Assuan, Egypti
Rajamuodollisuudet Sudanin ja Egyptin rajalla kestivät viitisen tuntia. Sudanin puolella saimme muodollisuudet hoidettua helposti, mutta Egyptin puolella jouduimme odottelemaan. Jouduimme viemään kaikki matkatavaramme läpivalaistaviksi. Ei siinä mitään, mutta edellämme oli bussilastillinen - ilmeisesti ostosmatkalaisia - ja heidän tavaroistaan löytyi mm. pesukone, grillejä, kodinkoneita, vaippakasoja... Aikamoinen kaaos, kun tavarat ensin purettiin bussin katolta, vietiin läpivalaisuun, tuotiin toisesta ovesta ulos ja pakattiin taas bussin katolle. Länsimaalaisia kohdellaan hyvin ja me pääsimmekin tämän porukan ohi ja suht nopeasti ulos turvatarkastuksesta. Passintarkastuksessa naisille oli oma jono, jossa ei ollut ketään. 90% matkustajista, ehkä enemmänkin, oli miehiä. Koska Ajokki on Egyptissä siirtoajossa, sai bussi egyptiläiset keltaiset siirtokilvet. Niitä jouduimme odottelemaan toista tuntia.
Rajalta ajoimme satamaan ja bussi ajettiin lauttaan. Lauttamatka Abu Simbeliin kesti vajaat kaksi tuntia Nasser-järveä pitkin. Järvi oli aiemmalta nimeltään Lake Nobian, paikalla asuneiden nuubialaisten mukaan. Nasser on tekojärvi, joka on muodostunut Assuanin padon rakentamisen seurauksena 1912. Järven pinta on noussut 60 metriä ja 40 kylää jäi veden alle. Myös Abu Simbelin temppelit, jotka Ramsess II rakennutti itselleen ja lempivaimolleen Nefertarille, jouduttiin siirtämään 200 metriä rannasta, etteivät ne olisi jääneet veden alle. Iltaa kohti ilma viileni ja tuuli puhalsi lempeästi. Ei hiekkaa, ei pölyä. Tuntui virkistävältä olla vesillä. Lautan kapteenin Anunin kanssa pääsin kannelle juttelemaan kalajuttuja. Järvestä saa kuulemma maukasta niilinahventa ja hänen oma reseptinsähän oli tietenkin salainen.
Aamulla Abu Simbelin temppelit ja sitten kohti Assuania. Ajoimme armeijan hallinnoimaa tietä julkisen tien sijaan ja matkaamme turvasi aseellinen vartija. Tarpeellista vai ei - en todellakaan osaa sanoa. Bussin hyrähdettyä käyntiin, vartija nukahti kuin pikkulapsi - minun turvallisuuden tunnetta hän ei onnistunut takaamaan.
Illalla kuulimme, että hotellimme läheisyydessä on tehty pommi-isku. Iskussa on loukkaantunut ja kuollut useita ihmisiä. Paikalliset eivät halua juurikaan puhua asiasta ulkomaalaisille, kuittaavat vaan, että tämä on heidän asiansa ja he selvittävät sen.
Rajamuodollisuudet Sudanin ja Egyptin rajalla kestivät viitisen tuntia. Sudanin puolella saimme muodollisuudet hoidettua helposti, mutta Egyptin puolella jouduimme odottelemaan. Jouduimme viemään kaikki matkatavaramme läpivalaistaviksi. Ei siinä mitään, mutta edellämme oli bussilastillinen - ilmeisesti ostosmatkalaisia - ja heidän tavaroistaan löytyi mm. pesukone, grillejä, kodinkoneita, vaippakasoja... Aikamoinen kaaos, kun tavarat ensin purettiin bussin katolta, vietiin läpivalaisuun, tuotiin toisesta ovesta ulos ja pakattiin taas bussin katolle. Länsimaalaisia kohdellaan hyvin ja me pääsimmekin tämän porukan ohi ja suht nopeasti ulos turvatarkastuksesta. Passintarkastuksessa naisille oli oma jono, jossa ei ollut ketään. 90% matkustajista, ehkä enemmänkin, oli miehiä. Koska Ajokki on Egyptissä siirtoajossa, sai bussi egyptiläiset keltaiset siirtokilvet. Niitä jouduimme odottelemaan toista tuntia.
Rajalta ajoimme satamaan ja bussi ajettiin lauttaan. Lauttamatka Abu Simbeliin kesti vajaat kaksi tuntia Nasser-järveä pitkin. Järvi oli aiemmalta nimeltään Lake Nobian, paikalla asuneiden nuubialaisten mukaan. Nasser on tekojärvi, joka on muodostunut Assuanin padon rakentamisen seurauksena 1912. Järven pinta on noussut 60 metriä ja 40 kylää jäi veden alle. Myös Abu Simbelin temppelit, jotka Ramsess II rakennutti itselleen ja lempivaimolleen Nefertarille, jouduttiin siirtämään 200 metriä rannasta, etteivät ne olisi jääneet veden alle. Iltaa kohti ilma viileni ja tuuli puhalsi lempeästi. Ei hiekkaa, ei pölyä. Tuntui virkistävältä olla vesillä. Lautan kapteenin Anunin kanssa pääsin kannelle juttelemaan kalajuttuja. Järvestä saa kuulemma maukasta niilinahventa ja hänen oma reseptinsähän oli tietenkin salainen.
Aamulla Abu Simbelin temppelit ja sitten kohti Assuania. Ajoimme armeijan hallinnoimaa tietä julkisen tien sijaan ja matkaamme turvasi aseellinen vartija. Tarpeellista vai ei - en todellakaan osaa sanoa. Bussin hyrähdettyä käyntiin, vartija nukahti kuin pikkulapsi - minun turvallisuuden tunnetta hän ei onnistunut takaamaan.
Illalla kuulimme, että hotellimme läheisyydessä on tehty pommi-isku. Iskussa on loukkaantunut ja kuollut useita ihmisiä. Paikalliset eivät halua juurikaan puhua asiasta ulkomaalaisille, kuittaavat vaan, että tämä on heidän asiansa ja he selvittävät sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti