Juna-asemalla kyltit näyttivät kahteen eri suuntaan: laituri 1 ylös, laituri 1 alas. Hmmm. Regional- ja Metropolitanjunat. Kysyn virkailijalta, Regional on paikallisjuna ja Meteopolitan on paikallisjuna mutta kauemmaksi. Sydneyn-juna lähtee Regional-alueelta. Junan lähtiessä liikkeelle nuori tyttö saa hillittömän itku/paniikkikohtauksen. Onneksi hänen ystävänsä osaa tukea ja rauhoittaa. Tyttö jäi vahingossa junaan saattaessaan ystäväänsä. Nyt sitten alkoi setviminen missä tyttö saadaan junasta pois ja takaisin Melbourneen.
Heti kun pääsimme Melbournen ulkopuolelle, alkoi aurinko paistamaan. Turhan usein ei aurinkoa Melbouressa näkynyt. Matka kestää reilut yksitoista tuntia, onneksi junassa on ravintolavaunu. Tietenkin olen tehnyt eväät, ensimmäiset eväsleivät söin jo ennen junaan nousua Southern Crossin asemalla, sieltä ostetun aamukahvin kera. Lounaaksi ja päivälliseksi on pastasalaattia, päiväkahville keksejä ja vielä iltakahville leipäpalasia. Ja kaksi suomenkielistä kirjaa mukana. Kyllä kelpaa matkustaa!
Suurin osa maisemasta oli kumpuilevaa laidunmaata. Lampaat ja naudat laidunsivat suurina laumoina. Lähempänä Sydneyä maisema muuttui metsäiseksi ja tuotantoeläinten sijaan näkyi hevosia ja golfkenttiä. Kenguruja näkyi siellä täällä ja illan hämärtyessä kukkulan rinteellä istuskeli arviolta sata kengurua! Isot istuivat ja pikkukengurut hyppelivät. Olipa mahtava näky.
Kotona Frankie otti minut tyytyväisenä vastaan. Se kellahti heti selällensä ja vaati rapsutuksia. Ja niitä se saikin. Illan kissa kulki perässäni kuin varjo, taisi olla ikävä.
Jos junalla voisi matkustaa Australiasta Suomeen, matkustaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti