Nizza-Ventimiglia klo 10.20-10.52
Aamulla reppu selkään ja menoksi. Paitsi että repusta oli hajonnut muovinen kiinnitysosa. Eli en saanut hihnaa kiristettyä lanteille, joten kaikki paino tulisi nyt hartioille. No mutta näillä mennään. Asemalle on matkaa noin 1, 5 km ja sieltä paikallijunalla Ventimigliaan, rajakaupunkiin Italian puolelle. Matka kestää vajaan tunnin. Tämä rataosuus on tullut jo tutuksi; samaa reittiä menee juna myös Monacoon.
Toki aamulla piti siivota kämppä ja tehdä eväät. Ilman eväitä seitsemän tunnin matka tuntuisi vieläkin pidemmältä. Eväskassissa on pastasalaattia ja falafellejä, omenaa ja keksejä. Juomiset ostan junasta tai asemilta.
Ventimiglia-Genova klo 11.57-14.17
Ventimigliassa pyörähdin kaupungilla, junan vaihtoaikaa oli 45 minuuttia. Kaupunki vaikutti rähjäiseltä, likaiselta ja roskaiselta. Uskomatonta, kun nykyään ei rajoja edes ole, mutta silti se näkymätönkin raja on käsinkosketeltava. Juna oli jo lähtiessä 50 minuuttia myöhässä, siinä taisi mennä vaihtoyhteydet uusiksi. Genovassa vaihtoaikaa aikataulun mukaan on 45 minuuttia, luulin sen riittävän heittämällä. Katsotaan kuinka käy. Lopulta juna lähti Ventimigliasta 40 minuuttia myöhässä. Tämä tarkoitti myös sitä, että usea matkustaja jäi junasta, sillä he lähtivät kahville tai kävelylle, eivätkä palanneet ajoissa junaan.
Juna oli myös rähjäinen ja likainen - ja kylmä - maisemissa ei sen sijaan ollut moittimista. Välimeri oikealla puolella ja vuoristo vasemmalla. Uimarannat muuttuivat valkohiekkaisista mustahiekkaisiksi ja ensimmäistä kertaa näin näillä rannikoilla leijasurffaajia. Matkaa kuljettiin paljon tunneleita pitkin.
Genovaan saavuimme reilun tunnin myöhässä. Lippuluukulta sain uuden lipun, maksutta, ja matka jatkui Pisaan. Näillä näkymin saavun Firenzeen 1,5 tuntia myöhässä.
Genova-Pisa klo 15.47-18.26
Genovan juna oli pikajuna, ihanan siisti ja lämmin! Ulkona on kylmä ja aika ajoin sataa vettä. Taisi se aurinko jäädä Monacoon. Tässä junassa on pehmeät penkit ja kulku tasaista - ihanaa. Nyt vasta pystyin rentoutumaan ja syömään eväät. Maistuipa hyvältä!
Juna puksutti Cinque Terren alueen ohi - tai ennemminkin ali, enimmäkseen tunneleita pitkin. Se pysähtyi Monterosson asemalla ja matkalla ehdin näkemään pari vuoristokylää. Olisin niin halunnut jäädä alueelle tutustumaan kyliin ja vaeltamaan kylästä kylään. Joku toinen kerta sitten. Ilta-auringossa Italian Alpit näyttivät mykistävän komeilta ja massiivisilta. Lumiset rinteet ja vuorten huiput värjäytyivät kauniin oransseiksi.
Pisa-Firenze klo 18.32-19.33
Pisassa oli vaihtoaikaa kuusi minuuttia. Tulimme asemalle neljä minuutta myöhässä eli kaksi minuuttia aikaa juosta laiturilta 4 laiturille 8. Henkisesti olin jo luovuttanut, mutta kun näin kymmenisen muun matkustajan ryntäävät Firenzen junaan, juoksin perässä minkä jaloistani pääsin. Ehdin leimata lipunkin asemalaiturilla ja kun pääsin junaan, ovet sulkeutuivat samantien. Juna oli täynnä ja ilta pimeni hetkessä. Loppumatkasta ei enää maisemiaa näkynyt ikkunasta.
Kahdeksan aikoihin olin 'kotona'. Minua oli vastassa neljä kissaa. Kuvassa Diego ja Winston, tytöt Katie ja Nellie makoilivat olohuoneessa. Illalla vielä paikalliseen syömään aitoa italialaista pizzaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti