Liettua, Latvia, Viro, Suomi

Palmut muuttuivat männyiksi ja maasto tasaiseksi. Kylmyys tuntuu karummalta pohjoisessa, ihan kun se Alpeilla olisi leppeämpää. Kaunas oli kaunis myös aamulla luonnonvalossa, ilman tunnelmallisia iltavaloja. Kaunasissa oli aamuruuhkat pitkälle kaupungin ulkopuolelle. Liettuassa oli huonoimmat tiet, aika hyvät kuitenkin. Latviassa rupesi satamaan vettä, ei niin kiva. Muutama lumikinos oli vielä maassa, kohta nekin häviävät.

Suuntana Tallinna ja Suomen-lautta. Illalla olen jo/taas kotona. Alppeja jään kaipaamaan. Mutta ihanaa huomenna syödä Suomessa lempiruokia, ehkä savustettua lohta ja jogurttipähkinöitä. Matkaseura autoreissulla on ollut loistavaa, voi olla outoa olla huomenna yksin kotona, paikallaan.

Sade loppuu kun saavumme Viron rajalle ja aurinko näyttäytyy Tallinnassa. Käymme ostoksilla ja juoksemassa Tallinnan kulttuuri- ja urheilukeskuksen Linnahall'in rappuset ylös ja alas, ja viideksi satamaan. Laiva lähtee kello 18.30. Helsinkiin saavumme kello 21.00.

Kotona taas. Takana hyvä reissu, joka vaan parani loppua kohti.

Saksa, Puola, Liettua

Kolmas matkapäivä alkaa kello 7.30. Ajokilometrejä tänään kertyy vajaa tuhat ja tunteja mennee noin kymmenen. Varustaudun matkaan tuhdilla aamiaisella hostellissa ja syötyäni lähden tapaamispaikallemme. Kymmenen minuutin kävely tekee hyvää, Friedreichshein heräilee hiljalleen uuteen päivään. Pojat olivat jo pakanneet auton ja olivat valmiina lähtöön. Viimeiset vilkutukset kaverille ja menoksi. Berliinistä pääsimme helposti ulos, suunta kohti Puolaa ja Gdanskia. 

Rajalle oli matkaa puolitoista tuntia ja Puolan läpi ajamme pohjoisesta, rannikon tuntumasta. Meri jää kuitenkin kauas, ehkä kerran tai kaksi näen meren pilkahtavan kaukaisuudessa. Kiintopisteenä on ainoa tuttu paikka pohjois-Puolassa - Gdansk. Sää on viilentynyt ja taivas muuttunut harmaaksi. Moottoritie kulkee aavaa peltomaisemaa halkoen, liikennettä on vähän. Ohitamme muutaman kylän, yleisilme on hieman vaisu ja rähjäinen. Nimet eivät jää mieleen, sen verran vierasta on puolan kieli. 

Pari kahvitaukoa, kaksi tankkaamista, pissatauko ja lounas. Halusin pierogeja ja niitä sain. Pastanyytit oli täytetty sienillä ja hapankaalilla. Maku oli yllättävä mutta hyvä. Matkaseuralaiseni otti flakikeiton. Se hänelle myytiin lihakeittona mutta todellisuudessa "liha" oli lehmän vatsalaukkua. Siitä huolimatta keitto oli kuulemma hyvää ja täytti vatsan. 

Kohti Kalingradia ja siitä kurvaus etelään. Läpi ei päästä, täytyy kiertää. Vettä rupeaa satamaan ja taivas on entistäkin harmaampi, jos vaan mahdollista. Liettuan rajan ylitämme 12 tuntia lähtömme jälkeen. Tunti vielä ja olimme Kaunasissa. Kaupunki näytti kauniilta iltavalaistuksessa. Iltapuhteet ja nukkumaan, aamulla taas matka jatkuu.

Tänään rupateltiin autossa niitä näitä: matkavakuutuksista, kirkollisverosta, hautajaisista eri maissa, etätyöskentelystä, muraaleista, venäläisyydestä, itä/länsisuomalaisuudesta, prostituutiosta, kulttuurieroista, matkustamisesta, säästä, maisemien rumuudesta, suolakaivoksista, pienpuolueista, Puolan maataloudesta....

Saksa

Aamulla heräsin hevosten ääneen kuuden jälkeen. Majataloa vastapäätä oli talli ja hevosia pilttuissa. Kavioista lähti kiva kalke, kun hevoset kävelivät asfaltilla. Kävin aamukävelyllä peltojen keskellä aamiaista odotellessani. Alpit näkyivät tänne saakka, mutta kuivuuden tilalle oli tullut vihreys ja vehreys. Kaunista oli täälläkin. Aamiainen oli maneesirakennuksessa ja läpinäkyvän pleksin läpi saimme seurata hevosten koulutusta. Kun aamiainen oli nautittu ja auto pakattu, oli lähdön hetki kello 9.40. Suuntana Berliini ja kilometrejä noin seitsemän sataa. Matkaan olimme varanneet aikaa seitsemän tuntia.

Ensimmäisen kahvipaussin pidimme McDonaldsilla noin klo 11.30. Lounas- ja tankkaispaikkana oli Bayreuth-niminen pikkukaupunki. Espanjalainen tomaattikeitto oli maukasta ja paikan omistaja oli mielissään suomalaisista asiakkaista. Vielä yksi kahvitauko ennen Berliiniä.

Saksan läpi oli aika tylsää ajaa. Paska maa, sanoisi Seppo Räty. Pian Alpit jäivät taakse ja maasto muuttui tasaiseksi peltomaisemaksi. Moottoriteitä ajaessa ei paljon muuta nähnyt tienpientareiden lisäksi kun rekkoja ja tuulimyllyjä. Ruuhkaan emme juuttuneet, matka sujui joutuisasti.

Berliiniin saavuimme 8,5 tuntia myöhemmin. Auto parkkeerattiin Friedrichshainiin. Pojat yöpyivät kaverinsa luona ja minä menin lähihostelliin. Hostellin pihassa on pala Berliinin muuria. Illalla vielä terassilla pieni olut ja ranskalaiset majoneesilla. Vähän iltakävelyä vilkkaalla ja ilmeisen trendikkäällä alueella ja ajoissa nukkumaan. Huomenna matka jatkuu aamulla puoli kasilta.

Italia-Sveitsi-Lichtenstein-Itävalta-Saksa

Seitsemän tuntia, 300 kilometriä ja viisi maata

Lähdimme Italiasta iltapäivällä noin kahden aikoihin ja majapaikkaamme Saksassa pääsimme illalla yhdeksän maissa. Siihen välille mahtuu Sveitsi, Liechtenstein ja Itävalta.

Italian Verbaniasta ajoimme Maggioren järven länsipuolta, hienoja olivat maisemat. Järven rannalla oli isoja huviloita ja satamissa hienoja purjeveneitä. Alpit näkyivät mahtipontisia taustalla. Puolisen tuntia ja olimme jo Sveitsin puolella. Pysähdyimme Bellonzonan kaupungissa ja kävimme ostamassa lounasta paikallisesta Migros-marketista; minulle linssisalaattia ja appelsiinimehua. Olimme italian kielisessä Sveitsissä, olipa outoa. Aiemmin olin ollut saksan kielisessä Sveitsissä ja nyt tuntui että olen ihan eri maassa. Vältimme tietulleja, joten ajoimme pikkuteitä moottoritien sijaan. Maisemat olivat varmaan miljoona kertaa hienommat kuin moottoritiellä. En vaan voi tarpeeksi hehkuttaa Alppien upeutta!

Sveitsistä kohti pohjoista ja Lichtensteinia. Pieni huoltotauko Coop-huoltoasemalla. Autojen mustien rekisterikilpien ihmettelyä ja pohdiskelua Lichtensteinin historiasta. Pituutta maalla on vajaat 25 kilometriä, ja sen ohi hurauttaa huomaamattaan. Ilta alkoi jo hämärtää, kun saavuimme Itävaltaan. Maisemia ei juuri näkynyt, ainoastaan valopilkkuja siellä täällä. Viisikymmentä kilometriä ja olimme Saksassa.

Majapaikkaamme, Allgäu Meadow Ranch,  saavuimme illalla vähän ennen yhdeksää. Ranchilla oli hevostalli, haju toivotti meidät tervetulleiksi jo kaukaa. Ihana maalaismajatalo; siistit, tilavat huoneet ja kaikki tarpeellinen saatavilla. Pimeässä ei paljon pihaa nähnyt, aamulla sitten.

Kilometrejä tälle päivälle kertyi alle kolmesataa, uskomatonta. Kyllä noilla pienillä vuoristoteillä saa aikaa näköjään kulumaan ja bensaa palaa. Matkaseurana mulla on kaksi suomalaista nuorta miestä, jotka palailevat pohjois-Italiasta kahden kuukauden etätyöskentely/hiihtoreissultaan. Matka sujui rattoisasti ja jatkuu huomenna Saksan autobahn'alla kohti Berliiniä.

Brig/Verbania

Eilen oli aika jättää jäähyväiset Antonille ja Jeizinen'ille. Aurinko paistoi kuin ensimmäisenä päivänä - väliin sitten mahtuikin tuulta ja tuiskua. Ensimmäiset päivät olivat hieman ahdistavia. Vaikka olenkin suomalainen, sankka lumipyry ja kasaantuvat kinokset aiheuttivat huolta; onko tämä normaalia, pitäisikö huolestua, jäänkö tänne yksin saarroksiin? Kun lumentulo hellitti ja ihmiset tulivat ulos kodeistaan, pystyin taas hengittämään normaalisti. Auringon paiste sulatti lumet muutamassa päivässä ja taas päästiin kevään tunnelmaan.

Päätin viettää viimeisen yöni Sveitsissä Brig'in kaupungissa. Kaupunki on varmasti ihana, mutta oma väsymykseni esti nauttimasta viimeisestä päivästä. Kävin kävelyllä ja syömässä, illalla kävin brittipubissa yhdellä ja taisin olla nukkumassa jo yhdeksän aikoihin.

Tänään oli tarkoitus mennä junalla Italiaan Stresaan. En saanut ostettua lippua kun Domodossalaan saakka, sillä Italiassa on junalakko. No, kulkeehan bussit. Paitsi ettei Domodossalasta Stresaan, vaikka lähekkäin ovatkin. Otin siis bussin Verbaniaan ja päätin jäädä tänne yöksi, ennen kun matka jatkuu autoillen Suomeen.

Ylin kuva Brig'istä ja alun Verbaniasta.

Jeizinen, Sveitsi

Kaapelihississä kuultua

Työmatka kaapelihissillä on verrattavissa ratikkamatkaan kaupungissa.

Alhaalla näkyy sotilaslentokenttä. Sveitsissä asevelvollisuus on pakollinen miehille ja vapaaehtoinen naisille. Palvelus kestää puoli vuotta, jonka jälkeen seuraavat kuusi vuotta täytyy käydä kertausharjoituksissa kolme viikoa/vuosi.

Rinteellä asuu peuroja, joilla on valkoinen häntä. Niitä näkee yleensä aamulla ja illalla, päiväsaikaan lepäilevät puskien suojassa. Niitä saa metsästää syksyisin parin viikon ajan. Näin peurakanta pysyy kurissa.

Rinteessä kasvaa mustikoita ja mansikoita.

Rinteessä oleva pieni kirkko on tärkeä kyläläisille. Sen vieressä oleva iso risti valaistaan kun joku on kuollut, näin kyläläiset saavat tiedon. Sveitsiläiset ovat enimmäkseen katolisia.

Jeizinenissä alppimaja maksaa noin 300 000 euroa. Niitä ei vaan ole myytävänä. Suuri osa taloista on tyhjillään, vanhukset ovat kuolleet ja nuoret muuttaneet kaupunkeihin. Nuoret käyvät kylässä pari kertaa vuodessa. Vakituisia asukkaita Jeizinenissä on kolmisenkymmentä.

Laakso on tärkein viininviljelyalue ja se ulottuu Genevenjärvelle saakka. Ice wine'a eli jääviiniän täällä ei viljellä, mutta siinä rypäleet jäätyvät ja sen myötä viinistä tulee makeampaa. Ice wine on lähinnä jälkiruokaviini.

Kovan tuulen aikaan hissi on kiinni. Silloin järjestetään autokuljetus ylös kylään. Matkaa hissillä kylään on kaksi kilometriä, nousua 900 metriä ja aikaa menee 8 minuuttia. Autolla matkaa on yhdeksän kilometriä. Itätuuli on täällä pahin.

Jeizinenin kylä sijaitsee Jeizinenbaek nimisellä vuorella 1540 mmpy. Vastapäätä näkyy Sveitsin toiseksi korkein vuori, Dufourspitze, 4634 mmpy. 

Tarjoilijan alkupalkka Sveitsissä on 3500 euroa. läkkeelle jäädään 65-vuotiaana. 60-vuotta täytettyään työntekijällä on oikeus tehdä lyhennettyä työviikkoa.

Talvikausi loppuu maaliskuun puolivälissä, lumitilanteesta riippuen. Kesäkausi alkaa toukokuussa ja loppuu lokakuun lopulla. Siitä sitten talvikausi pyörähtää suoraan käyntiin. Matkailualalla työskentelevät voivat hengähtää huhtikuun aikana.

Jeizinenistä lähtee pyöräreitti alas Gampelin kylään ja toinen Leuk'iin, jonne tulee matkaa 13 kilometriä. Reiteillä on muutamia vaikeita kohtia, joten pitää olla hyvä tasapaino ja keskittymiskyky. Ja tietenkin hyvät varusteet.

Jeizineniläiset ovat hyvin varauksellisia ja täällä on oma sisäpiirinsä, johon ulkopuolisen on vaikea päästä. Uteliaitakin he ovat ja siksi on joskus pakko ruveta juttusille vieraan kanssa.

Minne pikkulinnut katoavat lumimyrskyjen aikana ja miten ne selviävät myräköistä hengissä? 

Leukerbad, Sveitsi

Eilen oli taas kotipäivä. Lunta satoi ja tuuli sen verran navakasti, että kaapelihissi ei kulkenut. Ja tänään kun aurinko paistoi, eikä tuullut, piti ottaa ilo irti ja laskeutua Jeizinenistä alas laaksoon. Hissiaseman edestä lähtee bussit lähikaupunkeihin. Tänään päätin suunnata Leuk'een, vaihtaa siellä bussia ja nousta ylös vuoristoon, Leukerbadiin.

Leukerbad on kuuluisa kuumista lähteistään. Siellä on Alppien suurin ulkoallas - sinne siis. Matkalla ohitettiin Leuk'in vanha kaupunki, joka on tunnettu torneistaan. Olisipa ollut kiva pysähtyä siellä, mutta ei kaikkialle ehdi. Tie oli kapea serpentiinitie. Välillä ihmetytti kuinka bussit oikein mahtuvat ajamaan siellä, ja vielä ohittamaan toisiaan! Alhaalla ei ollut lunta ja vuoristopurot solisivat alas laaksoon. Mitä ylemmäksi päästiin, sitä enemmän lunta oli maassa. Leukerbad sijaitsee 1 400 mmpy, lumisten vuorten syleilyssä. Täälläkin kaikki toimii moitteettomasti, on siistiä, turvallista ja kallista - ollaanhan Sveitsissä.

Leukerbad Thermeen sisäänpääsymaksu on 28 euroa. Sillä hinnalla saa olla kolme tuntia kylpylässä. Ulkoaltaat on lämmitetty luonnon kuumilla lähteillä, joitten lämpötila on 51 astetta. Kolmen kuuman altaan lisäksi ulkona oli myös yksi kylmä allas. Oli aika nautinnollista lillua lämpimässä poreilevassa vedessä, ja samalla ihailla korkeuksiin kohoavia Alppeja. Lillumisen jälkeen halusin saunaan, mutta sinne olikin 10 frangin lisämaksu. Ihan hölmöä, rahat on vaatekaapissa, ei niitä viitsi lähteä hakemaan. Kylpylän on varmaan suunnitellut sama arkkitehti kun Kalasataman Redin ostoskeskuksen, sen verran sekava ja sokkeloinen se on. 

Tarkoitus oli käydä täällä lounaalla, mutta piheys iski. Pizza ja pasta maksoivat noin 25 euroa. Eihän se ihan mahdoton hinta ole, mutta suuntasin kuitenkin kulkuni Magros-markettiin. Ostin kolmioleivän ja appelsiinimehua: kahdeksan euroa. Etsin suojaisan paikan ulkoa ja nautiskelin pikniklounaan auringon paisteessa. 

Visp, Sveitsi

Visp

Eilen oli eläinlääkäripäivä. Anton tykkää matkustaa sekä kaapelihissillä että autolla. Ilmeisesti tunsi tien klinikalle, sillä sisäänkäyntiä lähestyessämme askel hidastui ja häntä meni koipien väliin. Vähän piti houkutella ja hihnasta vetää, että sisälle päästiin. Siellä yksi pistos ja ulos. Parkkipaikkaa oli vaikeaa, melkein mahdotonta, löytää. Maksutonta siis. Eikä kadun varsilla ollut kun lyhytaikaisia paikkoja, ilmeisesti parkkitaloon olisi pitänyt ajaa. Jätin kuitenkin auton Lidlin parkkipaikalle, joka sijaitsi klinikan vieressä. Kävimme kävelemässä Visp'in keskustassa, kiva pieni kaupunki. Asukkaita siellä on noin 8 000. Anton tunsi selvästi reitit; McDonaldsille olisi halunnut sisään, samoin kun yhteen baariin. Lieneekö käynyt niissä omistajansa kanssa.

Kotiin tulimme kello 16.40 kaapelihissillä. Asemalla sanottiin, että tämän jälkeen hissi menee kiinni, koska tuuli yltyy. Kanssamatkustajat kertoivat että nyt tuulta oli 15-17 metriä sekunnissa. Hissi hieman heilui, yksin olisi saattanut ruveta pelottamaan. Kaapelihississä olen käynyt pisimmät - kahdeksan minuutin - ja informatiivisimmat keskustelut täällä Sveitsissä ollessani. Kuulemma vuorilla ei ole satanut vettä tarpeeksi ja alhaalla näkyykin kuivia ja kuolleita puita. Metsäpaloilta on onneksi vältytty. Myöskään lunta ei pitäisi tähän aikaan vuodesta enää juurikaan tulla. Sain myös nettisivun osoitteen, josta voin katsoa kaapelihissin toiminnan. Kun hissin ei ole toiminnassa, tulee näytölle suloinen nukkuva kissa. Kuva alla.

Tänään aamu alkoi auringonpaisteisena, yöllä oli tullut pari senttiä lunta. Suunnitelmissa oli lähteä lähikaupunkiin Leuk'iin ja yläkylään Leukerbadiin. Kun lähdön hetki koitti, alkoi sataa lunta ja tuulla. Säätiedotuksen mukaan tuulta oli vain 12 m/s, mutta iltapäiväksi olisi luvassa enimmillään 22 m/s. En uskaltanut lähteä, vaikuttaa siltä että hissillä ei  ehkä pääse enää ylös iltapäivällä.

Nyt olisi siis hyvin aikaa pitkälle kävelylenkille Antonin kanssa. Lenkki alkoi hyvin, reippaasti mentiin kylänraittia pitkin kohti pienempiä polkuja. Täältä lähteen sekä ylös vuoristoon että alas Gampeliin vaellus- ja pyöräilypolkuja. Matkamme kuitenkin keskeytti ammunta. Anton pelästyi ja suostui lähtemään vain takaisin kotiin. Vaikka nuo ammunnan äänet tulevat kaukaa vuorilta ja ääni on vaimea, on se koiralle liikaa. Nyt on tullut niin paljon lunta, että ampuvat lumikinoksia alas estääkseen lumivyöryjen synnyn. No, nyt on sitten hyvä pyykkipäivä.

Gampel/Steg, Sveitsi

Säästä voi puhua aina. Ainakin vuoristossa. Jokainen päivä on erilainen. Aamulla satoi taas lunta, mutta hiljalleen leijaillen. Sitten lumi muuttui sateeksi. Kun aurinko vielä rupesi paistamaan, lumihanget sulivat ihan silmissä. Iltapäivällä on jo pälvipaikkoja ja vesi lorisee alas polkuja. Tuuli on laantunut ja siksi uskaltaudun tänään gondolihissiin ja alas Gampelin kylään. Hissimatkaa on 1940 metriä ja korkeuseroa asemien välillä on reilu 900 metriä. Jeizinen sijaitsee 1526 mmp korkeudessa. Hissiin oli tuotu kaksi 50 kilon painoa vakaamaan kulkua. Seurakseni sain paikallisen miehen, jonka kanssa kahdeksan minuutin matka sujui mukavasti. Anton oli mukana ja nautti matkasta lattialla rauhallisesti maaten.

Gampelissa ei ollut lunta ja siellä sää näytti keväiseltä. Käveltiin kylän raiteilla ja tavattiin muita koiranulkoiluttajia. Kaikki täälläkin taitavat tuntea toisensa ja minulta kysyttiin suoraan hyvin hämmästyneenä että asunko täällä. Pari baaria oli auki ja leipomo. Kävin ostamassa kuudella frangilla pienen ruislimpun. Oli todella hyvä, siemeniä vielä seassa.

Gampelin ja Stegin kylät erottaa toisistaan Lonza-joki. Stegin puolella piipahdimme kirkossa ja hautausmaalla. Gampelin puolella oli jalkakäytävillä tähtiä, joissa artistien nimiä ja vuosilukuja. Pink, Sina, Die Toten Hosen, Muse, Joe Cocker, Snow Patrol. Aika nimekäs porukka. Ilmeisesti he ovat esiintyneet Openair Gampel musiikkifelstivaaleilla, joka täällä järjestetään joka vuosi aina elokuussa.

Jeizinen, Sveitsi

Lunta tuli vaakatasossa 1,5 vuorokautta. Viime yönä nukuin huonosti ja mietin onko tämä ihan normaali lumisade Alpeilla ja kauankohan mahtaa kestää. (Ei kuulemma ollut, myös paikallisille tämä oli poikkeuksellisen voimakas kevätmyräkkä.) Eilen illalla ja tänään aamulla kävelin Antonin kanssa pienen hotellin, Pension Park, ohi ja kaikki ikkunaluukut olivat kiinni. Ravontolakaan ei ollut auki. Reitillämme vain yhdessä talossa paloi valot. Tuli yksinäinen ja eristynyt olo. Pitäisikö huolestua? Tänään myös Sveitsi tv-uutisissa oli juttua Zermattin alueen myrskystä ja suljetuista teistä. Lunta on tullut keskimäärin puoli metriä, enimmillään metri. Täällä Jeizinenissä lunta tuli arviolta 40 senttiä.

Aamulla hörpin kahvia ikkunan äärellä tuiskua ihmetellen ja mietin eikö täällä ollenkaan aurata teitä. Yksiäkään jalanjälkiä ei hangessä näkynyt. Hypin riemusta, kun näin nuoren miehen kävelevän kaukana hangessa lumilautaa kantaen. En sittenkään ole yksin! Heti kohta mönkijä ajoi tiellä ja teki siihen ihanat urat. Kesti vielä muutaman tunnin ennen kun aura-auto saapui ja nyt alkoi jo tuntua siltä, että olen sivistyksen keskellä.

Lähdin lounasaikaan katsomaan, olisiko ravintola avannut ovensa. Olihan se. Ihan liikutuin kun menin sisään ja pääsin lähikontaktiin toisten ihmisten kanssa! Ravintolassa muutamat paikalliset piipahtivat kahvilla tai viinillä, lounasta ei ollut tarjolla. Englannin ja saksan kielten sekoituksella juttelimme myrskystä ja kuulin myös että hiihtohissi on ollut suljettuna, mutta autotie on nyt aurattu. Ja koska asiakkaita ei ole ollut, on ravintola pitänyt lyhennettyä aukioloaikaa.

Tänään kylän baarissa, Bieltissä, on bändi-ilta. Aika raflaavaa 30 hengen asukkaan kylässä. Valitettavasti taitaa kuitenkin olla niin, että ilta on peruttu sääolosuhteiden vuoksi. Ilmeisesti tänne tullaan lähikaupungeista viikonloppua viettämään - paitsi tätä viikonloppua.

Edit. Kävimme vielä valoisan aikaan Antonin kanssa alkuiltakävelyllä ja kävin tsekkaamassa Bieltin. Siellä illallispöydät olivat katettuna ja loppuunvarattuina. Ja stagella oli bändikamat. Tänään on sittenkin bileet!

Jeizinen, Sveitsi

Aamulla oli aika tyrmäävä näky keittiön ikkunasta. Ei ollut enää vihreää eikä aurinkoista, yön aikana oli tullut täysi talvi. En innostunut. Päivällä lunta tuli vaakatasossa lisää, lämmintä kuitenkin +3 astetta.

Kahdeksalta tuli kolme maalaria maalaamaan olohuonetta. Koiraparka, sille oli jo liikaa muutosta ja häslinkiä, kun omistaja vaihtui uuteen hoitajaan. Eikä kyllä ollut mullekaan kivaa, jouduin vielä viestinvälittäjäksi ja mulle sysättiin vastuu siitä, että kaikki sujuu hyvin. Tästä ei oltu etukäteen sovittu, joten koin vähän itseni huijatuksi ja ehkä hyväksikäytetyksikin. Toinen asia josta en pitänyt, oli koiran vieminen eläinlääkäriin naapurikylään. Se ei mielestäni kuulu lyhytaikaiselle koiravahdille, vaan on omistajan vastuulla. Mutta koska lunta oli tullut noin 30 senttiä eikä teitä oltu aurattu, päätettiin tuo eläinlääkärinaika perua.

Ehkä Antoniakin tympi säätäminen ja se päätti ottaa ritolat. Meillä meni tovi ennen kun huomattiin koiran katoaminen. Maalarit tuulettivat maalin katkuja ja jossain välissä Anton oli livahtanut huomaamatta ovesta ulos. En ollut turhan huolissani, luotin että se lopulta palaa kotiin. Ja sen jälkiä oli helppo seurata lumessa. Tutustuin taas pariin kyläläiseen. Kertoivat että Anton oli lähtenyt seuraamaan koiraansa ulkoiluttavaa naista. Vähän matkaa käveltyäni Anton jo palasi takaisin päin ja näytti onnelliselta. Se tuli suoraan luokseni kuin kertomaan seikkailustaan.

Oli ihanaa olla kotosalla ja katsella muuttuvaa maisemaa ikkunasta. Taianomaista. Ulkona ei ollut juurikaan liikennettä, saa nähdä tuleeko tänne lisää porukkaa viikonlopun viettoon.

Firenze-Jeizinen

Firenze-Jeizinen

Aamu Firenzessä näytti sateiselta. Espressoa ja munakas aamiaiseksi ja sitten menoksi. Ensin ratikalla juna-asemalle ja sieltä kello 8.55 junalla Milanoon. Milanossa ollaan kello 10.50 ja juna Sveitsin puolelle Vispiin lähtee kello 11.20. Italian puolella mentiin suuri osa matkaa pitkiä ja pimeitä tunneleita pitkin. Harmi, ei paljoa näkynyt Dolomiittejä. Välillä sininen taivas pilkotti tunneleitten välissä ja aurinkokin näyttäytyi.

Oltiin 35 minuuttia myöhässä Milanoon tullessa eli missasin seuraavan junan. Ei kun taas lipputoimistoon vaihtamaan lippua. Siinäpä sitten tunti hurahti ensin jonottaessa ja sitten italialaista byrokratiaa ihmetellen. Vielä jäi puoli tuntia jaloitteluun ennen kun matka taas jatkui. Nyt alkoi näkyä maisemia. Maggioren järvi, kylät ja taustalla näkyvät vuoret olivat auringon paisteessa upea näky. Ja näkymät vaan paranivat kun hyppäsin junasta Brig'in asemalla. Helga oli minua vastassa, hänen koiraansa, Antonia, olen menossa hoitamaan. 

Koska olin myöhässä, ei meille jäänyt Helgan kanssa yhteistä aikaa kuin pienen automatkan verran Gampeliin. Sieltä Helga laittoi minut gondoolihissiin ja hyppäsi itse bussiin ja lähti lentokentälle ja kohti Hollantia. Ohjeeksi hän antoi lähteä hissistä oikealle ja siitä autotielle. Hänen talonsa on kylän ainoalta hotellilta viides tai kuudes. Ja kun hissin ovet olivat sulkeutumassa, huusi Helga että ei oikealle vaan vasemmalle!

Nauratti tilanteen koomisuus ja maisemien kauneus. Jeizinen kylässä asuu vakituisesti 30 ihmistä, joten eiköhän oikea talo lopulta löydy. Kävelin asfalttitietä pitkin ja löysin hotellin. Sen toisella puolella ei ollut taloja, joten tiesin minne päin lähteä. Aikamoiseksi arpomiseksi meinasi mennä, kun en tarkalleen tiennyt minkä näköinen talo on. Mutta onneksi Anton bongasi minut! Kun ihmettelin kadulla mihin taloon menisin, kuulin koiran haukkumista yhdestä pihasta - Anton! Anton oli huomannut minut ja iloisesti hyppi aitaa vasten.

Asettauduin taloksi ja ihailin mykistyneenä näkymiä ikkunasta, lumisia vuoria joka puolella. Kylässä oli vain pieniä lumikasoja siellä täällä. Käytiin kävelyllä Antonin kanssa ja annoin sen näyttää tietä. Hotellin terassin ohi kulkiessamme meitä - tai oikeastaan Antonia - tervehdittiin ja kävin esittäytymässä ja sain ekat uudet ystävät. Vähän ajan päästä tuli pubin omistajarouva vastaan koiransa kanssa ja taas tultiin tuttaviksi. Hän kutsui minut lauantai-iltana pubiinsa, on kuulemma bändi-ilta.

Viimeinen kuva on näkymä keittiön ikkunasta.

Firenze

Firenze, Italia

Uffizin galleria ja San Niccolon kaupunginosa

Kylläpä oli vaikeaa päästä museoon ja sieltä sitten pois! Tänään on Naisten päivä ja Firenzen museoihin on naisilla ilmainen sisäänpääsy. Ennakoin tungosta, joten päätin käydä Uffizin galleriassa eilen. Paikan päällä oli pitkä jono, joten ostin lipun netistä ja maksoin neljä euroa extraa, jota pääsisin sisään jonottamatta. Kun lippu oli ostettu, piti se vielä käydä vaihtamassa paperilippuun lippuluukulla. Sitten kohti sisäänkäyntiä numero 1 ja sieltä kellarikerrokseen, sata+ metriä kävelyä, nousua kolme kerrosta ylös, ja sitten olinkin satojen muitten vierailijoitten kanssa museosalissa. Huoneita oli kahdessa kerroksessa kymmenittäin ja teoksia tuhansia. Siispä katsoin Da Vincit, Bottccellit, Michelangelot ensimmäiseksi tarkkaan ja muut huoneet kävelin läpi tai ohitin kokonaan. Ihan järjetön määrä ihan järjettömän hienoa ja järjettömän arvokasta taidetta! 

Kun vihdoinkin pääsin museosta pois, kiiruhdin pois myös vanhan kaupungin tungoksesta. Arno-joen toisella puolella on San Niccolon kaupunginosa, joka elää uutta kukoistustaan. Siellä on pizzeriaa, osteriaa, bulangeriaa, pasticceriaa, gelateriaa ja onpa siellä Michelin tähden omaava ravintola Gastro restaurant. Käyn paikallisessa osteriassa syömässä artiaokkarisottoa parmesaanin kera, hyvää oli. En ole suuri pizza/pasta/foccaccian ystävä, enkä syö lihaa, joten parasta antia Italian keittiössä ovat olleet antipastot. Artisokka on nyt sesongissa ja olen syönyt sitä kolmella eri tavalla laitettuna. Paras annos on ollut kokonaisena uppopaistettu artisokka, jonka söin sellaisenaan dipaten maustekastikkeeseen. Jälkiruuat eivät ole täällä se juttu, ruuan päälle riittää pieni kuppi espressoa. 

Lounaan jälkeen lähden kävelylle ja kävin muutamassa antiikki- ja hajuvesiliikkeessä, joita täällä San Niccolossa oli myös useita. San Niccolo jakautuu linnoituksen kahden puolen. Kävelen ylös Michelangelon kukkulalle katselemaan näköaloja. Sieltä käsin vasta ymmärtää kuinka valtavan iso Duomo eli tuomiokirkko on. Taivas menee mustaan pilveen ja vettä alkaa ripeksiä. Hyppään bussiin ja huristelen kaupungin toiselle puolelle kotiin kissoja paijaamaan.

Firenze, Italia

Firenze, Italia

Sunnuntai, lepopäivä. Täytyy välillä huolehtia itsestään, pitkällä reissulla se voi olla haastavaa. Nizzassa oli pyykkikone rikki ja samoin on täällä Firenzessä. Itsepalvelupesulan sijaan pesen pyykit käsin, ei niitä niin paljoa ole. Siivoan myös hieman, täällä on paljon tavaraa ja sotkua. Täytyy kuitenkin olla varovainen ettei astu asunnon omistajien varpaille. Mutta sen verran että itse viihdyn. Myös kissat vaativat vähän rapsutuksia. Joka päivä ei voi olla menossa, ei vaan jaksa. Täytyy pitää välillä kotipäiviä. Koska ulkona paistaa aurinko, lähden päiväkahville lähiaukiolle, Piazza San Jacopinolle. Kahvi ja kakkupala 2,50. 

Maanantai, vapaapäivä. Maanantaisin museot ovat yleensä kiinni, ihanaa, ei tarvitse miettiä mihin menisi vaan voi pitää vapaapäivän museoista. Ja kun on Firenzessä, tuntuu että niissä on pakko käydä. Mutta mutta, Palazzo Medici olikin auki. Siellä halusin käydä, sillä Medicin ökyrikkaalla pankkiirisuvulla on iso merkitys Firenzen historiassa. 

