Monaco-ville
Viimeksi, noin 30 vuotta sitten, kun kävin Monacossa, palatsi ja vanha kaupunki jäivät näkemättä. Silloin matkaseuralaiseni tuli huonovointiseksi ja otimme rauhallisesti, lähinnä istuskelimme Cafe de Paris'n terassilla. Nyt otin vahingon takaisin ja suuntasin Monte Carlon juna-asemalta Monacon niemelle, palatsin suuntaan.
Matkan varrelle tuli tori ja Monacon kauppahalli Les Halles gourmandes de la Condamine. Kauppahallissa on perinteinen tunnelma: tiskeillä herkkuja lähialueelta ja äijäkööri paransi maailmaa kahvikupposten äärellä.
Palatsialueella liikkui muutama turistiryhmä, mutta palatsi ja matkamuistomyymälä olivat kiinni - turistikausi ei ole vielä alkanut. Palatsilta lähti kujia vanhaan kaupunkiin joka ei ollut koolla pilattu, kuten ei itse Monacokaan. Katujen nimissä törmäsi ruhtinasperheen jäseniin ja Grimaldien patsaita oli monissa puistoissa ja aukioilla. Ensimmäinen Grimaldi, Francesco, astui valtaan vuonna 1297. Itse ruhtinaallisia ei valitettavasti näkynyt palatsin parvekkeella vilkuttelemassa meille alamaisille.
Monacon katedraaliin, joka sijaitsee kiven heiton päässä palatsista, on haudattu sekä ruhtinatar Grace että ruhtias Rainier III muitten edeltäjiensä seuraan. Tässä tunnelmallisessa katedraalissa heidät myös vihittiin vuonna 1956. Ruhtinattaren patsaita ja valokuvia näkee ympäri kaupunkia. Hän taitaa olla edelleen hyvin pidetty ja arvostettu henkilö, vaikka hänen kuolemastaan on jo nelisenkymmentä vuotta.
Kävelen Monte Carlon suuntaan kasvitieteellistä puutarhaan, Jardin Exotiqueta pitkin. Tänään on tuulinen päivä ja puistossa kävellessäni kuulen meren aaltojen iskeytyvän voimalla rantakiviin. Vaikka on hiljaista - turistiryhmät ovat jääneet ylös aukioille - istuu puistossa ihmisiä lukemassa ja nautiskelemassa puiston vehreydestä ja sen yli 6000:sta kasvista. Vastaan tulee Merentutkimusmuseo, ihailen sitä ulkoapäin, sisään en mene. Sitä johti pitkään valtameritutkija ja seikkailija Jacques Cousteau, jonka lumoavia tarinoita sain lapsena seurata tv:stä.
Vanhan kaupungin kukkulalla on vielä amfiteatteri ja linnoitus, Antoinen teatteri. Teatteri rakennettiin 1700-luvulla, toisen maailmansodan aikana se tuhottiin ja vuonna -53 ruhtinas Ranieir III kunnosti sen vanhaan loistoonsa.
Monacon on ehkä parhaiten tunnettu formulakisoistaan. Ja veropakolaisista. Tunnetuimmat monaconsuomalaiset taitavat olla entisiä formulakuskeja ja ralliajajia. Täytyy kyllä antaa täydet pisteet Angry Birdsin omistajille ja muille raharikkaille, jotka ovat pitäneet kirjansa Suomessa, maksaneet veronsa ylpeinä Suomeen, ja olleet osaltansa kehittämässä Suomea.
Ja vielä pieni pala katutaidetta ennen kun astumme Monacosta Monte Carlon puolelle. Taustalla Herkuleen satama eli Port Hercule. Yhtään graffitia en ole täällä nähnyt, mutta yhden graffititaiteilijan näin aloittelemassa työtään satama-alueen urheilupuistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti