Canberra, Australia

Majoituin kaksi yötä Canberrassa Akan ja Ukon - kuten he itseään kutsuvat - luona. He ovat suomenaustralialaisia. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä; ensiksi suomalaisia ja sitten australialaisia. Molemmat saapuivat Australiaan pieninä lapsina perheidensä kanssa. Suomi on heillä sydämessään ja näkyy myös kotona monissa pienissä yksityiskohdissa. Ensiksi katse osuu kolmeen Marimekon tyynyyn sohvalla, sen jälkeen silmä alkaa napata muita suomi-viitteitä kuten tuohikontin ja Porin olut-mainostarjottimen. Ja tietenkin talossa on sauna ja saunassa koivuvasta.

On mielenkiintoista keskustella heidän kanssaan. Opin paljon siirtolaisuudesta ja suomalaisista Australiassa. Keskustelimme aboriginaaleista - aboista - turkulaisista. Kun käytin nimitystä "abo", minua neuvottiin olemaan käyttämättä kyseistä termiä, sillä se on nykyään halventava nimitys. Virallisesti he ovat The first nation eli ensimmäinen kansa. 

Aamulla Ukko vei minut Canberraan ja antoi suunnan. Kun ollaan Australian pääkaupungissa, sopi kuvioon tutustua maan parlamenttiin ja hallintoon. Vanhassa parlamenttitalossa on nykyään Demokratian museo, MoAD. Siellä oli erittäin ajankohtainen näyttely mediasta ja totuudesta. 

Uusi parlamenttitalo oli vain kiven heiton päässä, ylhäällä kukkulalla. Se on avoinna kaikille vierailijoille päivittäin ja ilmaiseksi. Turvatarkastuksen läpi piti toki kulkea. Mutta ennen kun pääsin sisälle, kävin katsomassa parlamentin edustalla olleita mielenilmauksia. Ruohikolla istui mies, 14:ttä päivää nälkälakossa ilmastonmuutoksen vuoksi. Nuori taiteilija oli maalannut miehestä muotokuvan ja tv-kamerat kuvasivat ja haastattelivat heitä. Tämä näytettiin iltauutisissa.

Ruohikolle oli levitetty kenkäpareja, täytyyhän niitä käydä ihmettelemässä. Tosin kuvanottohetkellä kenkiä jo raivattiin takaisin laatikoihin. Kyseessä oli Australian aivosyöpäyhdistyksen mielenilmaus rahoituksen saamiseksi tutkimukseen ja sairaanhoitajien palkkaamista varten. Taas oli kuvausryhmä paikalla ja tämänkin haastattelun näin iltauutisissa. Tunsin todellakin olevani asioiden ytimessä!

Parlamenttitalossa raikuivat joululaulut lasten esittäminä - ja taas oli kuvausryhmä paikalla. Talossa pääsi vapaasti kiertelemään. Esillä oli paljon muotokuvia, dokumentteja, historiaa, taidetta.... Myös istuntosaliin pääsin kurkistamaan - myös tämän paikan näin iltauutisissa. Näin varmasti monta julkkista, vaikken ketään tunnistanutkaan. Kansanedustajat liikkuvat kansan parissa ja lounastivat samassa ravintolassa kuin me tavikset.

Kävin vielä taidekierroksella (siitä lisää seuraavassa postauksessa) ennen kun Ukko tuli hakemaan minut. Käytiin ajelemassa suurlähetystöalueella ja pysähdyttiin Suomen suurlähetystön pihaan. Lähetystö on Ukolle tuttu, kuulemma ainut paikka minne hän laittaa nykyään puvun päälle. Viimeksi hän oli nauttinut lähetystössä samppanjaa Timo Sarpanevan näyttelyn avajaisissa. Hetken mielijohteesta hän soittaa ovikelloa ja pääsemme sisään. Käymme katsomassa em. näyttelyn ja rupattelemme lähetystön työntekijän kanssa niitä näitä.

Kotiin kurvaamme arboretumin kautta. Koivujakin siellä kasvaa. Akka on jo odottamassa meitä kotona
ruuan kanssa. Ruoka-aika on kello viisi, kuten Suomessa yleensäkin.