Kadulla kävellessäni olen törmännyt paikallisiin katutaiteilijoihin mm. Kraita 317:ta, jonka yksi teos on myös tässä asunnossa. 

Kraita317

Clet eli Clement Abraham

Exit/Enter

Karla Bru

Siena

Siena, Italia

Aina ei mene kuin Strömsössä. Ja väsyneenä kannattaa jäädä kotiin. Lähdin kuitenkin bussilla Sienaan. Menomatkaan meni 1,5 tuntia ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Tuntui kun leffassa olisin ollut kun ajoimme läpi Toscanan maaseudun; kaunista ja seesteistä. Maisema oli vehreää ja kukkulaista. Viiniköynnöksissä ei ollut vielä lehtiä mutta rivit olivat säntillisen suoria. Talot olivat kukkuloitten päällä ja usein niihin johdatti komea sypressikuja.

Sienassa sitten rauha loppui. Kapeat kujat olivat täynnä paikallisia ja turisteja, ja ennen kaikkea pyöräilijöitä. Ja kun osa kaduista oli aidattu ja tukittu, eteneminen oli tuskaista. Kävin ensin tsekkaamassa tuomiokirkon; hyvin saman tyylinen renessanssikirkko kun Firenzen Duomo. Siitä opasteita seuraten Piazza Del Campolle. Siellä on perinteisesti kaksi kertaa vuodessa laukkakisat, mutta tänään aukio toimi pyöräkilpailun maalialueena. Kujilla ihmiset tukkivat kulkureitit seuratessaan näyteikkunoissa olevista tv:istä pyöräilykilpailua. Kysyin, milloinko mahtavat tulla Sienaan, neljän tunnin kuluttua, kuulemma. Eli kuuden aikoihin illalla heitä odotettiin saapuviksi.

Lähdin suunniteltua aiemmin bussilla takaisin kotiin, mutta ilmeisen turhaan. Tiet olivat tukossa, koska pyöräilijät. Niinpä ensimmäisen kilometrin jälkeen juutuimme jonon jatkoksi puoleksi tunniksi. Varsinainen pikavuoro. 

Mutta ettei ihan valittamiseksi menisi, kaunis keskiaikainen kaupunki Siena on. Tulipahan käytyä.

Firenze

Firenze, Italia

En tiedä mistä alkaisin. Firenzen keskusta ja vanha kaupunki ovat aika pieniä ja kompakteja, mutta siellä on aivan valtavasti nähtävää! Kaikki on kävelyetäisyydellä ja kapeita kujia on kiva kävellä. Vielä ei ole paljoa turisteja, mutta koululaisryhmiä sitäkin enemmän. 

Piazza Del Duomoa ei voi olla huomaamatta. Tuomiokirkko on yksi maailman suurimpia ja upeimpia. Sinne oli ilmainen sisäänpääsy, eikä kovin pitkä jono. Kirkon torniin pääsee kiipeämään 463 rappusta ja ihailemaan kaupungin siluettia. Jätin väliin.

Piazza della Signoria on ehkä Firenzen keskeisin aukio. Siellä pönöttää mm. maailmankuulu  Michelangelon Davidin patsas. Tosin tämän on kopio, aito on parin korttelin päässä Accademia Gelleryssä, jota pääsee ihailemaan 16 euron sisäänpääsymaksulla. Alkujaan Davidin patsas on ollut tällä paikalla.

Kuvassa on Fontana del Nettuno ja keskellä patsastelee Herttua Duke.

Arno-joen yli menee useita siltoja, kuuluisin niistä on keskiajalta oleva Ponte Vecchion silta. Se on Euroopan vanhin kivisilta, rakennettua vuonna 1333. Alkujaan maanviljelijöiden kauppapaikka on nykyisin kultakauppiaitten valtaama. 

Rantaa reunustaa Vasari Corridor-niminen käytävä. Sen viereisellä kadulla on kahviloita ja ravintoloita. Tänään ensimmäistä päivää aurinko paistaa lämpimästi ja terassilla tarkenee juoda päiväkahvit.

Italiasta saa varmasti maailman parasta jäätelöä! Makuja löytyy joka lähtöön, uutuusmakuna energiajuomajäätelö.

Myös nahkatuotteita ja -kauppoja on joka kulmalla. Hinnat ovat kohtuullisia, mutta kaikilla on samat, ehkä vähän tylsät, mallit.

Kävelin sillan yli ja lähdin kävelemään kotiin päin. Kävelin valtavan renessanssipalatsin Palazzo Pittin ohi, joka toimii nykyään museona. Jatkoin matkaa Bellosguardon kaupunginosaan, jossa oli menossa paikallisten tuottajien luomumarkkinat. Hetken istuin puistonpenkillä ja fiilistelin paikallista menoa, joka tuntui ihanan rauhalliselta keskustan vilskeen jälkeen.