Saavuin keskiyön paikkeilla majapaikkaani Nizzan keskustan kupeessa. Äkkiä lämmöt päälle ja odottelemaan että makuuhuone lämpenisi sen verran että voisi mennä nukkumaan hyvillä mielin. Yön pimeydessä kaupungin valot näyttivät houkuttelevilta täältä kukkulan laelta, mutta kaupunki saa odottaa aamuun. Hyvin nukutun yön jälkeen aurinko paistoi ikkunaluukkujen välistä ja luukut avattuani lämpöä tulvahti huoneistoon. Auringon valossa näkymä parvekkeelta näytti vielä paremmata kuin yöllä. Parvekelaatikossa rahapuut kukkivat ja pihassa sitruunat ja appelsiinit kasvoivat jo hyvää vauhtia.
Ensihuomio keskustaan kävellessäni oli katuun litistyneet koiran kakat. Yäk! Niitä sai väistellä samalla kun hymyilin koiranulkoiluttajille. Miten jaksankin aina yllättyä katsekontakteista ventovieraiden kanssa kadulla kohdatessamme! Suomalaisena, vaikka en edes niin ujona, käännän vaistomaisesti katseeni katuun kun joku minulle hymyilee. Täytyy taas opetella katsomaan ihmisiä silmiin ja hymyilemään.
Silmiinpistävää on myös ihmisten tupakointi. Missä vaan ja milloin vaan. Muita ihmisiä ei juurikaan huomioida. Täälläkin on tupakointikielto sisätiloissa mutta mitä väliä, ei täällä ole niin tarkkaa lakien noudattaminen kuin Suomessa. Eli aamiaisella passiivista tupakointia ja perusranskalainen kattaus: cappuccino, tuorepuristettua appelsiinimehua ja croissant.
Täällä on karnevaalikausi menossa ja illalla on kulkue ja valoshow. Alkaa vasta 20.30 (Suomen aikaa 21.30), joten saas nähdä onko minusta lähtijäksi tänäiltana vai viekö uni voiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti