Dar es Salaam, Tansania

Coco beach

Mulla oli tänään etätyöpäivä. Tehtävänä oli kirjoittaa juttu tulevasta tapahtumastamme. Aamulla piti kuitenkin päästä ulos ennen töihin ryhtymistä. Halusin kävelemään rannalle, olemmehan rantakaupungissa. Asun noin puolen kilometrin päässä rannasta mutta sinne ei ole pääsyä - ei vaikka kuinka etsin tietä tai edes pientä polkua. Ranta on rakennettu täyteen. Ennen tämä olisi suututtanut minua; kaikilla pitää olla pääsy rannalle! Mutta ne yleiset rannat joita olen täällä nähnyt, ovat todella surullinen näky, kuin kaatopaikkoja. Hyvä vaan ettei kaikilla ole pääsyä rannalle, pysyvätpähän rannat siistimpinä.

Coco beach on tunnettu ranta Masakin kaupunginosassa. Matkaoppaissa sitä mainostetaan paikallisena rantana, jossa `darilaiset` hengailevat. Tänään siellä oli hiljaista; yksi auringonpalvoja ja yksi lenkkeilijä - keltainen villapipo päässään! Ja ranta on kuitenkin kilometrin pituinen. Kun pörhälsin paikalle bajaj´lla (tuktukilla) oli vastassa varsinainen vastaanottokomitea. Olisinkohan ollut päivän ensimmäinen potentiaalinen asiakas, sillä nuoret miehen toivottivat minut kilvan tervetulleeksi juuri heidän ravintolaansa. Ihan piti tietä tehdä, että pääsin heidän ohitse rannalle. 

Taisi olla laskuveden aika, sillä vesiraja oli karannut kauaksi rannalta. Kahlaaminen ei onnistunut mutta kyllä varpailleni kelpasi lämmin valkoinen hiekkakin. Ravintoloiden lisäksi rannalla oli muutama koju, joissa myytiin käytettyjä uima- ja helleasuja. Farkkushortseja hieman himoitsin, mutta olin niin hikinen etten jaksanut sovittaa. Halpa aurinkorasva, kerroin 50, jäi ikävästi ihon pinnalle lillumaan ja hiostamaan. Mutta suojasi kuitenkin eli hyvin ajoi asiansa.

Kävelin rannan päästä päähän ja istahdin viimeiseen rantakuppilaan nesteyttämään itseäni. Hetken istumisen jälkeen oli aika palata kotiin töihin. Mutta ennen sitä pysähdys vihanneskojulla ja avokadoja ja mangoja mukaan lounaaksi.