Waihou-Hamilton-Auckland, Uusi-Seelanti

Aamulla oli tarkoitus lähteä ensiksi bussilla Waihousta Hamiltoniin ja vaihtaa siellä Aucklandiin menevään bussiin. Kävin aamulla tarkastamassa bussipysäkin, mutta en löytänyt sitä. Kysyin kulmakaupan rouvalta, missäköhän pysäkki mahtaa olla. Hän osoitti mustaa postilaatikkoa; tuossa. Tosin päivän ainoa bussi meni jo kello 7.15. Kerroin, että netissä oli tieto myös kello 10.10 bussista. En ole koskaan nähnyt sitä, vastasi rouva. No, tulen kuitenkin katsomaan. Kello tuli 10.10, mutta bussi ei tullut. Suunnitelma B - sitä ei ollut. Kuin taivaan lahjana paikalle saapui rouvan poika, Kelsey, joka kysyi minne olen matkalla. Hamiltoniin. Hänen kyydissään pääsisin. Jippiii, ei kun menoksi.

Kolme seuraavaa bussia Hamiltonista Aucklandiin olivat täynnä. Sain lipun kello 15.35 lähtevään bussiin.  Nyt sitten pitäisi viettää 4,5 tuntia aiemmin niin rumaksi toteamassani kaupungissa. Lounas, kampaaja ja pedikyyri. Hyvin meni aika. Ja hyödyllisesti. Ja sain vielä kehutkin kaupan päälle. Kampaajamies kysyi mistä olen. Suomesta, vastasin. Ihmekös olet noin kaunis. 🤣

Sitä aina unohtaa, että julkinen liikenne on suurimmassa osassa maailmaa surkeaa. Ja usein olematonta. Aucklandin bussi on yhtä paikkaa vaille täynnä. Tuo tyhjä paikka on vieressäni. Bussi on likainen ja roskainen; ihmiset eivät välitä. Ja myöhässä ollaan, mutta ei haittaa. Pääasia että liikutaan ja oikeaan suuntaan.

Kuuden aikaan ollaan Aucklandissa. Talsin väsyneenä hotellille. Käyn syömässä ja kävelen keskustan läpi eestaas. Keskustassa on paljon ravintoloita, sähkötupakkakauppoja ja kodittomia. Väsyneenä kaikki näyttää rumalta. Toivottavasti huomenna on kauniimpaa.