Bryssel, Belgia
Heräsin aamulla kuudelta kolmen silmäparin tuijotukseen. Yritin jatkaa unia. Kuulin pari hentoa äännähdystä ja tunsin pehmeän tassun painalluksen poskellani. Jussi, BinBin ja Idi ovat löytykissoja, joita olen hoitamassa Ixelles´ssä. Perheen äiti on pelastanut kissat kadulta, yksi kerrallaan. Kissat ovat olleet surkeassa kunnossa, mutta nyt ne ovat kuntoutuneet ja viettävät leppoisia kissanpäiviä. Neuvoksi sain, että jos näen kadulla kulkukissoja, ne ovat tervetulleita heidän kotiinsa.
Ixelles tuntuu olevan suomalaisten suosima asuinalue. Se sijaitsee keskeisellä paikalla, parin kilometrin päässä vanhasta kaupungista, EU kortteleista, ostoskaduista.... Alue on monikulttuurinen; pikku-Afrikka sijaitsee aivan kulman takana. Enimmäkseen täällä on kongolaisia, hallitsihan Belgia Kongoa 90 vuotta. Siltä osin Belgian historia on surullista luettavaa; riistoa, orjuutta, kidutusta, miljoonia kuolonuhreja. Ehkä Belgia maksaa nyt velkaansa Kongolle ottamalla maahanmuuttajia vastaan entisestä siirtomaastansa. Alueella on paljon etnisiä kauppoja ja ravintoloita. Afrikkalaisia kampaamoja on todella paljon ja ne taitavat olla paikallisten kohtaamispaikkoja - ainakin iltaisin ne ovat täynnä ihmisiä ja äänekästä puheensorinaa. Audrey Hepburn on syntynyt Ixelles´ssä ja mm. Lenin ja Karl Marx ovat asuneet täällä.
Sain perheen äidiltä fillarin käyttööni. Sillä on ihanaa viiletellä pitkin Brysselin katuja. Olen kaivannut omaa fillariani. Vielä en ole rutinoitunut Brysselin liikenteeseen. Kadut ovat kapeita ja hirvittää pyöräillä kapeaa pyörätietä, yksisuuntaista katua autoja vastaan - siis täysin liikennesääntöjen mukaisesti. Välillä täytyy pysähtyä ja päästää bussi ohi, etten vaan jää vahingossa puristuksiin. Autojen nopeudet eivät ole onneksi kovin suuria, jokunen kaahari valitettavasti aina mahtuu joukkoon. Pyöräilijöitä on aika paljon, mutta kukaan ei käytä kypärää. Olen tainnut nähdä kaksi pyöräilijää kypärä päässä. Suomalaisia, ajattelin silloin.
Heräsin aamulla kuudelta kolmen silmäparin tuijotukseen. Yritin jatkaa unia. Kuulin pari hentoa äännähdystä ja tunsin pehmeän tassun painalluksen poskellani. Jussi, BinBin ja Idi ovat löytykissoja, joita olen hoitamassa Ixelles´ssä. Perheen äiti on pelastanut kissat kadulta, yksi kerrallaan. Kissat ovat olleet surkeassa kunnossa, mutta nyt ne ovat kuntoutuneet ja viettävät leppoisia kissanpäiviä. Neuvoksi sain, että jos näen kadulla kulkukissoja, ne ovat tervetulleita heidän kotiinsa.
Ixelles tuntuu olevan suomalaisten suosima asuinalue. Se sijaitsee keskeisellä paikalla, parin kilometrin päässä vanhasta kaupungista, EU kortteleista, ostoskaduista.... Alue on monikulttuurinen; pikku-Afrikka sijaitsee aivan kulman takana. Enimmäkseen täällä on kongolaisia, hallitsihan Belgia Kongoa 90 vuotta. Siltä osin Belgian historia on surullista luettavaa; riistoa, orjuutta, kidutusta, miljoonia kuolonuhreja. Ehkä Belgia maksaa nyt velkaansa Kongolle ottamalla maahanmuuttajia vastaan entisestä siirtomaastansa. Alueella on paljon etnisiä kauppoja ja ravintoloita. Afrikkalaisia kampaamoja on todella paljon ja ne taitavat olla paikallisten kohtaamispaikkoja - ainakin iltaisin ne ovat täynnä ihmisiä ja äänekästä puheensorinaa. Audrey Hepburn on syntynyt Ixelles´ssä ja mm. Lenin ja Karl Marx ovat asuneet täällä.
Sain perheen äidiltä fillarin käyttööni. Sillä on ihanaa viiletellä pitkin Brysselin katuja. Olen kaivannut omaa fillariani. Vielä en ole rutinoitunut Brysselin liikenteeseen. Kadut ovat kapeita ja hirvittää pyöräillä kapeaa pyörätietä, yksisuuntaista katua autoja vastaan - siis täysin liikennesääntöjen mukaisesti. Välillä täytyy pysähtyä ja päästää bussi ohi, etten vaan jää vahingossa puristuksiin. Autojen nopeudet eivät ole onneksi kovin suuria, jokunen kaahari valitettavasti aina mahtuu joukkoon. Pyöräilijöitä on aika paljon, mutta kukaan ei käytä kypärää. Olen tainnut nähdä kaksi pyöräilijää kypärä päässä. Suomalaisia, ajattelin silloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti