Dar es Salaam, Tansania

Mikromatkailua Mikochenissä

Kun tiedän, että muutto on edessä, olen tutustunut lähemmin nykyiseen asuinalueeseeni, Mikocheniin. Olen katsonut kartalta paikkoja, joihin suuntaan päiväkävelyllä. Päivisin lämpötila on himpun verran yli 30 C astetta, joten pari kilometriä on maksimimatka kerrallaan. Tänään suuntasin Makumbushoon eli kylämuseoon. Alueella on rakennuksia eri puolilta Tansaniaa. Ensi silmäyksellä kaikki majat ja talot näyttävät samalta, mutta onhan niissä selkeitä eroja materiaalien, muotojen ja rakennustekniikoiden suhteen. Osassa majoissa on olkikatto, osassa materiaalina on käytetty palmun lehtiä tai oksia. Seinät ovat joko savea, lantaa tai sitten olkipunosta. Sisällä on pimeää, ikkuna-aukkoja ei ole. Katossa saattaa olla pieni reikä, josta keittonuotion savu pääsee ulos. Pihoilla oli alle metrin korkuisia pikkumajoja, joita on käytetty parannusrituaaleihin.

Minun lisäkseni museoalueella on vain yksi vierailija. Ryhdyimme juttelemaan ja hän, Haji, kertoi tulleensa Sansibarilta Dar es Salaamiin silmälääkäriin. Kotisaarellaan hän toimii matkaoppaana ja hänen tulevaisuuden haaveenaan on perustaa saarelle oma museo. Hän oli hyvin kiinnostunut rakennuksista, tiesi niistä paljon ja teki ahkerasti muistiinpanoja pieneen mustaan muistikirjaansa. Pitkään emme ehtineet jutella kun vartija tuli erottamaan meidät. Koska olimme ostaneet yksittäiset liput, emme saaneet kulkea alueella yhdessä. Erikoista. Myöhemmin vartija sanoi suojelleensa minua paikallisen tungettelulta. Erikoista sekin.

Museoon mennessäni muistin taas Tansanian kaksoishinnoittelun; sisäänpääsylippu maksaa paikallisille 2 000 shillinkiä eli noin 70 senttiä ja minulle lippu maksoi 12 000 shillinkiä eli reilut neljä euroa. Tokihan minulla on varaa maksaa lipusta enemmän kuin paikallisella, mutta kuusinkertainen hinta! Tuplahinta tuntuisi kohtuulliselta, mutta täytyy ajatella että maksamani summa menee hyvään tarkoitukseen. 

Museoalueelta jatkoin matkaa läheiselle hautausmaalle, josta enemmän seuraavassa postauksessa. Kun lähdin sieltä kotiin, törmäsin kadulla Hajiin. Hän kertoi surullisena kadottaneensa muistikirjansa ja oli nyt menossa sitä museoalueelta etsimään. Toivottavasti vihkonen löytyi ja toivottavasti tulevaisuudessa myös Sansibarilla on yhtä hieno museoalue.