Geneve, Sveitsi
Luvassa hellepäivä, joten päätin lähteä Genevenjärven rannalle ja puistoihin bongailemaan patsaita. Geneven maamerkki, suihkulähde Jet d' Eau näkyy kauas. Korkeutta vesipatsaalla on 140 metriä ja öisin se on valaistu. Jo sen näkeminen tuntuu virkistävältä paahtavassa auringonpaisteessa. Jardin Anglais -puistoon rakennetaan esiintymislavaa ja ruoka- yms myyntikojuja. Parin viikon kuluttua alkaa kymmenpäiväinen Geneva Festivals.
Kävelen rantaa pitkin Park La Grange -puistoon. Puisto on iso ja kaunis. Kesäteatterissa esitetään näytelmää Edith Piafista. Matkalla seuraavaan puistoon etsin lounaspaikkaa, mutta piheys yllättää; en raaski maksaa lounaasta 20 euroa. Sen sijaan päätän mennä piknikille Park Alfred-Bernarndiin. Matkan varrella on Coop, paikallinen Alepa, josta ostan peruna- ja linssisalaatin yhteensä viitosella. Puisto on avara, varjoisaa paikkaa on vaikea löytää. Jaan penkin vanhemman naisen - tai madamen kanssa, kuten täällä sanotaan. Monet muutkin ovat tulleet piknikille. Pukumiehet kantavat myös Coopin muovikasseja ja kaivavat niistä lounaansa, usein patongin ja limun. Jatkan matkaa Parc de Contamines´iin ja siellä syön linssisalaatin (perunasalaatin söin siis edellisessä puistossa). Lounaan jälkeen yritän etsiä patsaita Parc de Malanous ja Promenade d'Observatoire -puistosta - heikoin tuloksin. Patsaita kyllä löytyi, mutta ne eivät olleet erityisen mielenkiintoisia. Ehkä Henri Mooren patsas oli päivän parasta antia. Kotiin tullessani kävin vielä kaupassa ostamassa vettä ja hedelmiä. Jäätelöstäkin haaveilin, mutta Mövenpickin rasia jäi hyllyyn. Puoli litraa maksoi 12 euroa.
Kotiin tultua piti ladata akkuja sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Kännykän ja kameran sain laitettua lataukseen, mutta läppärin laturi tuotti ongelmia. Sen pistokkeen piikit ovat liian paksut sveitsiläisiin pistorasioihin, eikä minulla ole adapteria mukana. Siksi tämä päivitys on ilman kuvia; kännykällä pystyn kyllä kirjoittamaan, mutta en lataamaan kuvia.
Sain muuten aamulla keittolevyn. Ilahduin suuresti, kunnes tajusin, ettei asunnossa ole yhtään pannua tai kattilaa. Paistinpannun ja pari lautasta sain kuuden jälkeen illalla. Ryhdyin heti hommiin ja paistoin munakkaan kasvisten ja ihanasti haisevan juuston kera. Kyllä ne perusasiat vaan jaksavat aina ilahduttaa.
Luvassa hellepäivä, joten päätin lähteä Genevenjärven rannalle ja puistoihin bongailemaan patsaita. Geneven maamerkki, suihkulähde Jet d' Eau näkyy kauas. Korkeutta vesipatsaalla on 140 metriä ja öisin se on valaistu. Jo sen näkeminen tuntuu virkistävältä paahtavassa auringonpaisteessa. Jardin Anglais -puistoon rakennetaan esiintymislavaa ja ruoka- yms myyntikojuja. Parin viikon kuluttua alkaa kymmenpäiväinen Geneva Festivals.
Kävelen rantaa pitkin Park La Grange -puistoon. Puisto on iso ja kaunis. Kesäteatterissa esitetään näytelmää Edith Piafista. Matkalla seuraavaan puistoon etsin lounaspaikkaa, mutta piheys yllättää; en raaski maksaa lounaasta 20 euroa. Sen sijaan päätän mennä piknikille Park Alfred-Bernarndiin. Matkan varrella on Coop, paikallinen Alepa, josta ostan peruna- ja linssisalaatin yhteensä viitosella. Puisto on avara, varjoisaa paikkaa on vaikea löytää. Jaan penkin vanhemman naisen - tai madamen kanssa, kuten täällä sanotaan. Monet muutkin ovat tulleet piknikille. Pukumiehet kantavat myös Coopin muovikasseja ja kaivavat niistä lounaansa, usein patongin ja limun. Jatkan matkaa Parc de Contamines´iin ja siellä syön linssisalaatin (perunasalaatin söin siis edellisessä puistossa). Lounaan jälkeen yritän etsiä patsaita Parc de Malanous ja Promenade d'Observatoire -puistosta - heikoin tuloksin. Patsaita kyllä löytyi, mutta ne eivät olleet erityisen mielenkiintoisia. Ehkä Henri Mooren patsas oli päivän parasta antia. Kotiin tullessani kävin vielä kaupassa ostamassa vettä ja hedelmiä. Jäätelöstäkin haaveilin, mutta Mövenpickin rasia jäi hyllyyn. Puoli litraa maksoi 12 euroa.
Kotiin tultua piti ladata akkuja sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Kännykän ja kameran sain laitettua lataukseen, mutta läppärin laturi tuotti ongelmia. Sen pistokkeen piikit ovat liian paksut sveitsiläisiin pistorasioihin, eikä minulla ole adapteria mukana. Siksi tämä päivitys on ilman kuvia; kännykällä pystyn kyllä kirjoittamaan, mutta en lataamaan kuvia.
Sain muuten aamulla keittolevyn. Ilahduin suuresti, kunnes tajusin, ettei asunnossa ole yhtään pannua tai kattilaa. Paistinpannun ja pari lautasta sain kuuden jälkeen illalla. Ryhdyin heti hommiin ja paistoin munakkaan kasvisten ja ihanasti haisevan juuston kera. Kyllä ne perusasiat vaan jaksavat aina ilahduttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti