Sansibar, Tansania

Dar es Salaamista lauttamatka Sansibarin saarelle kesti 1,5 tuntia ja maksoi 35 dollaria. Sansibar on itsehallintoalue ja satamassa saatiin taas muodollisuuksien jälkeen uusi leima passiin. Meri on täällä aivan uskomattoman turkoosi ja kauempana kauniin syvän sininen. Lautta saapui Stone townin satamaan ja siitä on kävelymatka vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki on sokkeloinen ja täynnä kapeita kujia. Muutamia pieniä hotelleja sieltä löytyi, mutta kahvilan tai ravintolan löytäminen oli kiven takana. Paikalliset oluet (siis tansanialaiset) Serengetit, käytiin juomassa Mercury -nimisessä baarissa, joka on nimetty saarella syntyneen Queenin solistin Freddy Mercuryn mukaan. Iltapäivä Stone townissa riitti ja illansuussa lähdimme pohjoisrannikolle, Nungwi beachille.

Hiekka on valkoista ja rantaa riittää. Maisema on kaunista, auringonpalvojille ja vesiurheilun harrastajille tämä on paratiisi. Muille varsin tylsä paikka. Rannalla on isoja hotelleja vierivieressä, ilmeisesti ulkomaalaisten omistuksessa ja hinnat ovat täällä suolaisia. Esim. maaseutukylissä lounas on maksanut n. 1 500 shillinkiä eli noin 70 senttiä. Pikkukaupungissa lounas maksoi 3 000 shillinkiä, Dar es Salaamissa jo 10 0000 shillinkiä ja täällä 15 000 - 30 000 shillinkiä. Pikkukylissä lounas tosin on vaatimaton, riisiä ja papuja/lihaa, mutta ainakin se on aitoa Tansaniaa. Täällä resortissa ruoka on kansainvälistä, mm. intialaista ruokaa tuntuu olevan kaikkialla.

Sansibaria kutsutaan maustesaareksi. Täällä viljellään neilikkaa, kanelia, pippuria ja muskottipähkinää. Pwewa wa nazi on sansibarilainen ruoka, joka on kookosmehussa keitettyä mustekalaa maustettuna currylla, kanelilla, kardemummalla, valkosipulilla ja limemehulla. Yleensä ruoka ei ole kovin maustettua ja suomalainen kaipaa usein ulkomailla hyvää ja vahvaa kahvia.

Masaimiehiä näkee rannalla, mutta heistä oma postaus.