Helsinki-Istanbul-Dar es Salaam

Helsingin lentokenttä oli kuin aavekenttä. Eräänlaista luksusta kun ei tarvinnut jonottaa turvatarkastukseen, mutta siihenpä se luksus sitten jäi. Kaupat ja ravintolat kentällä olivat kiinni, vain pari R-kioskia oli auki. Hyvä niin, sain aamukahvit juotua ja karjalanpiirakan syötyä. Suomalaiselle kahvi on tärkeää, juommehan sitä eniten maailmassa. Odotan mielenkiinnolla minkälainen kahvikulttuuri Tansaniassa on. Tiedän että siellä tuotetaan kahvia, mutta millaista?  Näin Fazer kuvailee tansanialaista kahvia nettisivuillaan: "Tansanialaisen kahvin maku on monitahoinen, siinä on raikasta ja eloisaa hapokkuutta ja usein marjaisia ja hedelmäisiä makuvivahteita". Kuinkahan Fazer kuvailisi suomalaisten suosimaa Juhla Mokkaa?

Mutta välilasku Istanbulissa, jossa lentokentällä oli normimeininki. Paljon ihmisiä ja lentoja, maskia tuskin kenelläkään. Turvaväleistä tosin muistutettiin lattiassa olevissa tarroissa. Turkkilaiselle kahville ei jäänyt aikaa. Ensimmäinen lentoni oli myöhässä, sillä aamulla Istanbulissa ollut lumimyrsky sotki lentoaikataulut. Kone saapui myöhässä Helsinki-Vantaalle ja pääsimme lähtemään tunnin myöhässä aikataulusta. Kone oli täynnä ja maskia täytyi pitää koko lennon ajan. Tarjoilusta oli tingitty, saimme vain muoviin pakatut sämpylät, kakkupalat ja pillimehua. Koneessa meitä muistutettiin turvaväleistä. Hmm...oikeesti?!

Dar es Salaamiin saavuin kolmen aikaan aamuyöstä. Heti koneesta noustuamme meiltä mitattiin kuume ja palautimme koneessa täyttämämme terveyslomakkeet. Jono eteni nopeasti siihen saakka kunnes virkailija pudotti ja hajotti kuumemittarin. Ja tietenkin juuri ennen minun vuoroani. Jonoja oli kaksi ja onnistuimme keskenämme yhdistämään jonot yhdeksi vetoketju-periaatteella. Kiitettävää yhteistyötä väsyneiltä matkustajilta.

Vielä viisumi jonoon ja sitten ulos. Olin hankkinut viisumin netistä ennakkoon, joten pääsin lyhyempään jonoon. Olin jonon hännillä kun vihaisen näköinen virkailija viittoili minua tulemaan ensimmäiseksi, ohi jonon. Kyllä nolotti. Hän kysyi olenko käynyt Arushassa. No olenhan minä. "Olemmeko tavanneet aiemmin" hän jatkoi. Ei, en usko. Eli pikakaistaa ulos, Peter oli jo minua vastassa.

Yöllä ei juuri liikennettä ollut ja majapaikkaan Dar es Salaamissa saavuin aamuyöllä neljän jälkeen. Uni ei meinannut tulla, kuumuus, vieraat äänet ja hyttyset häiritsivät. Mutta olin päässyt perille ja lopulta nukahdin onnellisena.