Vähän tuli vietettyä itsenäisyyspäivän juhlaa suomalaisten Palvelupisteellä St. Paulin luterilaisessa kirkossa. Suomenlippu oli keskellä tarjoilupöytää ja tilaisuus aloitettiin presidentti Sauli Niinistön tervehdyksellä ulkosuomalaisille. Niinistö sanoo mm. näin:
Moni teistä maailmalle muuttaneista on kenties eri elämänvaiheissa pohtinut omaa identiteettiään. Suomalaisuus ei sulje pois kansainvälisyyttä. Siinä missä olemme suomalaisia, olemme myös maailmankansalaisia. Kun erilaiset identiteetit elävät rinnakkain, monelle suomalaiselle yhdistävä tekijä on suomen kieli ja suomalaiset tavat.
Oma identiteettini muuttuu hieman, riippuen mistäpäin maailmaa sitä katsoo. Euroopassa ollessani sanon olevani suomalainen mutta esim. Amerikassa sanon olevani eurooppalainen. Joskus sanon olevani skandinaavi. En ole ulkosuomalainen, vaikka välillä siltä tuntuukin. Mielenkiinnolla kuuntelen ulkosuomalaisten mietteitä omasta identiteetistään. Äidinkieli on todella tärkeää, sitä pidetään yllä ja se halutaan siirtää omille lapsille. Suomalaiset kirjat ja lehdet kierrätetään, ne ovat haluttuja tuliaisia. Suomen passia arvostetaan ja kansalaisuus halutaan säilyttää. Onneksi kaksoiskansalaisuuden myötä se on nykyään helppoa. Suomalaisia arvostetaan kaikkialla maailmassa, meillä on maine rehellisinä ja ahkerina ihmisinä.
Australia-päivä on täällä suurin juhlapäivä. Ei ihan itsenäisyyspäivä (Australia on edelleen Iso-Britannian alaisuudessa) mutta kuitenkin kansallispäivä, 26.12. Tuona päivänä, vuonna 1788, britit astuivat Australian mantereelle ja valtasivat sen. Heille se oli ilon päivä, aboriginaaleille surun päivä. Australia-päivää juhlitaan mutta sitä myös kritisoidaan. Silloin on mielenosoituksia muistuttamassa siitä, että maa on ollut olemassa ennen eurooppalaisten saapumista. Ja yllättäen äärioikeistolaiset osoittavat tuolloin mieltään ei-eurooppalaislähtöisiä siirtolaisia vastaan. Hassua.
Kuka sitten on australialainen? Tuntuu että ei kukaan ja että samalla kaikki. Ainoastaan aboriginaalit ovat täältä peräisin, kaikki muut ovat tulleet muualta - tai ainakin heidän esi-isänsä ovat tulleet muualta. Olen kysynyt muutamilta australialaisilta miten ihmiset suhtautuvat siihen, että he ovat brittivankien jälkeläisiä (ensimmäiset eurooppalaiset asukkaathan täällä olivat pakkosiirrettyjä vankeja). Se on kuulemma kunnia, kuin sulka hatussa.
Multa on kysytty että millaista on australialainen ruoka. Ehkä sitä ei ole edes olemassa. Ne ruuat, mitä mainitaan aussiruuiksi, mm. lihapiiraat ja paisti, ovat lähtöjään Briteistä. Ehkä grillaaminen, ainakin se tuntuu olevan aussien kansallisurheilua. Sitten keksin sen: vegemite! En tosin ymmärrä, kuinka niin pahan makuinen jäte on saatu myytyä ihmisille! Jäte siksi, että levite valmistetaan oluen panemisen yhteydessä syntyvästä hiivajätteestä. Ja pahan makuinen siksi, että se on pahaa. Ihan käsittämättömän pahaa. Sitä sipaistaan ohut kerros voilla voidellulle paahtoleivälle. Juu, ei. Kuulemma jotkut käyttävät vegemitea pontikan valmistukseen, ehkä se toimii siinä paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti