Aamulla oli aika tyrmäävä näky keittiön ikkunasta. Ei ollut enää vihreää eikä aurinkoista, yön aikana oli tullut täysi talvi. En innostunut. Päivällä lunta tuli vaakatasossa lisää, lämmintä kuitenkin +3 astetta.
Kahdeksalta tuli kolme maalaria maalaamaan olohuonetta. Koiraparka, sille oli jo liikaa muutosta ja häslinkiä, kun omistaja vaihtui uuteen hoitajaan. Eikä kyllä ollut mullekaan kivaa, jouduin vielä viestinvälittäjäksi ja mulle sysättiin vastuu siitä, että kaikki sujuu hyvin. Tästä ei oltu etukäteen sovittu, joten koin vähän itseni huijatuksi ja ehkä hyväksikäytetyksikin. Toinen asia josta en pitänyt, oli koiran vieminen eläinlääkäriin naapurikylään. Se ei mielestäni kuulu lyhytaikaiselle koiravahdille, vaan on omistajan vastuulla. Mutta koska lunta oli tullut noin 30 senttiä eikä teitä oltu aurattu, päätettiin tuo eläinlääkärinaika perua.
Ehkä Antoniakin tympi säätäminen ja se päätti ottaa ritolat. Meillä meni tovi ennen kun huomattiin koiran katoaminen. Maalarit tuulettivat maalin katkuja ja jossain välissä Anton oli livahtanut huomaamatta ovesta ulos. En ollut turhan huolissani, luotin että se lopulta palaa kotiin. Ja sen jälkiä oli helppo seurata lumessa. Tutustuin taas pariin kyläläiseen. Kertoivat että Anton oli lähtenyt seuraamaan koiraansa ulkoiluttavaa naista. Vähän matkaa käveltyäni Anton jo palasi takaisin päin ja näytti onnelliselta. Se tuli suoraan luokseni kuin kertomaan seikkailustaan.
Oli ihanaa olla kotosalla ja katsella muuttuvaa maisemaa ikkunasta. Taianomaista. Ulkona ei ollut juurikaan liikennettä, saa nähdä tuleeko tänne lisää porukkaa viikonlopun viettoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti