Giza, Egypti

Pikavuoro on joskus - tai oikeastaan jatkuvasti - varsinaista säätämistä. Eilen olin jo Gizan pyramidien lippuluukulla rahat kourassa, kun yhdelle pikavuorolaiselle tuli ylitsepääsemätön ruuan ja juoman tuska. No, heitto kavereille ja heti kaikilla muillakin oli nälkä. Ei kun syömään ja juomaan, ehtiihän ne pyramidit nähdä myöhemminkin. Tai joo, tulihan ne  pyramidit jo nähtyä, kaukaa tosin, sanoi joku.

Yleensä pikavuoron suunnitelmat muuttuvat monta kertaa päivän aikana. Yksi syy tähän on se, ettei asioita pysty Afrikassa aina ennakoimaan ja muutoksia joudutaan tekemään lennosta. Joustavuutta siis. Usein mennään perse edellä puuhun - kuten kipparimme asian niin osuvasti ilmaisi - eli asioista ei kukaan vaivaudu ottamaan etukäteen selvää. Mutta aina asiat ovat järjestyneet, vaikkakin monen mutkan kautta. Matkaan päästään tuskin koskaan ajallaan, yleensä ollaan vähintään 20 minuuttia myöhässä, normaalisti 45 minuuttia.  Täällä ollaan siis Afrikan ajassa. Hakuna matata.

Myös kameran kanssa on ollut jatkuvaa säätämistä, siksi tästäkin postauksesta puuttuvat kuvat. Milloin kamera ei lataudu, muistikortti on täynnä tai sitten jotain muuta mystistä on tapahtunut...

Tulihan ne pyramidit lopulta nähtyä, seuraavana päivänä tosin. Pyhä paikka oli muuttunut markkinahumuksi, kuten niin useat muutkin vastaavat paikat.