huolimatta alkaa jo tämän viikon torstaina-iltana.
Yllättäen Wall Street oli pieni ja sympaattisen oloinen kadunpätkä. Siellä on paljon historiaa ja kuuluisin rakennus on varmasti New Yorkin pörssi. Sen luulisi olevan maailman suurin finanssialue, mutta eipä ole, Lontoo on kuulemma mennyt Wall Streetin ohi.


Aivan kuin härkätaistelu olisi ollut käynnissä Charging Bull -härkäpatsaan edustalla. Haluisin nähdä, vieläkö pronssinen tyttö uhmasi härkää sen edustalla, mutta en nähnyt tyttöä ihmispaljouden keskellä. Härkä kuvastanee rahan valtaa ja voimaa, ja tyttöpatsas taas symboloi naisjohtajien voimaa.

Kaiken hulinan keskellä sijaitsee vuonna 1696 rakennettu Trinity -kirkko, pieni hautausmaa ja kirkkomuseo. Terrori-iskujen sattuessa kirkko tarjosi tuvapaikan ihmisille ja se säilyi kuin ihmeen kaupalla vaurioitta vain parin korttelin päässä sattuneesta iskusta.

New Yorkin kaupungintalo sijaitsee City Hall -puiston laidalla, Brooklynin sillan päässä. Siellä pitävät majaa New Yorkin pormestari ja kaupunginvaltuusto. Puistossa asustaa oravia, joista valtaosa on mustia.


New Yorkin Chinatown on maailman suurin kiinalainen kaupunginosa Kiinan ulkopuolella. Kaduilla on rasittava kävellä, tungos on ahdistava. Kaupat myyvät piraattituotteita ja muovista kiinakrääsää. Tunnelma kaikessa epäaitoudessaan on varmaan Kiinaa aidoimmillaan.


Kuin varkain siirryin Chinatownista Little Italyyn. Kadut muuttuvat rauhallisemmiksi ja liikkeet tyylikkäämmiksi. Paikoin tunnelma oli kuin Roomassa, viehättäviä ravintoloita ja ulkoterasseja jalkakäytävillä. Italialaiset ovat jo vuosia sitten muuttaneet alueelta pois ja Littel Italy pyörii nykyään turistien tuomalla rahalla - italialaiset eivät täällä syö.

maanantai 20. marraskuuta 2017

 New York, New York, USA

 


Brooklyn Heights Promenade

 

“There may be finer views than this in the world, but I don’t believe it.”  Eli presidentti Abraham Lincolnin lausahdus Brooklyn Heightsista: Maalmassa saattaa olla hienompia maisemia kuin tämä, mutta enpä usko.

New Yorkista löytyy upeita kävelyreittejä ja maisemia. Yksi niistä on Brooklyn Heights Promanade, josta on hienot näkymät Manhattanille, Brooklynin ja Manhattanin silloille sekä Liberty Island -saarelle, jossa kaukana siintää Vapaudenpatsas. Aurinkon paiste lämmitti mieltä, vaikka merituuli olikin varsin raaka. Promenadilla on pitkät penkkirivistöt ja kaunis takorauta-aita. Istutukset ja lähtalojen puutarhat sulautuvat kauniisti kävelyreitille. Brooklyn Heightsin asuinalue on New Yorkin ensimmäinen historallisesti suojeltu alue. Talot ovat isoja punatiilisiä rakennuksia ja kadut ovat kapeita ja puiden reunustamia. En yhtään ihmettele, että tätä masemaa on myös käytetty monen elokuvan - ja nimenomaan romanttisen elokuvan - kuvauspaikkana.

 














 

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

New York, New York, USA

 


 

Greenwich Village ja SoHo


Aloitin lauantaiaamun brunssilla Greenwich Villagessa eli tuttavallisemmin Villagessa. Aamiaiseen ja brunssiin kuuluvat olennaisesti pannukakut, jotka ovat paksuja ja sitkeitä. Päälle laitetaan reilusti voita ja vaahterasiirappia, ja silmänlumeeksi tilataan pieni kipollinen hedelmiä. Sen jälkeen jaksaakin kierrellä kaupunkia. Washington Square Park -puisto on keskeinen paikka Villagessa ja siellä oli menossa mielenosoitus Trumpia ja hänen hallintoaan vastaan. Läheisellä ostoskadulla oli toinen mielenosoitus vaatekaupan edessä eläintenoikeuksien puolesta. Puiden reunustamat kadut ovat kapeita ja talot matalia. Tunnelma on viihtyisä ja eloisa. Onneksi useat korttelit ovat suojeltuja, joten uudisrakentaminen ei täällä onnistu. Pienet kahvilat, ravintolat ja putiikit sopivat täydellisesti tähän maisemaan.

SoHo sijaitsee vain kivenheiton päässä Villagesta, sen eteläpuolella. SoHossa on mielettömiä gallerioita, joihin olisin voinut muuttaa asumaan Warholin ja  Mr. Brainwashin teosten keskelle! Täällä on myös mielenkiintoisia designareitten liikkeitä, joissa vierailin vähän kuin taidenäyttelyissä. Vintageliikkeissä hinnat olivat päätähuimaavia, tuskin uskalsin koskea vuittoneita ja channeleita. Mutta myös ikkunaostoksilla on kivaa, näin yhden kahvilan ikkunassa supisuomalaisen mölkkypelinkin.
 


 

perjantai 17. marraskuuta 2017

New York, New York, USA

 

 

Tänään muutin Brooklynissa Crown Heightsista Greenpointiin. Crown Heights on mustien asuinalue, mutta siellä on myös iso juutalaisyhteisö. Päiväkävelyllä alueella vastaani tuli kaksi valkoihoista henkilöä; poliisi ja rekkakuski. Olen yllättynyt, en tiennyt että asuinalueet täällä ovat näin eriytyneitä. Vielä viisikymmentä luvulla asukkaista 89% oli valkoihoisia ja nyt vain 16%. Afrikkalaisamerikkalaisten lisäksi alueelle on muuttanut paljon siirtolaisia Jamaikalta ja Karibialta. Viihdyin Crown Heightsin eloisassa ilmapiirissä, vaikka tietynlainen rähjäromantiikka karisikin aika nopeasti. Joka korttelissa on pieni deli sekä jonkilainen pikaruokapaikka.  Kunnon ravintoloita tai baareja ei alueella oikeastaan ollut.

Greenpointissa avauti taivas: ihania leipomoita, kakkukauppoja, baareja ja ravintoloita. Täällä on tarjolla muutakin kuin kebabeja ja muffinsseja. Pienpanimoitten baareja on paljon, mutta myös cocktail- ja sporttibaareja löytyy joka lähtöön. Greenpoint on työläiskaupunginosa ja suurin maahanmuuttajarymä ovat puolalaiset. Aluetta kutsutaankin myös Little Polandiksi. Greenpoint ulottuu East River -joen rannalle ja asunnostani on upea näkymä Manhattanille. Pääkadulla, Manhattan Avenuella on jo tunnelmalliset jouluvalot ja taas tuntuu kuin minut olisi pudotettu keskelle elokuvaa - joita muuten on kuvattu paljon Greenpointissa, samoin kuin tv-sarjojakin. Arkkitehtoonisesti Greenpoint erittäin monimuotoinen ja liikenne on maltillista. Kaduilla kulkee kaikennäköisiä ja -ikäisiä ihmisiä. Ihastuin heti alueeseen, tänne voisin jäädä.

Seuranani minulla on Greenpointissa kaksi kissaa, Nona ja George. Nona on lihavin kissa, jonka olen koskaan nähnyt! Kaunis kuitenkin, täysin valkoinen ja kirkaan vihreät silmät. Gerogella on suhteettoman iso pää ja pieni takavartalo. Se on hännätön, töpö vaan heiluu kun se innostuu.