Aamu alkaa täällä toisella puolella maapalloa samalla tavalla kuin Suomessakin: aamiainen ja aamutv. Kahvia on saatava, mustaa ja vahvaa. Usein munakas, joskus vain hedelmä. Aamutv:tä olen halunnut katsoa päästäkseni sisään Australian uutisvirtaan ja ajankohtaisiin puheenaiheisiin. Uutiset ovat varsin paikallisia, Ukrainasta tai Israelista ei uutisoida. Trump Amerikasta ylittää uutiskynnyksen täälläkin ja hänen oikeudenkäynnistään uutisoidaan joka aamu. Suurin paikallinen uutinen on oikeudenkäynnistä naista vastaan, joka tappoi kolme miehensä sukulaista vakmistamallaan myrkkysieniaterialla. Samalla aterialla ollut aviomies selvisi hengissä. Rugbyn ja kriketin lisäksi uutisissa kohistaan Melbourne cupista, joka on ensi viikon tiistaina. Taitaa olla aikamoinen seurapiiritapahtuma laukkakisan lisäksi.
Kun Frankie-kissa huomasi että tein lähtöä, rojahti se makaamaan kenkieni päälle. Liekkö haju kiehtonut vai mahtoiko se haluta minun jäävän kotiin?
Sain kutsun pikkujouluun. Ystäväni kutsui kotiinsa kymmenisen australiansuomalaista naista, oli ilo ja kunnia päästä joukkoon mukaan. Pöytä oli koreana suomalaisista jouluruuista: joulutorttuja, pipareita, ruisleipää ja lohta, rosollia, piirasta... Ja tietenkin Marimekon pöytäliina ja Iittalan juomalasit. Kotoinen tunnelma kaukana kotoa. Puhetta ja naurua riitti, jouluvisailukin kisattiin. Opin, että ensimmäinen joulukuusi Suomessa pystytettiin Tampereelle ja että joulukranssin suosio kasvoi hitaasti Suomessa, sillä ihmiset yhdistivät kranssin hautajaisiin.
Kuulemma ihan parasta viihdettä Sydneyssä on mennä oikeustalolle kuuntelemaan oikeudenistuntoa. Siellä näkee loistavia näyttelijäsuorituksia, parempia kuin missään saippuaoopperassa.
Sydneyssa (tai Australiassa?) ilmestyy suomalainen lehti. Nimi ehti jo unohtua, mutta otan siitä selvää. Keskiviikkoisin suomalaiset kokoontuvat Australian luterilaiselle kirkolle. Nyt on sitten tekemistä ensi viikon keskiviikolle, kerron sitten tästä palvelupisteestä lisää.
Kotiin tulin Centralin kautta, josta kävelin noin kolmen kilometrin matkan Surry Hillsin kautta Paddingtoniin. Kotona Frankie tuli ovelle minua vastaan, taisi jo olla ikävä (tai nälkä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti