Nkhata Bay, Malawi

Lilongwestä lähdimme vesisateen saattelemana kohti pohjoista, Lake Malawia. Kaikkiaan kilometrejä kertyi reilut 400 ja matka jakaantui kahdelle päivälle. Yövyimme Nkhotakotassa neljän euron vaatimattomassa majoituksessa - ja hintaan kuului vielä aamiainenkin. Nkhotakotan pikkukaupunki oli siisti ja siellä oli paljon isoja tiilitaloja peltisine harjakattoineen. Matkan varrella on yleensä näkynyt joko savimajoja tai vaatimattomia/keskeneräisiä rakennuksia. Keskustassa oli paljon polkupyöräilijöitä, erikoisuutena polkupyörätaksi. Aamulla lähtö kello 10 ja tällä kertaa oltiin melkein ajallaan, vain kymmenen minuuttia myöhässä. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla kaksi pikavuorolaista ei saapunut paikalle sovittuun aikaan. Kipparimme päätti kuitenkin lähteä ajamaan ja yksi pikavuorolainen jäi odottelemaan mattimyöhäisiä hotellille. Illansuussa he saapuivat uuteen paikkaan, Nkhata Bayhin, paikallisbussilla.

Lapset ovat kaikkialla samanlaisia. Aina on joukossa joku pelleilijä, joka uskaltaa ottaa kontaktia ensimmäisenä vieraisiin. Tien varressa lapset - ja aikuisetkin - vilkuttavat bussille ja se tuntuu aivan tervetulotoivotukselta. Mistäköhän vilkuttaminen on saanut alkunsa? Varmaankin kaikkialla maailmassa vilkutetaan samalla lailla. Joskus matkaajat haluavat antaa lapsille karkkia, kun pysähdymme kylissä. Silloin homma meinaa ryöstäytyä käsistä, lapsia ilmestyy aina vaan lisää ja lisää, ja aina joku jää ilman. Lapset ovat aivan innoissaan jo pelkästä kohtaamisesta ja valokuvaamisesta, joten herkkujen antaminen tuntuu turhalta.

Liikennettä on vähän. Päivän aikana kohdattiin vain muutama rekka ja bussi. Traktorit on harvassa ja koko reissulla olen nähnyt ehkä kolme traktoria ja muutamat härkävankkurit. Tänään nähtiin kolme länsimaalaista matkapyöräilijää, muuten turisteja täällä ei paljoa näe. Eläimiäkin näkee vähän. Kylissä näkee vuohia ja kanoja, metsässä olen nähnyt vain muutaman kauriin.

Tänään olen näköjään kuvannut malawilaisia miehiä.