Petauke, Sambia

Pikavuoro muistuttaa välillä enemmänkin sikavuoroa. Aamuisin Ajokissa on aikamoinen döfis - hajuja sen enempää erittelemättä. Muutama tyyppi yöpyy bussissa, säästäen näin rahojaan. Tosin rahaa tuntuu riittävän yllin kyllin viinaan ja
vähän muuhunkin. Samalla bussi on vartioitu ja sinne voi huoletta jättää osan tavaroista. Myös vessa, joka bussissa on-
neksi on, tuoksahtaa - no, hieman. Eihän se tuoksu todellakaan ole mitään verrattuna muutamaan paikalliseen vessan,
joissa olen joutunut käymään. Sainpa jopa seurata bussin vessan tyhjennystä - uusi kokemus sekin. Bussin perään, likakerrokseen, on joku on kirjoittanut "Wash me, plz".

Meno bussissa on rentoa. Istuimet pursuavat tavaraa ja välillä tekee tiukkaa, että pääsee itse istumaan. Mukana pitää olla ainakin vettä, vähän evästä, jotain tekemistä kuten kirja tai lehtiä, tyyny ja vessapaperia. Lisäksi hyttysverkko ja makuupussi ovat löytäneet paikkansa penkiltä. Roskikset täyttyvät nopeasti ja kiitettävästi porukka ottaa ne mukaansa kun pysähdytään. Matkan varrella pidetään pissa- ja ruokataukoja ja silloin ihmiset yleensä ryntäävät Spariin ostoksille. Jokaisessa vähänkin isommassa kylässä on Spar, se tuttu ja turvallinen.

Uusi vuosi vaihtui Lusakassa. Uudenvuodenpäivänä matkaa jatkettiin Petauke -nimiseen kylään. Saavuimme perille pimeän tullen. Rankkasade oli katkaissut kylästä sähköt ja illallista syötiin kynttilänvalossa olkikaton alla. Aamulla oli aikaa käydä kävelyllä, ohessa muutamia otoksia kylältä.