Sadepäivä. Joulukuussa alkaa Australian kesä ja siltä se tuntuu. Kesäsade. Eilen Sydneyssä oli lämmintä nelisenkymmentä astetta ja länsipuolella asteita oli 44. Tänään sitten lämpötila on pudonnut 23°C. Sateen lakattua päätin lähteä aamupäiväkahville Viiskulmaan, Fiveways-risteykseen Paddingtonn kaupunginosassa. Hissiin tuli lisäkseni kaksi muuta seuruetta; nainen koiransa kanssa ja isä kahden lapsensa kanssa. Viiskulmassa on sunnuntaina avoinna neljä kahvilaa ja kolme ravintolaa. Yllättäen koko hissiporukka suuntasi samaan kahvilaan, Baker Bar'iin. Euroopassa on kyllä maailman parhaat kahvilat - sekä herkuiltaan että ilmapiiriltään. Täällä vitriinissä on muutamat muffinssit ja keksit, kakut ja piirakat huutavat poissaolollaan. Mutta kahvin suhteen täällä ollaan hifistelijöitä, Viiskulmassa voiton vie cafe Padre. Ei riitä että kahvi on erinomaista, myös välineitten tulee olla teknisiä ja huippuluokkaa. Vaikka tykkään vahvasta, tummapaahtoisesta kahvista, on täkäläinen kahvi makuuni liian kitkerää. Mutta ei se juomatta jää. Alan pikkuhiljaa olla paikallisessa rytmissä ja menen päiväkahville hyvissä ajoin. Kahvilat menevät kiinni kello 15 ja ne pysyvät kiinni loppupäivän. Tylsää.
Talo jossa Frankie asuu, on nimeltään Whites, valkoiset. Rakennus on kuitenkin keltatiilinen, iso kompleksi. Se on ollut aikanaan varastorakennus, autohuolto ja taksiyhdistyksen tukikohta. Sittemmin se on muunnettu asuinrakennukseksi - New York style apartmets, kuten talon asuntoja markkinoidaan. Talossa on ovimies, Michael, joka huolehtii asukkaista ja rakennuksesta. Rakennus poikkeaa muista alueen asuintaloista. Täällä on ns. terassitaloja eli yleensä kaksikerroksisia taloja kylki kyljessä. Niissä on kauniit valurautaiset, pitsikoristellut aidat ja portit. -50-luvulle saakka alue oli slummia mutta eurooppalaisten siirtolaiset muutettua alueelle, alettiin taloja kunnostaa ja nykyään Paddingtonin alue on varsin keskuluokkaista.
Frankie on ollut vähän stressaantuneen oloinen, liekkö äitiä ikävä. Se syö hyvin vähän ja nukkuu paljon. Se itse päättää koska haluaa paijausta ja koska se haluaa olla lähellä. Kun se heittäytyy lattialle selälleen, tiedän että on rapsutusten aika. Mutta jos menen oma-aloitteisesti sitä rapsuttamaan, lähtee se loukkaantuneena pois. Kuitenkin tiedän, että läsnäoloni on sille tärkeää, se seuraa tarkkaan liikkeitäni. Sänkyyn se ei tule nukkumaan, mutta nukkuu lattialla sänkyni vieressä. Yöllä se seuraa minua vessaan kuin varjo. Annan Frankielle liian paljon herkkuja ja se on sallittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti