Peter, 74 v., halusi viedä minut meren rannalle. Idässä on Tyynimeri - jonne suuntasimme - ja lännessä on Tasmanianmeri. Tie kiemurteli Karangahake-rotkon vieressä, näkymät olivat upeat. Liikennettä oli paljon, monet olivat menossa joulunviettoon Waihi beachin lomakaupunkiin. Rannalla kävimme kävelyllä ja kastamassa varpaamme kylmään veteen. Ilma oli pilvinen ja utunen, maisema oli unenomainen.
Jatkoimme matkaa ylös kukkulalle, jossa Uuden-Seelannin joulupuu, pohutukawa, kukki punaisen eri sävyissä. Puu kukkii joulun aikaan, noin kuukauden ajan. Kukkulalta oli näkymä Katikatiin ja sen valkohiekkaisille rannoille.
Waihin kaupungissa Peter halusi näyttää minulle, miltä näyttää hylätty kultakaivos, Martha Mine. Aika karu näky kaiken vihreyden keskellä. Syvyyttä kuopalla on huikeat 600 metriä. Osa kaivoksista on maisemoitu, mutta valitettavan suuri osa on jätetty heitteille. Kultaa täältä on kaivettu kaikkiaan 174,160 kiloa ja hopeaa 1,193,180 kiloa. Ja rahat ovat menneet muitten kuin uusiseelantilainen taskuun.
Kultakaivoksen myötä alueelle rakennettiin rautatieverkosto. Nykyään täällä kulkee ainoastaan museojuna. Vanhalla Waikinon juna-asemalle on tätä nykyä tunnelmallinen kahvila, Waikino station cafe, joka on suosittu sekä matkailijoiden että paikallisten keskuudessa. Täällä nautimme päiväkahvit pienten herkkujen kera.
Matkan varrella, tai oikeastaan pienen mutkan takana, oli upea Owaharoa-vesiputous. Joidenkin mielestä tämä on Uuden-Seelannin kaunein vesiputos, vaikka korkeutta sillä on alle kaksikymmentä metriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti