Nkhata Bay, Malawi
Lähdimme Annen kanssa yökalaan Njassa- eli Malawijärvelle. Järven keskisyvyys on 279 metriä ja syvin kohta huikeat 709 metriä. Oppaanamme oli entinen kalastaja, Samuel. Hyppäsimme tukevaan moottoriveneeseen, joka ei juurikaan keikkunut laineilla. Hämärä oli jo laskeutunut kun lähdimme illalla seitsemän aikoihin matkaan. Oli täysikuun jälkeinen ilta ja silloin ei kuulemma kalaonnea juurikaan ole, mutta maisema olisi sitäkin kauniimpi. Normaalina iltana lahdella olisi ollut parisataa venettä, mutta tänään niitä oli vain viitisenkymmentä. Suuntasimme kohti valoja, jotka tulivat veneissä olevista kaasulampuista. Kalastajat työskentelivät venekunnittain, kolme venettä per venekunta. Yhdessä veneessä kalastaja houkutteli kaloja pintaan ja verkkoon (vai nuottaan?) valojen avulla ja kaksi muuta venettä keräsivät kalat välissään olevalla verkolla. Saalis jäi tänä iltana pieneksi, mutta meille ilta oli silti mielenkiintoinen.
Kalastajat alkoivat koota verkkojaan ja lähteä kohti rantaa. Samuel sanoi, että kohta alkaa sataa ja meidän olisi parasta lähteä. Sanoimme kuitenkin, että ei lähdetä vielä, täällä on niin mukavaa. Samuel sanoi, että kastuisimme, mutta se ei meitä haitannut. Olisi kannattanut uskoa entistä kalastajaa; tuuli yltyi ja sade alkoi piiskata kasvojamme todella rajusti. Hetkessä olimme likomärkiä, mutta onneksi ilta oli kuitenkin lämmin. Kännykkäni sain pelastettua sateelta vanhaan muoviseen mehupurkkiin. Rantauduimme ja lähdimme juoksemaan pimeässä Samuelin perässä. Tulimme talolle ja Samuel ohjasi meidät sisään. Seisoimme hölmistyneinä ja vettävaluvina keskellä Samuelin olohuonetta lasten tuijottaessa meitä suut auki. Samuelin vaimo toivotti meidät tervetulleiksi sadetta pitämään ja tutustumaan heidän kotiinsa. Mikäpä reissussa sen mukavampaa, kun vierailla paikallisessa kodissa! Juttelimme elämästämme, erilaisista kulttuureistamme, haaveistamme - ja sateen lakattua jatkoimme matkaa takaisin hotellillemme.
Illalla söimme ravintolassamme grillattua butterfishiä eli voikalaa - herkullista oli, vaikkei ollutkaan meidän pyytämäämme.
Lähdimme Annen kanssa yökalaan Njassa- eli Malawijärvelle. Järven keskisyvyys on 279 metriä ja syvin kohta huikeat 709 metriä. Oppaanamme oli entinen kalastaja, Samuel. Hyppäsimme tukevaan moottoriveneeseen, joka ei juurikaan keikkunut laineilla. Hämärä oli jo laskeutunut kun lähdimme illalla seitsemän aikoihin matkaan. Oli täysikuun jälkeinen ilta ja silloin ei kuulemma kalaonnea juurikaan ole, mutta maisema olisi sitäkin kauniimpi. Normaalina iltana lahdella olisi ollut parisataa venettä, mutta tänään niitä oli vain viitisenkymmentä. Suuntasimme kohti valoja, jotka tulivat veneissä olevista kaasulampuista. Kalastajat työskentelivät venekunnittain, kolme venettä per venekunta. Yhdessä veneessä kalastaja houkutteli kaloja pintaan ja verkkoon (vai nuottaan?) valojen avulla ja kaksi muuta venettä keräsivät kalat välissään olevalla verkolla. Saalis jäi tänä iltana pieneksi, mutta meille ilta oli silti mielenkiintoinen.
Kalastajat alkoivat koota verkkojaan ja lähteä kohti rantaa. Samuel sanoi, että kohta alkaa sataa ja meidän olisi parasta lähteä. Sanoimme kuitenkin, että ei lähdetä vielä, täällä on niin mukavaa. Samuel sanoi, että kastuisimme, mutta se ei meitä haitannut. Olisi kannattanut uskoa entistä kalastajaa; tuuli yltyi ja sade alkoi piiskata kasvojamme todella rajusti. Hetkessä olimme likomärkiä, mutta onneksi ilta oli kuitenkin lämmin. Kännykkäni sain pelastettua sateelta vanhaan muoviseen mehupurkkiin. Rantauduimme ja lähdimme juoksemaan pimeässä Samuelin perässä. Tulimme talolle ja Samuel ohjasi meidät sisään. Seisoimme hölmistyneinä ja vettävaluvina keskellä Samuelin olohuonetta lasten tuijottaessa meitä suut auki. Samuelin vaimo toivotti meidät tervetulleiksi sadetta pitämään ja tutustumaan heidän kotiinsa. Mikäpä reissussa sen mukavampaa, kun vierailla paikallisessa kodissa! Juttelimme elämästämme, erilaisista kulttuureistamme, haaveistamme - ja sateen lakattua jatkoimme matkaa takaisin hotellillemme.
Illalla söimme ravintolassamme grillattua butterfishiä eli voikalaa - herkullista oli, vaikkei ollutkaan meidän pyytämäämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti