David Byrne ja Astor-teatteri - mikä maaginen yhdistelmä! Muistan David Byrnen pyöräilemässä Joensuun Siltakatua vuonna 1990 kaikessa rauhassa. Hän oli juhannuksena keikalla Laululavalla. Siitä asti David Byrne ja Talking Heads on kuulunut suosikkeihini. Ja Stop making sense-leffa oli yhtä raikas ja upea kuin ilmestymisvuonna 1984. Tässä 40-vuotisjuhlan kunniaksi restauroidussa leffassa äänenlaatu on tietenkin parempi ja David Byrnen nautinnollinen esittelypuhe ennen elokuvaa on täynnä mieletöntä itseironiaa. Kerrassaan upea!
Kun Burning down the house pärähti soimaan, tuli mulle kyyneleet silmiin. Kokemus oli voimakas juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa, mutta samalla musiikki vei minut takaisin menneeseen ja nuoruuteeni. Kuin mikään ei olisi muuttunut ja silti kaikki on muuttunut.
David Byrne on kuulemma erittäin kannustava ja avulias persoona. Pari vuotta sitten nuori, vielä tuntematon, australialaislaulaja lähetti Byrnelle sähköpostia ja pyysi häntä soittamaan levyllensä. Byrne vastasi että odota kaksi viikkoa ja sitten hän on vapaa. Byrne soitti nuoren artistin levyllä - ilmaiseksi.
St Kildan ksypunginosassa sijaitseva Astor-teatteri perustettiin vuonna 1939 ja siitä saakka se on toiminut teatterina. Välillä se tosin toimi tyttökoulun juhlasalina ja palautui sitten taas elokuvateatteriksi. Saleja on vain yksi ja paikkoja huikeat 1150. Kun Astor avattiin, oli siellä paikkoja 1700. Koska mitään ei ole saanut purkaa, on edessä kolme valkokangasta päällekkäin, tekniikassa ei ole jääty jälkeen. Rakennus on suojeltu, onneksi. Art deco-tyyli ja väritys ovat ainutlaatuisia. Salissa on edelleen alkuperäiset, yllättävän mukavat tuolit. Istuin tuolilla numero 18.
