Casino lienee yksi tunnetuimpia maamerkkejä Monte Carlossa. Kuvassa veistoksesta vasemmalla heijastuu casinorakennus ja edessä näkyy Casinon puisto karuselleineen. Casinon kauniissa aulassa pääsin käymään, mutta pelisali oli vielä kiinni. Ja tuskinpa sinne olisin mennytkään vähiä rahojani tuhlaamaan. Casinon myymälä oli yllättävän kohtuuhintainen, t-paidan olisi saanut kolmellakympillä. Pyyhe sen sijaan maksoi huikeat 100 euroa.
Monacosta on jo loppunut rakennustila mutta tunkua tänne vaan on asumaan. Niinpä aluetta on laajennettu ja uusia taloja rakennetaan veden päälle. Monte Carlo on rakennettu tiiviisti rinteeseen. Onneksi säännöllisin väliajoin on hissejä, ei tarvitse rappuja raahustaa ylös ja alas. Menin Casinon läheltä hissillä alas rautatieasemalle, kerroksia kertyi 14.
Monacossa paistaa aurinko ja vesikin on kirkkaampaa kuin muualla rannikolla. Rannalla taitaa olla pituutta vain parisataa metriä, eivätkä rantakahvilat olleet vielä avoinna.
Monacon Spar-kaupan valikoima poikkesi hieman totutusta, täältä löytyy pikkasen kalliimpaa viiniä kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Muuten ruuan hinnat olivat vain vähän Suomen hintoja kalliimmat. Ostin appelsiinimehua, jotta jaksaisin jatkaa lounaspaikan etsimistä. Sellainen löytyikin Metropolen ostoskeskuksesta, pizzan söin, maksoi 16 euroa.
Muotia ja huippubrändejä löytyy niin isoille kuin pienillekin. Ainakin maanantaina kaupat olivat tyhjillään mutta ehkä ne eivät kovin montaa asiakasta päivittäin tarvitsekaan. Monte Carlossa on myös huikeita taidegallerioita mutta ne näyttivät niin pelottavan hienoilta, että tyydyin vain ikkunaostoksiin.
Junamatkalla sain seurakseni entisen matkaoppaan, nykyisen opettajan Jeannen. Kun ohitimme Beaulieu-sur-Mer'n aseman, kertoi Jeanne että tällä niemenkaistaleella asunnot ovat kalliimpia kuin Monacossa. Ja ylärinteellä on (ainakin aikanaan ollut) maailman kallein talo. Tai kartanohan se oli, ellei peräti linna. Nykyään hotellina toimiva rakennus oli ollut brasilialaisen pankkiirin eläkekoti.
Yllättäen ranskalaiset ovat avautuneet ja oppineet puhumaan englantia. Kylmäkiskoisuus ei taida enää olla määräävä piirre. Täällä olen aina saanut hyvää palvelua ja kohtaamani ihmiset ovat olleet todella avuliaita ja ystävällisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti